Joulu tuli, oli ja meni. Ja hyvä niin.

Harvinainen joulu, ennenkokematon, ei tietoakaan joulumielestä. Lähestyminen sujui ihan normaalisti, mutta fiilistä ei sitten riittänyt edes aatonaattoon saakka. Poks vaan, tilalla armoton ketutus. Koitin sitten ihan vaan olla, ja pitää suuni kiinni. Joulun iloisin asia oli huomata, että kun miun joulumieli oli hukassa, tuo talon isi-ihminen koitti luoda sitä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tähän asti hiän on ollut se joulun inhoaja, mutta kun jouluhössöttäjä passaili niin hän koki kuitenkin tarvetta luoda sitä jouluista tunnelmaa. Sammutteli valoja, laitteli kynttilöitä ja soitteli joulumusiikkia :)

Lahjapaketit sain onneksi valmiiksi ennen tätä poks-tilannetta.

Oman äidin lahjapakettiin piilotin säärystimet. Niille oli tarvetta ja tilaus. Mukavaa, kun ei tarvinnut miettiä päätä puhki ja tyytyä lahjakorttiin, kun äitille on aina niin vaikea keksiä lahjaa. Ohje Novitan sukkalehdestä, palmikkosukista jätin vain terät pois. Lankana seiskaveikkaa, jota purin lähes valmiista neulepaidasta. Oli ehtinyt muoti muuttua ja paita oli so last season -mallia. Samalla ohjeella tein sukat siskolle pari vuotta sitten. 

Omat paketit olivat urheilupainotteisia, salikorttiin sain puoli vuotta "peliaikaa" ja mies lupaili parisuhteen laatuaikaa crossfit-kurssin muodossa :) Liikunnan riemu onkin ollut hukassa koko syksyn ajan, kun olen ollut vähän väliä kipeänä. Salikorttia olen kuluttanut nyt lomalla jo parina päivänä, joten ehkä se kipinä on sittenkin löytymässä. Alkusyksystä ostetut lenkkaritkin on testaamatta, jokohan tänään kävisin testihölkällä. 

Joulu taitaa saada lähtöpassit ihan pian, raikkaat kevätverhot ikkunaan ja punainen sisustus varaston perukoille yhdeksitoista kuukaudeksi. Tai jos sitä lasten takia viruttelis tuota vaihtoa vielä pari päivää... Kuusikin on oikein nätti, eikä varise. 

Luukut... edellisten ja seuraavien väliltä :)

Sama meininki jatkuu, eli raportointi täällä verkossa on heikonlaista.

Flunssahel...tti osa II piinasi allekirjoittanutta tämän viikon oikein kunnolla. Kaksi päivää ryin, köhin, pihisin, mörisin ja yökin koululla. Tohtori määräsi huilaamaan ja olo onkin nyt jo moninverroin parempi, vaikka ääntä ei hetkittäin ole vieläkään. 

Aloitin taas sen miljoonannen kerran sen terveellisemmän elämän. Koitin miettiä, mitä olen tehnyt tänä syksynä toisin? Mitkä asiat ovat muuttuneet verrattuna kahteen edelliseen talveen, jolloin en ole ollut kipeänä.

Päätin, että auto saa luvan huilailla tallissa ja potkuri on palautettava ykköskulkuvälineeksi. Ulkoilua on muutenkin mahdutettava päiviin vaikka mikä olis, se on unohtunut kaikessa kiireessä tänä syksynä.

Tyrnimehu, kalanmaksaöljy ja kaikin puolin terveellinen ruokavalio ovat myös kikkoja, joilla aion tämän taudin nitistää ja mikä tärkeintä: estän uusia flunssia tulemasta. Päätin myös jo edellisen flunssapainajaisen aikaan, että kuljetan töissä mukana omia eväitä. Huomasin nimittäin, että kaksi edellistä talvea söin töissä omia eväitä ja olin terve. Tämän syksyn olen laistanut ja pistellyt työpaikan ruokaa... Mene ja tiedä onko asioilla yhteyttä, mutta kokeilenpa ainakin. Kiukutti nimittäin aika lailla, kun en ollut jaksanut evässalaattia väsätä ja listassa luki makkarapata ja suolakurkut. Missä se salaatti? Tuoreet ainekset? Proteiini? Liha? Kala? Tai edes kana? Sitäkin joutuu selittelemään, miksi sinulla on omat eväät? Ootko muka joku kasvissyöjä? Laihdutatko? Juu en ole, enkä laihduta. Sehän ei ole keneltäkään pois, jos hoidan ruokailuvalvonnat ja syön evääni välitunnilla.

Kotoinen ruokavalio on jo valmiiksi kunnossa, jos pitsaperjantaita ja karkkipäivää silloin tällöin ei lasketa ;) 

Ja kaikki hyvinvointihan lähtee jaloista, sanovat kaikki jalkahoitajat ;) Illalla tein Tee se itse -jalkahoidon: jalkakylpy, kovettumien poisto, kynsien siistiminen ja uusi pinkki lakka. Nukkumaan ruvetessa vielä kunnon rasvaus ja villasukat. Jään odottelemaan niitä positiivisia vaikutuksia.

Entäs se oman mielen hyvinvointi? Jokaisella meillä on omat juttumme, mitkä tuovat hyvää mieltä ja onnellisuutta. Minun keinojani ovat urheilu, käsityöt ja perheen yhteinen aika & puuhastelu. Urheilu on ollut kiellossa ja se tuntuu kurjalta, mutta jospa se tästä pikkuhiljaa. Pari hidastempoista kävelylenkkiä on nyt alla ja hyvältä tuntuu. Ehkä ensi viikolla suksille? Toivottavasti :)

Äänettömyys, kuumeilu ja karmea köhä eivät onneksi ole estäneet käsitöiden tekemistä. Joulupaketteihin olen ommellut ja neulonut juttuja, jotka tekisi mieli esitellä täälläkin. Mutta koitan malttaa, josko sitten aaton jälkeen. Eilinen päivä hurahti pitkälle ennen kuin ehdin vaihtamaan yöpuvun päivävaatteisiin. Tuli nimittäin semmonen neuleflow, etten ehtinyt syömäänkään ennen kuin sain yhden sukan valmiiksi. Lapset ruokin toki välillä :) Ohje oli Kotoliving-lehdestä, joka on pyörinyt koko syksyn pöydillä odottaen sopivaa hetkeä. Luvassa on nappisukat kasvivärjätyistä langoista, kuvailen kunhan valmistuvat :) Ja mikä ihana tunne se onkaan, kun saa tehdä jotakin tuommoista siten, että ajantaju katoaa. 

Sitten se perheen yhteinen aika: kovin on harvinaista herkkua. Joululomalla luvassa on yhteistä ulkoilua, mäenlaskua, hiihtelyä ja luistelua ja uusi POJAT MÄÄRÄÄ -päivä. Isi-ihminenkin uhosi pitävänsä lomaa ja pelit jäävät onneksi joulutauolle tänään. Nyt olemme tyytyneet viettämään sitä laatuaikaa kolmestaan poikien kanssa piirrellen, askarrellen, pelaillen, elokuvia katsellen, jutustellen ja ihan vaan yhdessä öllötellen. 

Monet joulukalenteripuuhat ovat olleet juuri tällaisia juttuja, esimerkiksi piparin paistoa, piparitalon suunnittelua, valmistusta ja koristelua. Kiireisimpinä arkipäivinä pussukoista löytyi joulutikkarit perjantain karkkipäivälle, puuleimasimia ja muita askartelutarvikkeita. Eilen teimme Rocky Roadia kahdesta eri suklaasta, suolapähkinöistä, vaahtokarkeista ja rusinoista. Yllättäen tämä oli tuon isi-ihmisen suosikkia. Oma karkkipäivä on vasta ensi lauantaina, pitää varmaan piilotella palanen jemmaan.

Piparkakkutalojen koristelu jäi aika vähäiseksi, kun telkkarista tuli uusi lastenlauluohjelma Kuperseikkailu, joka oli niin ihana, että sitä piti tuijotella sohvalla melkein hengittämättä. Mutta panostetaan siihen koristeluun sitten lähempänä joulua, jonakin semmoisena hetkenä, kun aika ei tunnu kuluvan millään ;)

Leppoisaa joulun odotusta, palaillaan kunhan jouvetaan!

3.-7. luukut

Ihanaa, että tänään saa tavallista ruokaa! Juhon 6 v. synttäreitä on juhlittu nyt parin päivän ajan. Synttäreitä edeltävät päivät siivoiltiin ja leivottiin, joten joulukalenterista löytyi aiheeseen sopivia ja ei niin aikaavieviä juttuja.

3. päivä leivoimme suklaamuffinsseja synttäreille.

4. päivän pussukasta löytyi lupaus valmistaa jäisiä kuusenkoristeita ulos, mutta niin kiirettä piti, että ehdimme tekemään ne vasta tänään. Mummin joulukirjasta idean pongasin. Laitoimme tarjottimelle (jolla oli piparimuotteja) sentin vettä ja lykkäsimme sen pakastimeen. Ohjeessa kuvioihin laitettiin mehupillin palat ripustusnyörin reikiä varten... Vaan eipä se toiminutkaan: pillin palat kelluvat! Kokeilin myös sitä, että annoin kuvioiden hiukan kohmettua, mutta ei onnistunut sittenkään. Totesin, että jäätykööt rauhassa. Ripustusreikä tehdään joko poraten tai kuuman neulan avulla sitten lopuksi :)

5. päivä Lauri sai kilpikonnaleimasimen ja 6. päivä Juho merihevosleimasimen.

6. päivän pussukasta löytyi paperiaskartelua. Antin Kiinassa asuva sukulainen toi muinoin origamiaskartelupaketin, jota emme ole ehtineet vilkuilemaan, ja sen aika on tänään illalla.

Huh huijakkaa... Liian kiirettä pitää, flunssa vaivaa ja väsy painaa. Pari viikkoa pitää vielä painaa töitä ennen joululomaa. Hokasin, että pitkä sijaisuuteni lähenee loppuaan: Ysien fysiikkaa on enää 2 tuntia jäljellä! Ensi viikon tunnit jäävät pois TET:in takia ja seuraavalla viikolla on koe toisella tunnilla. Eli varsinaista opetusta on vain yksi tunti jäljellä :) Kaseilla ja seiskoilla tunteja on hiukan enemmän. Joulukorttirumba on onneksi suoritettu, joulusiivous tehty ja verhot vaihdettu. Joululahjoja pitää vielä väsätä ja ostaa, mutta muuten uskon joulun tulevan tänä vuonna ilman suurempaa stressaamista. 

Nyt tähän tukkoiseen oloon ei auta muu kuin sohvassa köllöttely & neulominen ja kuuman glögin nautiskelu :)

Luukku 2

Silloin, kun kalenteriin ei aikaulullisesti mahdu askartelua tai leipomista, olen kuitenkin koittanut järkätä pojille jotakin pikaista jouluista hommaa. Herkut ja tarrat eivät ajallista panostusta vaadi ja ovat kiireisten arkipäivien pelastus. Karkit tosin vain perjantaisin ;) Tälle tiistaille ajoitin ikkunoiden "lumeamisen". Luonto hoiti homman ulkopuolelta jo viikonlopun aikana ja myö poikien kanssa jatkettiin sisäikkunoiden parissa heti perään.

Tulevina päivinä luvassa on vielä ainakin lumitähtiä perinteiseen tyyliin :)

Joulukalenteri 2013: 1. luukku

Ihanaa, joulu tulla jollottaa :)
Yritin syksyllä markkinoida pojille lego- ja suklaakalentereita, huonolla menestyksellä. Kiireisen syksyn keskellä ei tuntunut olevan aikaa yhtään mihinkään käsitöihin eikä edes askarteluihin.
24 peräkkäistä päivää askartelua, leivontaa ja muuta kotoilua kuulosti mahdottomuudelta, turhilta lupauksilta, pettymyksiltä. "Miks myö ei äiti askarrella, vaikka kalenterissa niin luvattiin?"
Sitten tajusin, että nyt on tartuttava hetkeen. Yhdessä tekemisen ilo saattaa olla hetkellistä, siitä on nautittava nyt. Murkuilta on ehkä turha kysellä piparinpaistoapua. Ja jos toisin käy, sekään ei ole huono asia.
Eli meillä on kotoilujoulukalenteri, edellisvuosien tapaan. Inhoan tuota kotoilu-sanaa, mutta tässä kohti se tiivistää kaiken oleellisen. Kuvaaminen ja raportoinnit eivät ole pääosassa, mutta lupaan huikkailla aina välillä tännekin jotakin. Ulkoasu on sama kuin ennenkin.
Ensimmäisestä pussukasta löytyi jouluasetelmatarvikkeita ja työhuoneesta lisää. Pojat valmistivat jouluiset minimaailmat omiin huoneisiinsa. Lisäksi sovittiin, että ne annetaan opettajille joululahjaksi.
Joululaulujen soidessa Lauri totesi, että "Äiti, tää on paras kalenteritehtävä ikinä", yöunien karsiminen ennen joulukuun alkua on siis todellakin kannattanut.

Yllärivaparit = luksusta!

Eipä tarvinnut odotella viikonloppuun, jippii! Yllättävät vapaatunnit keskellä kiireistä viikkoa tuntuvat ylellisyydeltä. Ja silloin tämä tyttö suhuuttelee maalia, maalikerrosten kuivuessa neuloo, katsoo strömssöt tallennuksesta ja nostaa jalat sohvan selkänojalle.

Laatikonraatoprojekti on nyt tässä vaiheessa:

Inspis on tainnut taas löytyä... :) Vaan mistä aika tekemiseen?

Olis niin paljon kivaa tekemistä :) Monta keskeneräistä käsityötä, joululahjaa, joulukalenterin suunnittelua ja vaikkasta mitä. Mutta ei tunnu aika riittävän nyt taas oikein mihinkään. Pidän kynsin hampain kiinni arki-iltojen urheiluharrastuksista, joista jouduin olemaan viikkokausia poissa poskiontelotulehdusten ja sitkeän flunssan takia. Eli niistä en karsi. Odottelen siis perjantaita jo heti tälleen maanantaina. Projektina ovat nämä kaksi korin raatoa, joiden varalle minulla on selvät suunnitelmat...

Toilettilaukku pyörän sisuskumista

Ompelin perjantaina kumia :) Juu-u, polkupyörän sisuskumia. Näin joku viikko sitten käsityömessuilla sisuskumista ommeltuja pussukoita, joiden ompelujälki ja kaavoitus (+hinta) eivät miellyttäneet, mutta idea sitäkin enemmän. Arvelinpa siis ite tehhä paremmin.

Jotta ompelujälki olisi kässänopen kriittisen seulan läpäisevää, panostin kunnolliseen, uuteen nahkaneulaan (oli muuten ainoa ostettu juttu tässä lahjassa). Ompelulankana kokeilin vahvaa tikkauslankaa, mutta tavallinen vei voiton. Käsityömessujen pussukka oli vain kahdesta läpäreestä yhteen ommeltu ja yhteen saumaan oli laitettu vetoketju. Omaan versioon halusin enemmän kolmiulotteisuutta ja tilaa purnukoille. Toisaalta ulkomitat piti saada järkeviksi, 25x40 cm on ihan liian iso tähän tarkoitukseen.

Dermosilin mainoksesta bongasin pyramidin muotoisen keinonahkameikkilaukun, ja kun aikani tuota kuvaa tuijottelin, hokasin miten voisin tehdä samanmoisen, turhia moninkertaisia saumoja vältellen. Piirtelin kaavan pyramidille jonka pohjaneliön sivu oli 20 cm ja sivukolmion korkeus 20 cm.

Ja materiaalinhan pitää olla käytettyä, uutta jos ostaa, niin on sama ostaa jo valmis toilettilaukku. Marssin paikalliseen huoltoliikkeeseen ja setä etsi minulle pari joutavaa kumia. Eli hintakin miellytti. Mummon jemmoista löytyi sopiva metalliketju ja kangaskaapista samansinistä sydänkangasta.

Tunteroinen siinä vierähti, kun putsailin, leikkelin, ompelin kumit tasoksi, leikkelin kaavan mukaisesti sekä ompelin. Vaikeinta oli odotella kaksi päivää, että pääsin lahjan ojentamaan :)

Ja on muuten miehekäs! Uniikki! Mutta sisältä pehmeä ;)

Siivouskomero

Tukka putkella mennään edelleen. Työtilanne saattaa ensi viikosta lähtien hiukan helpottaa, tai sitten ei. Voipi olla, että käy aivan päinvastoin. Iltoihin jäävä opetuksen suunnittelu vähenee joka tapauksessa. Kiireestä ja kiitämisestä on kärsinyt myös tämä huusholli. Viikkosiivous on väkisinkin muuttunut kerran kahdessa viikossa -siivoukseksi ja välillä harvemminkin. Siivous tarkottaa siis sitä, että imuroidaan, luututaan, viedään tekstiilit pihalle ja pyyhitään pölyt. Imurointi silloin tälllöin ei ole siivoamista ;) Ruotuun palatakseni motivoin itseäni järkkäämällä meille kunnon siivouskomeron. Edellisessä rempassa purettiin työhuoneen paikalta kiinteitä komeroita, yksi niistä oli siivouskomero. Pari vuotta siivouskamat ovat ajelehtineet paikasta toiseen ja jossain vaiheessa ne päätyivät varaston etummaiseen nurkkaan. Epäkäytännöllistä.

Toinen seikka, joka auttoi siivouskomeron "synnyttämisessä" oli, kun huomasin muistaakseni keväällä, että metrin korkuinen jääkaappi ei enää riitä meille syömäreille. Viikon ruokaostokset, edes ne salaattitarpeet, eivät mahdu kaappiin. Sain isi-ihmisen vakuutettua siitä, että meillä todellakin tarvitaan iso jääkaappi ja siihen vierelle pakastin. Ja tuumasta toimeen: Jääkaappipakastin suuntasi ukin ja mummin mökille, keittiön säilytyspenkki muutti eteisen puolelle ja uudet, isot jääkaappi ja pakastin saapuivat keittiöön. Entisen jääkaapin paikalle jäi sopiva paikka siivouskomerolle.

Mietiskelin, jotta sinne olisi saatava hylly. Ei koko kaapin syvyinen, koska perukoille kerääntyy ties mitä. Iskän lato on ehtymätön aarrevarasto ja siellä seikkailin etsimässä sopivaa hyllyä. Pimeimmästä nurkasta löysin Veikko-ukin tekemän perunalaatikon, johon tein harmaantuneesta laudasta välihyllyn. Kotona pesin laatikon ja kuivattelin hyvin. 

Kaapin takaseinä oli käsittelemätöntä lastulevyä. Koitin kaunistaa sitä tapetoimalla sen Maaria Wirkkalan Enkeli-tapetilla. Tapetin kuivuttua kiinnitin laatikon kannakkeineen seinälle. Mattopiiskalle laitoin edellisen asukkaan rouhean metallilevynaulakon. Ovi tarvii vielä hankkia, vai jättäiskö ovettomaksi, kun tuo tausta on niin nätti :) T:lle kiitos tapettilahjoituksesta!

Seuraavaksi täytän kaapin uusilla siivousaineilla, joita innostuin ostamaan kutsuilta. Kaikki motivointikeinot on siis käytössä... Milloin näkyy tulos?

Lämpimiä ajatuksia

Blogi elää hiljaiseloa. Syynä on ennen kokemattoman työteliäs syksy. Työn vastapainoksi on kuitenkin oltava jokin ihana käsityö, jonka pariin pakenen nollaamaan fysiikan ja kemian parissa pyörivät ajatukset. Yhtenä "pakokeinona" minulla oli tilkkupeitto, jota tein virkavapaalla olevalle työkaverille.
Ajatus peitosta tuli jo kesällä. Kun sitten sain yllytettyä peiton tekoon avuksi hänen valvontaluokkansa, suunnitelma oli paketissa. Oppilaat väsäsivät tilkuille omia toivotuksiaan ja ajatuksiaan ihailtavalla omistautumisella. Kokosin tilkkujen ympärille herkän taustan ja ompelin täkin kasaan. Peiton tikkaus käsin antoi minulle monta tilaisuutta nollata koulutyön parissa pyörivät ajatukset. Nyt peitto on viimein valmis, juuri ja juuri ajoissa. Vein sen hämärän turvin postilaatikkoon ja toivon saajan kokevan yllätyksestä samaa lämpöä, mitä oppilaiden kanssa keskustellessa olen ollut havaitsevinani.
Mutta nyt tarvitsen uuden nollaustyön... Suunnitelmissa on pinkkiä ja tummanharmaata mummin ja ukin olkkariin. Sopivien kankaiden hamstraus on jo alkanut ;)

Elä tule paha kakku...

Aika paljon voi leivonnassa ja ruuanlaitossa soveltaa, vaan välillä tulee SE raja vastaan. Tiedän, että banaanikakkuun voi laittaa kermaviilin tai kerman tilalle creme fraichea, mutta ei rahkaa :/ Tulee kyllä runsaasti kuohuvaa taikinaa, joka luhistuu uunissa ja lopputulos on taikinamöhnää, yäk.

Ja pannarin rasvaa on turha mennä terveellisyyden nimissä vähentämään, eikä samalla kannata vaihtaa valkeita jauhoja kuituisempiin... Lopputulosta ei syö edes makuaistiton Antti.

Banaanikakkua

Jokasyksyinen maailmanparannusviikonloppu vietettiin pari viikkoa sitten Annuleiden mökillä. Olin niiiiiin mahottoman lämpimästi tervetullut ja nautin jokaisesta minuutista reissussa. Oli Laten vuoro lähteä mukaan ja pikkuherrankin viihtymisestä kertoo jotakin se, että herra sanoi tulevansa seuraavana viikonloppuna uudelleen. Sienestettiin, kirpparoitiin, leivottiin, saunottiin, uitiin, jaettiin käsityötietoutta, herkuteltiin ja turistiin yömyöhään. Ja paljon muuta ihanaa. Lisäksi leivottiin suussa sulavaa banaanikakkua. Kakku on ollut mielessä siitä lähtien ja tänään iski leivontainspis. Kaivelin netistä Annuleiden kakkua muistuttavan ohjeen, Cebicin keittiöstä taisin sen napata. Juhis muussasi banaanit samalla kun Late kertoili ylistystarinoita valmistuvan kakun mausta ;) Muokkailin reseptiä Annuleiden vinkkien suuntaan sekä vaihdoin puolet sokerista intiaanisokeriin + vehnäjauhoista puolet spelttiin.

Yötön banaanikakku

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl intiaanisokeria

2 banaania muussattuna

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 tl vanilliinisokeria

200 g creme fraichea, kun ei ollu muutakaan....

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl spelttijauhoja

100 g voisulaa

kanelia maun mukaan

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Lisää muut ainekset järjestyksessä isolla lusikalla sekoitellen. Voitele ja jauhota iso kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin tunti. Lisäksi ohjeessa kehoitettiin jäähdyttämään kakku kunnolla ennen kumoamista ja kerrottiin sen olevan parhaimmillaan seuraavana päivänä... jos sitä on jäljellä ;)

Sontikkatuunaus

Joskus kaunis lopputulos ei vaadi tekijältä tuntikausien panostusta. Eikä montaa euroa. To Do -listalla ovat kauan olleet nämä suhumaalilla maalatut sateenvarjot, joiden idea on otettu suoraan Oma Koppa -blogista. Pohjana siis muutaman euron Rosa Nauha -sateenvarjo, jonka päälle nakkasin ne rumimman väriset kirpparipitsiliinat, joille ei pesukonevärikään mahda mitään. Asettelin liinat tasaisesti varjolle ja suhuutin spraymaalilla, jota kaappien kätköistä löysin. Toinen varjo oli mustapohjainen, mutta en ehtinyt sitä kuvailemaan valoisaan aikaan.

Unelmahommia :)

Lisää huopapöllöjä

Pienten miesten ompeluinto jatkuu yhä. Erityisen mukavaa ompelu tuntuu olevan, kun äiti-ihminen on levitellyt fysiikan tai kemian kirjat ja muut matskut isolle ruokapöydälle ja koittaa perehtyä seuraavien viikkojen töihin :) Jutustelua, tarinointia, solmujen aukaisua, langan jatkamista. Ja muru kerrallaan niitä työasioita. Tässä uusimmat siivekkäät. Isompi Laten huuhkaja, johon herra kävi itse ostamassa huovan Tiimarista. Pienempi Juhiksen, ja herran kärsivällisyys riitti jo kaikkiin pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Poikain huopapöllöt

Sadepäivän ratoksi sain työhuoneen siivottua ja sieltä löytyi poikien keskentekoiset huopapöllöt. Istuttiin olkkarin pöydän ääreen ja kummasti oli molempien taidot edellisestä kerrasta kehittyneet: ei menny kun hujaus, niin molempien pöllöt valmistuivat. Oli kyllä niin polleita poikia jotta! Juhis varsinkin, kun taisi valmistua ensimmäinen kärsivällisyyttä vaativa ompelus häneltä.

Laten pöllöön laitettiin enemmän yksityiskohtia, kun hällä vanhempana on jo tuota kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä pikkusen enemmän. Juhiksen pöllö aloitettiin ihan simppelinä, mutta lisättiin siivet, kun tuntui intoa riittävän edelliskertaa enemmän.

Yötön teeleivät, omenalla ja ilman

Ketutukseen auttaa taikinaterapia innokkaiden pikkuleipureiden kera :)

Naapurintäti lahjoitti makeita kesäomenia ja väsättiin niistä teeleipää. Spelttiin ja intiaanisokeriin tutustumista, osa 3:

Yötön teeleivät

(2 leipää)

3,5 dl spelttijauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 tl intiaanisokeria

0,5 tl suolaa

2 dl maitoa

0,5 dl öljyä... Laitettiin sulatettua oivariinia, kun haluttiin erityisen hyviä ;)

Lisäksi toiseen leipään pari raastettua kotimaista omenaa ja saman verran lohkojs päälle koristeluksi

+ oman maun mukaan kanelia

Sekoita kaikki ainekset. Jaa taikina kahteen osaan, lisää toiseen osaan omenaraaste sekä kanelia. Leivo kahdeksi teeleiväksi ja lisää omenalohkoja sen leivän päälle, jonne lisäsit omenaraasteenkin. Ripottele vielä intiaanisokeria ja kanelia omenaisen leivän päälle. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, omenaista hiukan kauemmin. Naatiskele toinen voin ja juuston kanssa lämpimänä, ja toinen jälkkärinä omenapiirakan tapaan. Mitäs muut syö? ;)

Rikollinen kunnes toisin todistetaan :(

Kiehuu kiehuu... Marssin koululle hakemaan kirjoja ja avaimia, ja miulta kysytään, että onhan miulla se puhelin? TÄH!!!?? Keväällä ei ollut mitään tietoa tämän syksyn töistä, joten tietenkin palautin kaiken jo hyvissä ajoin kansliaan. Puhelimen annoin jo aiemmin, kun lukujärjestys oli täysi, eikä sinne olisi mahtunut enää viimeisille päiville lisää sijaistuksia. Laturin johdon vein sitä seuraavana päivänä. Ja avaimet viimeisenä todistustenjakopäivänä.
Ja tämäkös kiehuttaa. Joko puhelin liittymineen on jossakin tallessa kanslistilla tai sitten joku oppilas on sen kanslistin pöydältä napannut. Sitä vaihtoehtoa, että joku aikuinen on sen kiusallaan ottanut, en halua edes ajatella. Kanslistin jemmat eivät ole suuren suuria ja myös ylemmiltä tahoilta kävin varastot tutkituttamassa mutta ei ollut siellä niin vanhoja puhelimia yhtään.
Rahallinen menetys ei siis ole iso, puhelin oli niin vanhaa kaliiperia, että melkeinpä myyjä joutuu maksamaan siitä ostajalle. Ja pikapikaa selvitytin, että eihän sillä liittymällä ole soiteltu kesällä? Eikä ollut. Mutta nyt kyse onkin periaatteesta, että jos jotakin palautan, niin luotan asian olevan kohdaltani paketissa siinä vaiheessa kun tavara ei ole enää käsissäni vaan toimitettu sinne minne käskettiin. Vaan ei.
Olen siis rikollinen kunnes toisin todistetaan.

Vinkiksi muille:
Ota mukaan todistaja tai valokuvaa luovutustilanne.
Vaadi kuittaus/kuitti tavaran luovuttamisesta.
Vaikka kyseessä olisi vaikka miten vähäpätöinen asia.

Mietityttää, että mitenkä paljon vähemmällä olisin päässyt, jos olisin väittänyt hävittäneeni puhelimen. Tai ostanut samanlaisen puhelimen ja sanonut vain liittymäkortin hukkuneen...
Vaan ei. Kun se semmonen valehtelu ei sovi miun pirtaan. Nyt olen rikollinen kunnes toisin todistetaan.

Tilkkupeitto tilauksesta

Vilauttelin täällä jo joku aika sitten serkun pojan peittoa, jota väsäsin juhannuksen tienoilla. Serkkulikka toi ison kassillisen kankaita ja pojan pieniä vaatteita, joista ideoin riemunkirjavan tilkkutäkin. Suurimpana innoittajana oli taustakankaaksi valittu monivärinen talokangas, josta poimin kuvioita ja värejä etupuolellekin. Nuo kehystetyissä neliöissä olevat tilkut on sitä samaa kangasta. Sekoitin soppaa muutamilla omilla vanhoilla kierrätystilkuilla ja parilla ostokankaalla. Totesin myös, että kauniit kankaat pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun pysyn perusneliölinjalla enkä lähde sen kummemmin suljuamaan. Suosittelin peiton mitoiksi joko junioripeittoa tai normipeittoa, opin nimittäin yhden pinnasänkypeiton myötä, ettei semmoisella läpäreellä juuri ole jatkokäyttöä ja lähes samalla vaivalla tulee isompikin. Pussilakanan kun hivauttaa päälle, niin voi käyttää vieraspeittonakin. Taikka torkkupeittona olkkarissa, tai riippukeinussa.

Väliin tikkasin käsin fleecepeiton, koskapa yli kymmenen vuotta vanhoista täkeistäni vanu oli kurjasti hiutunut hävöksiin, olivatpahan olleet polyesteriä tahi puuvillaa, kummankinlaisissa on lähes pelkät kankaat jäljellä. Ja konetikkaus ei oo vieläkään miun juttu... Tarviis tutustua yläsyöttäjään, neuvoivat rakkaat opiskelutoverit ;)

Koitin valita kuvan, jossa värit olisivat kirkkaimmillaan :)

DIY: Änkkäripossuja ulpukoista :)

Mökkikauden viimeiset lämpimät päivät tältä vuodelta ovat varmaan auttamatta ohi :'(

Itkua tuhertaen suostuin hyppäämään veneeseen, kun saareen jäi tyyni ja lämmin kesä. Isi-ihminen menee aamulla töihin ja mie & pojat aletaan valmistautumaan reilun viikon päästä alkavaan kouluun ja eskariin. Tiukka viikko luvassa, kun koitan selvitellä ensin itselleni mitäs sitä seuraavat viikot opetetaan...

Tarpeeksi paljon kun mökkeilee, ns. vähillä aktiviteeteilla, niin luovuus alkaa kukkia. Mie alan pyöritellä mielessäni kaikenmaailman sisustusjuttuja ja pojat keksii leikit vähistäkin tarpeista. Tässä Laten viimeisin keksintö:

Neulottu tiskirätti

Puikoilla pitää aina olla joku telkkarinkatsontaneule/automatkaneule. Eli semmottinen, johon ei tarvitse ohjetta ja jota ei tarvitse katsoa kuin harvakseltaan. Bambulangasta neulottu tiskirätti on ollut TO DO -listalla jo kauan. Bambuhan on luonnostaan antibakteerista, eikä rätti näin toimi bakteerien kasvualustana tavallisen luutun tavoin.

Tavoitteena oli mahdollisimman rouhea pinta, jota tavoittelin perusperusainaoikealla. Alussa luodaan kolme silmukkaa, ja joka toisella kerroksella lisätään keskimmäisen silmukan molemmille puolille silmukat (Googlaamalla löytyy tarkempia ohjeita ). Neuloin nämä langankierrot kiertäen välttääkseni reiät. Lankaa meni vajaat 50 g, kun varasin roosan keränlopun odottelemaan seuraavan rätin reunavirkkausta. Reunassa kierros kiinteitä silmukoita ja toinen kierros nirkkoja.

Niskalenkkimekko Marimekon Kissamintusta

"Vanhassa vara parempi..." Eli muutosvastarintainen täti täällä koittaa oppia uutta tekniikkaa, eli bloggaamaan uusilla systeemeillä. Ai kauhia, kun se tuntuu vaikealta, työläältä ja kenkulta kaikin tavoin.

Kylmillä keleillä istuin ompelukoneella ja sain vuosi sitten aloitetun mekon valmiiksi. Ohje Burda 6/2012 ja malli 118, omilla muutoksilla. Oiskohan uusi lempimekko? Tarvii vaan hommata semmoset liivit, joissa on niskalenkki tai sitten pysytään bikinilinjalla kuten näissä kuvissa. Selkäosa on sen verta avonainen, jotta tavalliset liivit ei tule kysymykseenkään.

Kankaana Marimekon Kissaminttua, jota jäi pätkä yli olohuoneen verhoista.

Trenditietoisuutta?

Lomalla eli työttömänä opena on ollut aikaa ajatella. Enkä ole varma sopiiko se minulle ;) Mutta onneksi osa tästä pohdinnasta on unelmointia, haaveilua ja uusien tavoitteiden asettelua. Missä mennään ja mitä kohti pyritään. Samalla tarkistetaan onko tuo toinen menossa samaan suuntaan...? Vai onko oma suunta hukassa? Suuria unelmia kohti pienillä välitavoitteilla. Suurien unelmien toteutumisen vuoksi täytyy näköjään välillä kärsiä ja uhrautua, toivoen että tämä on väliaikaista. Ai että puhuupa outoja, syvällisiä. Tänään mennään syvissä vesissä, laahataan pohjamudissa. Mietitään rajusti jopa sitä, että mitä jos vaihtaisi alaa? Maisemaa? Ai mihin? No en vielä keksinyt. Eikä miulla ole tapana tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä.
Näistä ammatinvaihtotrendeistä hokasin muuten, että muutama vuosi sitten oli tavattoman suosittua hakeutua sisustusalan opintoihin. Moni vaihtoi aikuisenakin alaa totaalisesti ja suuntasi sisustussuunnittelun maailmaan. Telkkarissa sisustettiin, rempattiin ja stailattiin. Keskityttiin tekemään ympäristöstä viihtyisä.
Seuraava seuraamani buumi koski Kotoilua. Siis sitä, että tavallisesta hillonkeitosta ja maaseutukeskeisestä asumisesta tuli supertrendi. Räsymatot ja downshiftaus olivat pop. Keskityttiin tekemään kodista viihtyisä.
Noh, seuraava villitys näkyy olevan tämä fitness, laihdutus ja hyvä hoikka elämä -suuntaus. Persoonalliseksi traineriksi pääsee vaikka millaisia kirjekursseja käymällä ja treeniblogeja pitää naapurin tätikin. Rahkaa ja raejuustoa niin, että korvista tursuu. Keskitytään tekemään omasta kehosta viihtyisää.
Mitä seuraavaksi? Mihin tuosta edetään? Vai joko se on alkanut? No se, että tehdään omasta päästä viihtyisä. Henkisen hyvinvoinnin trendi. Ehkä se ajattelu sopii miulle sittenkin. Tai jos sittenkin varais vaan ajan kampaajalle.

Varastonsiivous sucks

Pystyn lähes ihailtavan taitavasti kehittämään tekosyitä ja kaikkia hirmu tärkeitä hommia, jottei tarvitsisi mennä siivoamaan tuota varastoa. Mies on yhtä lahjakas autotallinsa siivouksen suhteen. Lisää positiivisia puolia jos koittaa tästä talentista etsiä, niin hänen mukaansa tämä työtahti on lomailuun sopiva. Öö... Mikä tahti? Mitä on saatu tänään aikaan? No yksi pakastimenrohjake on poissa nyt.

Keskeneräisenä se siivous kuitenkin painaa mieltä ja varmasti ärsyttää naapureita... On nimittäin jonkin verran tavarata tuossa pihalaatoilla. Siksipä päätinkin tulla tänne uhoamaan, että se muuten siivous saatetaan varaston osalta loppuun TÄNÄÄN! Ai sitä ihanaa tunnetta, kun potkurikin mahtuis taas kesäsäilöön... Vai tointaako tuota enää sinne varastoon viedä...? Kohtahan sitä taas tarvihtee.

Kahvin voimalla takaisin taisteluareenalle! Hei pitäiskö kehittää joku kiva riita, niin löytyis ihan toinen agre tuohon siivoukseen...

Raparperipiirakkaa by Yöttö

Jatkoin spelttiin ja intiaanisokeriin tutustumista. Late on toivonut koko kesän raparperipiirakkaa, enkä ole sitä mukamas ehtinyt leipomaan. Aamulla sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen ja herra kävi itse raparperit pihalta, jottei vaan taas jää suunnitteluasteelle se leipominen. Ohjeen nappasin kotikokeilta ja muokkasin omille aineksille sopivaksi.

Pohja:
150 g margariinia
1,5 dl intiaanisokeria
1 muna
0,5 dl vettä
3 dl spelttijauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
5 dl raparperipaloja
2 kpl munia
0,5 dl intiaanisokeria
200 g ranskankermaa
1 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää muna ja vesi sekä jauhot, joihin on sekoitettu vaniljasokeri ja leivinjauhe.

Levitä taikina 26 cm:n kakkuvuoan pohjalle ja reunoille. Kaada raparperipalat vuokaan. Sekoita muut täytteen ainekset ja kaada raparperipalojen päälle. Paista 30 minuuttia uunin alaosassa. Naatiskele vaniljajätskin tai -kastikkeen kera.

Kuvia ei ole, eikä tule kun vanha kone jumittaa ja uuden kuvia ei bloggeri huoli. Mutta tee oma piiras :)

Yötön syrnikit

Kovasti on täytynyt mielikuvitusta käyttää, kun on pitänyt (saanut :) )  valmistaa pojille kaksi ateriaa päivässä sekä aamupalan ja iltapalan. Meinaa ideat välillä olla vähissä, kun nakkikeitto kolmena peräkkäisenä päivänä ei oikein "sovi miun pirtaan".

Sunnuntaina kaivelin Annulien syrnikkireseptin esille ja tuunasin sitä hiukan. Näähän on ihan terveysruokaa, kun ainesosia vilkuilee ;)









 Yötön syrnikit

3 munaa
1 prk rahkaa
4 dl maitoa
3 dl spelttijauhoja
1 tl soodaa
½ tl suolaa
50 g sulatettua margariinia
½ dl intiaanisokeria
Voitelin raudan ennen ekaa vohvelia, mutta en enää sen jälkeen. Hyvin irtosivat ilmankin :)

Herkuteltiin kuumina aamulla keitetyn metsämansikka-mansikka-vattuhillon kera ja annoksesta jäi isi-ihmisellekin.

Väri-iloittelua!

Viime päivät huusholli on ollut ylösalaisin. Ensin juostiin helteessä rannoilla päivät pitkät ja iltaisin ei jaksettu edes vaatekasseja purkaa. Sitten iski äiti-ihmiseen tilkkutyövimma ja kaikenmaailman kankaat valtasivat olohuoneen ison lattian.
Ensiksi valmistui mökin saunaneteiseen penkinpäällisiä.

Sen jälkeen, kun olin harjoitellut omilla kankailla kirkkaiden perusvärien käyttöä, aloin suunnittelemaan serkkulikan pojalle peittoa. Piirtelin ja värittelin ruutupaperimalleja sekä katselin kirjoista kivoja tilkkutyöohjeita. Käytössä oli iso kassillinen ihania puuvillakankaita ja joitakin pojan pieniä vaatteita.
Kaikkia näitä ihania kankaita pyöriteltyäni totesin, että on turvallisempi pysyä perusneliömalleissa, jotta kankaiden värit ja kuviot pääsevät oikeuksiinsa. Suunnitelman hyväksyttämisen jälkeen uskaltauduin silppuamaan serkkulikan kankaita.
Lauantaipäivän ompelin ja tänään harsin pohjakankaan, fleecen ja tilkut yhteen. Seuraavaksi aloittelen tikkaamaan kerroksia yhteen. Sais se aurinko paistaa, ompelukoneen ääressä tehtävät hommat on nyt tehty ja mie joudan pihalle ;)

Aika ihanan pirteä, eikös juu?

Kylpytakin pesukonevärjäys

Mökin saunan kaunistuksen myötä oma, vuosikymmeniä (!) palvellut kylpytakki ei enää sopinut sinne väriltään. Ja kun se on niin ihanan pehmoinen ja mummolta lahjaksi saatu, niin ei tullut kysymykseenkään ostaa uutta ja hivauttaa tätä paloina autotalliosastolle.
Ostin Palttinasta Dylonin tummansinisen (Navy Blue) väripaketin ja nakkasin takin, värin ja ½ kg suolaa pesukoneeseen.
Ainoana huolena minulla oli, jotta mitäpä jos nuo kauluksen aplikoinnit eivät värjäydykään...? Ja pohdin, että riittääkö tuo yksi väripaketti.

Päätin ottaa riskin ja suunnittelin aplikoivani sitten päälle jotakin sopivaa kangasta tms. jos vaaleansiniset kukat vielä värjäyksen jälkeen kauluksissa kummittelevat.

Vuan elähän mittään! Vaaleiksi jäi ainoastaan yksi saumurilanka takin sisäsaumojen huolitteluista. Eli kirjonnainen lankoineen oli puuvillaa tai muuta luonnonkuitua :) Ja yksi paketti riitti värjäämään froteisen kylpytakin syvän siniseksi.

Nyt vanha palvelija on kuin uusi ja "salonkikelpoinen" jälleen. Eli tämän kolmannen kokeilun myötä suosittelen edelleen pesukonevärjäystä kotikonstein. Koneeseen ei jäänyt merkkiäkään värjäyksestä. Toimin pakkauksen ohjeen mukaan ja pesin tummia vaatteita pari koneellista värjäyksen jälkeen, en valkoisia ;)

Saunaneteisen kaunistus jatkuu

Ensin silppusin kankaat ja ompelin ne uudelleen yhteen XD

Pohjakangas silitettynä nurin päin lattialle. Siis tuo pitkä suiro muumipussilakanaa kuvassa.

Sitten siihen päälle rumimmista pyyhkeistä siksakilla "puskusaumoin" ommeltu sisus. Rypyt pois. Ja viimeiseksi nostetaan tilkuista ommeltu päällinen päälle. Rypyt taas pois. Harsin kangaskerrokset kauttaaltaan yhteen, jotta sain varsinaisen tikkauksen tehtyä pihalla, ja käsin. Konetikkaukseen en edelleenkään sortunut, kun se ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut hyväksyttävästi. Ja se olisi onnistuessaan liian helppoa ja nopeaa ja vaivatonta ;) Tiheän harsimisen jälkeen sain liikuteltua tuota kolmemetristä tekelettä sinne, missä aurinko kulloinkin paistoi :)

Kuva on mitä on, mutta tulkaa paikan päälle katsomaan ja koeistumaan :)

Seuraavaan rojektiin tuon saunaneteisen kaunistamiseksi tarvitsisin 2 tai 4 vanhanaikaista, siroa jalallista lasia. Tummansinisiä tai kirkkaita. Jotta silmät auki kirppareilla ;) Vanhan linnunpöntön etuseinä miulla jo on ja liimapuulevyäkin...

Juhannusyönä

 Juhannus oli ja meni. Kyläiltiin Turkkilaisen illan merkeissä ystävien luona ja sitten singottiin mökille. Eilen illalla hampaita pestessä hokasin, että toisella puolella kanavaa kasvaa iso tupsu kurjenmiekkoja. Enpä muista, että olisin nähnyt yhtä upeaa kukkaa koskaan aiemmin luonnossa. Ei kai tämä puutarhakarkulainen ole...?

Kun sitten hammasharja suussa, pitkän yömekon helmat hulmuten ja kumpparit jalassa lotisten marssin sinne ihmettelemään näitä komistuksia, niin huomasin, että mökin puoleinen ranta oli aivan valkoisenaan juhannusruusun kukkia. Ja eikun takasin ja ihmettelemään sitä toista kaunista kukkamerta. Välillä ihmettelin tuota jättiläismäistä kuuta taivaanrannassa. Ja sitten taas muistin jatkaa sitä hampaiden pesua.

Löytyi siis paikka, missä juhannusruusu kukkii oikeaan aikaan. Voin ensi vuonna tarkistaa ruusupensaista, jotta joko on juhannus :) Yksi sammakkokin eksyi tutkimusmatkalleni ja Juhis piti huudella vielä sängystä ylös sitä ihmettelemään.

Metsämansikoitakin löytyi muutama ja mustikoissa oli raakileita :) Kohta se villitys taas alkaa! Late jo kyseli, että missä marjamuki on.

Kävimme vielä yökalassa ja testasimme poikien omatekemät vaaput (tekivät ne naapurin pojan ohjauksessa ja avustuksella). Ja ne osoittautuivat niin tehokkaiksi saalistajiksi, ettei Juhis enää lopulta halunnut laittaa omaansa veteen, ettei tarvitsisi ihan jatkuvasti kelata kaloja ylös :)

Mökkisaunan ehostus jatkuu

Nyt on reissu reissattu ja "lomailu" jatkuu kotinurkissa. Juhis imuroi lentokentältä tai jostakin rajun viruspöpön ja pari päivää meni sisähommilla oksennusvatia kuljetellessa ja kuumelääkkeitä annostellessa. Reissun jälkeen siis, itse matkalla kaikki 9 reissulaista pysyivät terveenä :)
Kelikin viileni sen verran, että ompeluhommat alkoivat kiinnostamaan pitkästä aikaa. Olen luvannut ommella serkkulikan pojalle päiväpeiton ja koitin motivoida itseäni siihen hommaan ompelemalla mökin saunaneteisen penkeille päällisiä. Olen nimittäin huono käyttämään raikkaita perusvärejä tilkkutöissä ja en uskaltanut suoraan aloittaa toisen kankaita silppuamaan, siedätystä ensin. Penkin päällisistä toinen on valmis, isompi kesken vielä. Kankaina tummia sinisiä ja punaisia. Suurinta alaa peittää mökin ruokakomeron ikkunasta löytynyt Mansikkapaikka-kangas. Ihana kangas! Kärpässieniä, mansikoita ja kukkasia sinisellä pohjalla. Kankaan reunassa oli haalistunut teksti: MANSIKKAPAIKKA DESIGN ANNELI AIRIKKA-LAMMI FIN-HELEN (?) PRINTED BY E. HELENIUS OY. Tätä on etsittävä lisää :)

Taustapuolena käytin poikien vanhaa tummansinistä muumipussilakanaa ja välissä vanhoja froteepyyhkeitä.

Pallaillaan, jahka jouvvettaan :)

Taitaa olla tämä blogin kirjoittaja kirjoituslakossa. Ei aikaa, motivaatiota eikä jaksamista millekään muulle kuin arjen pyörittämiselle. Kouluvuosi lähenee loppuaan ja taitaapa muuten olla ensimmäinen kokonainen lukuvuosi samoissa hommissa :) Aiemmin olen saanut vain puolen vuoden sijaisuuksia tai sitten olen itse "sotkenut" ja katkaissut pidemmät työpätkät äitiyslomillani. Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että taidan selvitä tästä lukuvuodesta ;)
Tämä viikko on ollut antoisa: olen saanut toimia saman opettajan sijaisena monta päivää. Lisäksi olen  siirtänyt tunnit ulos aina, kun se on ollut mahdollista. Oppilaat ovat olleet yhtä hymyä, tästä aurinkoenergialla latautuvasta sijaisopesta puhumattakaan.
Tänään nieleskelin Suvivirren aiheuttamia kyyneleitä eskarilaisen ja päiväkotilaisen kevätjuhlassa ja huomenna eskarilainen saa todistuksensa. Työaamuja on jäljellä 6 ja sitten alkaa odotettu ja ansaittu loma... Luvassa viikko hellettä, ainakin. Ehkä sen jälkeen koittaa taas blogin ja käsitöiden aika.
Aurinkoista toukokuun loppua!

Ylläripylläri keskellä harmaata arkea :)

Harmaa sää ja mahoton laiskottelu tuntuvat liittyvän yhteen. Puhti pois ja emäntä ihan vetämättömissä. Ikkunanpesu-urakkaa sain kuitenkin aloiteltua monen viikon, ellei kuukausien viruttelun jälkeen ja koin suuren yllätyksen :) Meillä on tässä olkkarissa julmetun isot ikkunat: puoltoista metriä korkeat, ellei enemmänkin ja metrin leveät ja niitä on viisi vierekkäin. Reunimmaista niistä auotaan ehkä kerran kuussa kesäaikaan, kun uuni ei vedä. Olenkin harmitellut, että onpa kurja juttu kun niissä on vain 2 lasia kussakin: älytön lämpöhukka talvella! Pari päivää sitten tajusin, että jösses: niissä onkin 3 lasia muissa paitsi siinä reunimmaisessa. Ja tässä talossa on asuttu kuitenkin jo yli 8 vuotta. Olenko siis joka ainoa syksy ja kevät lusmuillut ja pessyt noista ikkunoista vain sisälasin molemmat puolet ja ulkolasin vain ulkoa päin??! Ja mie ne ikkunat olen pessyt, eikä isi-ihminen, eikä kukaan muukaan. Noloa. Toinen mahdollinen selitys voisi olla se, että koska inhoan ikkunanpesua... tai ainakin sen aloittamista niin paljon, unohdan kaiken siihen liittyvän aktiivisesti ja automaattisesti. Ja tutut ihmiset päivittelevät, että onpa taas tullut se aika vuodesta, kun se yks taas kirjottaa facebookpäivitykseksi, jotta meillä onkin 3-lasiset ikkunat. Sama juttu joka kevät ja syksy XD
 Mutta nyt ne on pesty: sisälasit, ulkolasit ja yllätykselliset kiinteät keskimmäiset lasit :)

Säilytyskori sälekaihtimista

Sunnuntai-iltana ähnäsin kolmannen kaihdinvakkani. Ukki kaiveli jemmoistaan pitkiä punaisia sälekaihtimia ja minä jalostin ne säilytyskoriksi. Suurempaa ei enää toinna tehdä, jottei reunoista tule "löperöt". Mökille saunakamariin kiikutan tämän, kunhan sinne seuraavan kerran pääsen. Mökkikuume nousee jo :)

Yöttö shoppaili :)

Alkuun tähän ne perinteiset selittelyt, jotta kiirettä on pitänyt. Pari edellistä viikkoa on mennyt kuin siivillä ja työ on maistunut. Syynä ehkä se, että olen saanut opettaa omiakin oppiaineita ja sattumalta opetettavana ovat olleet enimmäkseen ysiluokkalaiset. Ai että miten tuntuu hyvältä huomata, että 33 työ-/kouluaamun jälkeen lentoon on lähdössä ikäluokallinen fiksuja ja filmaattisia nuoria. Näitä samoja tapauksia olen opettanut silloin tällöin sieltä viitosluokalta asti. Näille samoille tapauksille olen huokaillut ja ihmetellyt, että mitähän heistä tulee. Mutta niinpä vaan ovat kasvaneet ja jalostuneet :) Ja samoin tekevät nämä nuoremmatkin, joiden kanssa taistelu tuntuu välillä ihan mahdottomalta. Se pitää pitää mielessä.

Minun piti pari viikkoa sitten päästä räsyvirkkauskurssille. Kurssin vetäjä teki oharit ja minulla oli sitten yhtäkkiä liikaa joutilasta aikaa ;) Läksin ostelemaan. Tarkoitus oli ostaa meille uudet arkilautaset. Alkoi tuntua, että kaikki ne eripariset muoviset muumit, barbababat ja kirppariarabiat saivat nyt väistyä. Meille on saatava siistit ja nätit arkilautaset. Citymarketista sitten löysin mustia isoja ruokalautasia ja vähän pienempiä pitsikuviolla varustettuja, ja halavalla. Lastasin niitä koriini 4 + 4. Eikä siinä kaikki... Osastolla pyöriessä törmäsin näihin Katja Saarion mukeihin ja murokulhoihin, joiden ohi en päässyt millään. Täällä kerroin saman suunnittelijan Mansikka-astioista, jotka ostin pari vuotta sitten. Kun sitten isi-ihmiselle kertoilin ostoksistani myöhemmin, arvuuttelin ensin jotta mikä voi olla ihanampaa kuin mansikkakuvioiset astiat, siis äiti-ihmisen mielestä? Arvaus tuli samantien: metsämansikkakuvioiset astiat! Siihen vielä kesäisiä herneitä päälle, niin paketti on täydellinen. Alehyllyssä kun vielä olivat: vitosen kappale. Ostaa täräytin kuusi kahvikuppia ja kuusi murokulhoa, jotka sopivat tarvittaessa yhteen noiden mansikkaisten kanssa. Voin kertoa, että kantamus oli aikamoinen.

Mutta olen tullut siihen tulokseen, että jos löydän keittiöön jotakin joka sykähdyttää ja on omannäköistä, niin se on ostettava. Samalla periaatteella hommasin ennen joulua nämä iiihanat säilytysastiat Hobbyhallista. Onko olemassa säilytysastioita, jotka olisivat vielä enemmän "näköisiäni"? En usko.

Jotta semmosta tänään, harvinaista shoppailua :) 

Kaihdinvakkoja

Täällä leijutaan täydellisissä lomafiiliksissä: ajantaju hukassa, flow-fiilis päällänsä ja tulosta syntyy. Blogikierroksella törmäsin yrittäjään, joka väsäsi säilytysastioita vanhoista sälekaihtimista. Mikä idea! No sitähän piti apinoida ihan samantien. Ukin jemmoista löytyi ensimmäiseen luovuuspuuskaan materiaalia, ja seuraavana kokeilen pitkiä punaisia kaihtimia... saisko pari lomapäivää lisää, kun nyt ois tärkeetä puuhaa? ;) Kuvakin piti ottaa siltä istumalta, keskellä yötä.

Kynäpurkkituunaus

Askartelin Juhikselle uuden kynäpurkin.

Laitan aamupuuron päälle tuota lesitiinirouhetta, ja tyhjentynyt purnukka pyöriskeli pestynä kuivauskaapissa odottamassa tuunausta kuukausisotalla. Viikonloppuna vihta-askartelun lomassa sain purkin päällystettyä. Erikeepperiä purkin pintaan ja sopivan kokoiseksi leikattu skräppipaperi liiman päälle.

A vot, valamista tuli noin puoli vuotta tilauksesta ;)

Virkattu Angry Bird(s) ja parit heijastintähdet

Korjattavien vaatteiden pino kaatui työhuoneen pöydältä lattialle, oli aika tehdä sille jotakin. Alimmaisena pinossa oli Juhiksen velourhousut, joista oli nukka hiutunut pois poikkeen polvista. Mittailin pöksyjä ja poikaa ja totesin, että joko pöksyt olivat pituudesta kutistuneet, tai sitten poika oli ehtinyt kasvaa ennen kuin äiti-ihminen ehti polvia paikkailemaan... öö-mappiin eli autotalliin rätiksi vaan.

Seuraavana oli Reimatecin pipo, jossa oli ihmeellisiä reikiä päällikankaassa. Tutkailin pipoa, ja ilmeisesti matskussa oli vikaa koska reikiä oli niin tíuhassa, jotta ei riittäisi viikonlopussa tunnit niiden kursimiseen. Sama tuomio tälle vaatekappaleelle.

Kolmantena pinossa oli Laten oranssi-valkoinen raitapaita. Kerran pari pidetty ja reikä keskellä rintaa. Siihen ähnäsin Angry Birds -paikan kiinteillä silmukoilla virkaten. Langanlopuista tietenkin. Käytin liimaharsoa apuna ja hurautin linnun puseroon silmäpaon päälle.

Uusi lempipaita ja halavalla :)

Seuraavaksi pelastuskohteeksi valitsin ulkohousut, jotka Late teurasti viime syksynä alamäkijuoksussa asfaltilla. Koska kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä, minulla oli yhden reiän paikkauksen jälkeen kaksi uutta paikattavaa reikää. Silitysrauta oli liian ärhäkällä ja sulatin lahkeeseen törkeät aukot. Olin jo valmis tunkemaan pöksyt roskapöntön pohjalle, otti nimittäin kupoliin oma hölmöys sen verran ankarasti, että edes autotallissa en halunnut  niihin enää törmätä, mur.

Yritin kuitenkin vielä kerran. Leikkasin pari uutta tähteä, kiinnitin ne liimaharsolla ja MIEDOLLA lämmöllä ensimmäisen heijastinpaikan viereen. Ompelin tähdet kiinni päällikankaaseen ja suljin vuorikankaan saumaan tekemäni aukon. Piste. Ei enempää korjausompelua, kiitos.

Palmusunnuntaita!

Vuoden suurin askartelupinnistys on suoritettu, ja vitsat väännetty lapsityövoimaa ohjeistaen :) Lähipiiriä hauskuutettiin vielä tänäkin vuonna velhokostyymeihin pukeutuneina. Ja nyt sitten pötkötellään masut pullollaan suklaata.

Aurinkoenergiaa

Koitin tänään ladata aurinkoenergiaa koko tautipesässä & sisällä vietetyn loman edestä. Sain kuin sainkin eilen siivottua huushollin loppuun ja pojatkin alkaa vähitellen olla ulkoilukunnossa, eli pihalle koko konkkaronkka. Paitsi isi-ihminen, joka kehittelee flunssaa ja hernekeittoa. Semmosta ihan oikeeta hernekeittoa, kuivista herneistä + lihaköntsästä ja silleen. En oo koskaan tehny ja harvoin maistellu. Mutta illalla sitä ois luvassa ja pannaria.
Kevättalven aurinko saa minut levottomaksi. Hyvällä tavalla :) Ennen muinoin siihen tepsi lenkkeily talviauringossa tai pilkkiretki. Pääasia, että posket sai ulkoilusta punaisiksi. Mutta kun kävelylenkeistä katosi hohto totaalisesti noin 10 vuotta sitten, kun opiskelijaelämän loppuminen sysäsi kauas siitä parhaasta lenkkiseurasta. Yksikseni en ole sitä iloa löytänyt, vaikka hetkellisesti olen välillä innostunut juoksemisesta tai raskauskilojen pudottamisen vuoksi vaunulenkeistä.
Sitä kadonnutta iloa etsiskelin tänään piiiitkästä aikaa. Yksin, tai siis Oton kanssa lompsiessa eivät poskipäät kipeytyneet, eivätkä Iskelmäradion jutut saaneet ajatuksia niin lentoon, jotta tarvotut kilometrit olisivat pamahtaneet plakkariin huomaamatta.
Tarviis varmaan laatia lenkkiseuranhakuilmoitus: Etsitään tositarkoituksella säännölliseen kerran-pari viikossa suhteeseen... (Tarviiko tähän kirjoittaa, että tämä ei ole mikään SEMMONEN hakuilmoitus...?)

Yksi huone siivottuna :)

Asumme 60-luvun talossa, jota olemme remontoineet pikkuhiljaa näköiseksemme. Juhiksen nykyinen huone oli alunperin päällystetty jollakin puujäljitelmälevyllä ylt´ympäriinsä. Latea odottaessa kaikki purettiin ja rakennettiin uusiksi. Uudet pinnat maalattiin valkoisella ja beigellä. Juhiksen syntymän jälkeen Late sai oman huoneen entisestä työhuoneestani ja Juhis siirtyi tuohon meidän makarin viereiseen huoneeseen. Tai ei heti synnyttyään... vaan muutamia kuukausia myöhemmin, silloin kun emme enää sopineet 120 senttiseen sänkyyn.

Pikkupojan huoneen nalleboordi alkoi jossakin vaiheessa näyttää liian vauvamaiselta, ja piilotin sen sinertävän maalin alle. Boordin irroittaminen olisi seuraava remonttiprojekti tuossa huoneessa, mutta kokemuksesta tiedän sen urakan mittakaavan... enkä ole halunnut siihen puuhaan ryhtyä :) Olkoon sitten noin.

Juhiksen kirjoituspöydän tuunauksesta kirjoitin täällä. Kirjahylly, pieni seinähylly ja vaatekaappi on ostettu paikallisesta kalusteliikkeestä poikien ollessa pieniä. Sara taisi olla kalusteiden nimi. Ja tuo kalusteliike vetelee viimeisiään, konkurssimyynnistä saattaa vielä jotakin löytyä. Sänky on tori.fi -palvelun kautta bongattu ikivanha talonpoikaissänky. Ja ihan omalta paikkakunnalta löytyi tuokin. Vihreä tuoli ja sininen puuarkku vaatekaapin vieressä ovat siskon ihania kirpparilöytöjä.

Siivous jatkukoon...

Kiireetön loma

Hiihtolomaa täällä vietellään. Ja ihan kotosalla. Pojat sairastaa, kuumeilevat ja köhivät. Latella bonuksena korvatulehdus ja Juhis oksensi eilen. Äiti-ihminen nukkuu pitkään ja nysvää sohvannurkassa keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi. Reissuja ei tälle lomalle suunniteltu, ja hyvä niin, koska sairastelut olisivat sotkeneet suunnitelmat joka tapauksessa. Ja isi-ihminen raataa töissä. Kun vielä saisin siivottua niin loma olisi täydellinen :) Omatunto hiljenisi ja tekosyiden keksiminen loppuisi. Niin, ja hetken olisi taas siistiäkin.

Eilen virkkasin. Sain valmiiksi syksypuolella Juhikselle aloittamani mustekalan. Inspis tuli tuosta kirjasta, mutta ohjetta en jaksanut seurata vaan virkkailin omasta päästä. Mustekalan lonkeroiden sisälle viritin rautalangat, jotta elukan olemus olisi muokattavampi.

Nyt pitää kehitellä uusia tekosyitä... vai pitäisköhän ihan vaan ottaa ja siivota?

Siedätyshoitoa

Syyssateilla kaipasin sohvannurkkaan jotakin mukavaa neuletta ja jo pidempään olin suunnitellut itselleni pitkävartisia villasukkia. Lankakopassa oli marinoitunutta violettia seiskaveikkaa, jota päätin käyttää siedätyshoitona (en pidä violetista, en lilasta enkä hempeän oranssista korallista). Tein aiemmin siskolle nämä ja nämä sukat lahjaksi, mutta en halunnut jämähtää entisiin malleihin vaan kokeilla jotakin uutta. Novitan sukkalehdestä löytyi tämäkin Kärjestä aloitettavien köynnössukkien malli. Sopivasti haastetta: aloitus kärjestä ja unohduksissa oleva tiimalasikantapää.
Aikomus ja suunnitelma olivat hyvät, toteutus mätti :) ja siksi tekeleet lojuivat keskentekoisina tänne asti. Tuli valittua hiukan liian työläs telkkarinkatsontaneule, kun ohjetta piti seurata tiiviisti kerros kerrokselta paitsi tuossa jalkapöydällä sai vähän matkaa neuloa aivottomana. Mutta toisaalta, pään nollaus -tehtävänsä tämä neule hoiti täydellisesti, kun tekemiseen piti keskittyä sen verran tiiviisti, ettei työasioita ehtinyt miettimään. Digiboxilta katsotut hömppäsarjojen jaksot pitäisi varmaan katsoa uusiksi...

Puikot 4 mm, lankana seiskaveikka, jota kului alle 2 kerää. Neule on aika napakkaa, mutta minusta sukkien pitää olla tiivistä neuletta, jotteivät ihan heti kulu puhki. Ja minulla villasukat rikkoutuvat kärjestä, eivät kantapäistä (kantapääksi riitti siis ohjeen tiimalasikantapää). Tiivis neulepinta aiheutti sen, että jouduin jatkamaan sukan varren resoria ohjetta pidemmäksi. Lopuksi muistuttelin mieleen italialaista neuleen päättämistä, jotta sain sukan suusta siistin ja joustavan.

Siitä siedättymisestä en osaa vielä sanoa mitään, en ainakaaan neuloessa vielä oppinut pitämään violetista. Katsotaan auttaako violettien sukkien käyttäminen asiaan :)

Pientä ja kaunista

Kirjakerhosta tuli kirja, joka herätteli työkiireiden tappamaa (tai ainakin uuvuttamaa) käsityöinnostusta. Ihania pieniä virkkaus- ja neuletöitä ja tuikitarpeellisiakin vielä kaiken hyvän lisäksi. Ne tutut alakoulun pannulappuvirkkausmallit ja paljon uusia ihanuuksia. Eka lime-ruskea pannulappu valmistui kaiken kiireen keskellä, niinä pieninä hetkinä jolloin pötkähdin sohvaan tyhjentämään päätäni hömppäsarjojen parissa.

Koukku 2,5 mm, lankanana puuvillalankojen jämiä.