Kiehuu kiehuu... Marssin koululle hakemaan kirjoja ja avaimia, ja miulta kysytään, että onhan miulla se puhelin? TÄH!!!?? Keväällä ei ollut mitään tietoa tämän syksyn töistä, joten tietenkin palautin kaiken jo hyvissä ajoin kansliaan. Puhelimen annoin jo aiemmin, kun lukujärjestys oli täysi, eikä sinne olisi mahtunut enää viimeisille päiville lisää sijaistuksia. Laturin johdon vein sitä seuraavana päivänä. Ja avaimet viimeisenä todistustenjakopäivänä.
Ja tämäkös kiehuttaa. Joko puhelin liittymineen on jossakin tallessa kanslistilla tai sitten joku oppilas on sen kanslistin pöydältä napannut. Sitä vaihtoehtoa, että joku aikuinen on sen kiusallaan ottanut, en halua edes ajatella. Kanslistin jemmat eivät ole suuren suuria ja myös ylemmiltä tahoilta kävin varastot tutkituttamassa mutta ei ollut siellä niin vanhoja puhelimia yhtään.
Rahallinen menetys ei siis ole iso, puhelin oli niin vanhaa kaliiperia, että melkeinpä myyjä joutuu maksamaan siitä ostajalle. Ja pikapikaa selvitytin, että eihän sillä liittymällä ole soiteltu kesällä? Eikä ollut. Mutta nyt kyse onkin periaatteesta, että jos jotakin palautan, niin luotan asian olevan kohdaltani paketissa siinä vaiheessa kun tavara ei ole enää käsissäni vaan toimitettu sinne minne käskettiin. Vaan ei.
Olen siis rikollinen kunnes toisin todistetaan.
Vinkiksi muille:
Ota mukaan todistaja tai valokuvaa luovutustilanne.
Vaadi kuittaus/kuitti tavaran luovuttamisesta.
Vaikka kyseessä olisi vaikka miten vähäpätöinen asia.
Mietityttää, että mitenkä paljon vähemmällä olisin päässyt, jos olisin väittänyt hävittäneeni puhelimen. Tai ostanut samanlaisen puhelimen ja sanonut vain liittymäkortin hukkuneen...
Vaan ei. Kun se semmonen valehtelu ei sovi miun pirtaan. Nyt olen rikollinen kunnes toisin todistetaan.
2 kommenttia:
No huh huh! Toivottavasti syyllinen löytyy ja pian!!
prkl............. Onneksi kerrankin äsähit.. jos sie palautat sen puhelimen jonkun käteen niin ei tosiaankaan ole siun tehtävä vahtia että tämä tekee työnsä... murrr
Lähetä kommentti