Kertakäyttökulttuuria vastaan

Yksi maailman ärsyttävimmistä hommista (heti virastojen lomakkeiden täyttämisen jälkeen) on ostovaatteiden paikkaaminen tai muu korjaaminen. Korjattavien pino on ruma kasa sekalaisia vaatteita. Helpompaa ja siistimpää olisi nakata vaate roskiin. Mutta pienten reikien tai tahrojen takia en halua jätevuoria kasvattaa.


Siispä otan aika ajoin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyn korjaushommiin.
Ensimmäinen korjauskohde oli Juhon viime syksynä ostettu pipo, sopivan paksu välikauteen, peräti Reimatec ja ihanan värinen. Vaan kun siihen ilmaantui ensimmäisessä pesussa kaksi ärsyttävää reikää ja silmäpakoa. Nyt otin neulan kauniiseen käteen (täh? aika kuivilta nuo kyllä näyttävät...) ja leikkelin heijastinkankaasta sopivat pyörylät reikien peitoksi.


Pienillä pistoilla pipoon kiinni ja avot, ei näy reikiä enää, mutta pipopää näkyy auton valoissa.
Seuraavaksi täytyisi motivoida itsensä korjaamaan collegehousujen repaleisia lahkeita, jotka ovat ilmeisesti jääneet pyörän polkimien väliin... Mietityttäähän se, että tointaako edes korjata, kerran uusia vastaavia pöksyjä saa parilla eurolla. Tämä on minun tapani vastustaa kertakäyttökulttuuria. Toivottavasti lapsukaisetkin sisäistäisivät joitakin paloja äiti-ihmisen arvomaailmasta...

Piristystä potilaalle

Juho on neljättä päivää sairaana. Tuntuu siltä, että pieni sairastaa kaikki lastentaudit putkeen, vesirokko tästä vielä puuttuu. Tautirumba alkoi jo viime viikolla Laten kurkunpään- tulehduksella ja räkätaudilla. Tällä viikolla petiin kaatui Juho, joka tapansa mukaan aloitti flunssan rajulla kurkunpääntulehduksella. Sen tunnistaa mursumaisesta, haukkuvasta yskästä, ja se menee noin vuorokaudessa ohi. Siinä on äiti-ihminen itkun partaalla, kun lapsosen nielu turpoaa melkein umpeen. Yksi yö "nukuttiin" sitten ihan vieretysten, istuma-asennossa, että hengitys saatiin kulkemaan. Kuumeilulla ja räkätaudilla jatkettiin pari päivää ja sitten olikin oksennustaudin vuoro. Mikään ei pysynyt sisällä ja maha on ruikulilla. Ruoka ei maistu vieläkään, ei edes herkut, joita koitan vähän väliä tuputtaa kalmankalpealle lommoposkelle. Ja yllätys yllätys, isukki on tietenkin työreissuillaan juuri silloin, kun pöpöt jylläävät.
Tänään oli kuitenkin mentävä ulkoilemaan hetkiseksi, koska sää oli taivaallisen ihana! Ulkoilun yhteydessä sain tyrkytettyä potilaalle ja apuhoitajalle teetä ja suklaakeksejä.
Apuhoitaja tosin meinasi syödä kaikki keksit yksin ;)

Otsakurtut naururypyiksi

On onni, että on läheisiä ihmisiä, joille uskaltaa omaa pahaa mieltä tai ärsytystään purkaa.
Tietää ja luottaa, ettei se toinen säikähdä ja "vaihda kadun toiselle puolelle", jos näkee tai kuulee puhelimitse, että arki ahdistaa tai stressi painaa.
Tietää ja luottaa, että apu on vastavuoroista. Terapeutin ja potilaan rooleja vaihdetaan tilanteen mukaan.
Tietää ja luottaa, että kunhan sydäntä on purettu, olo kevenee ja otsakurtut siirtyvät silmäkulmien naururypyiksi. Kun saa viettää aikaa näiden ihmisten kanssa, latautuvat akut moneksi kuukaudeksi eteenpäin. Ja posket kipeytyvät siitä onnentunteen aiheuttamasta hymystä, joka säilyy naamalla vielä useita päiviä jälkikäteen.
Näitä kalenterin ympyröityjä hetkiä odotellessa...

Joululahjatoiveita ;)

Päivän epistola liittyi positiivisuuteen. Olisi opittavaa. Pitäisi uskoa itseensä, haluta muutosta, olla optimisti ja pyrkiä eroon negatiivisista tunteista. Sitten se olisi siinä: minä yrittäjänä.
Monta työkirjaa ja suunnitelmapohjaa täytettävänä, lomakkeita ja anomuksia rustattavana ja tärkeitä asioita pohdittavana. Hetkittäin iskee olo, että tämä on liian työlästä, liian mutkikasta ja hankalaa. Kannustusta kaipaan, epäilyksistä ja epäuskosta pidän huolen itsekin. Kohdallani on turha puhua liian äkkinäisistä päähänpistoista tai ajattelemattomuudesta, ne negatiiviset puolet ja pahimmat mahdollisuudet olen jo moneen kertaan puntaroinut. Riskit ja uhat olen minimoinut, työtilat ja aloitusmateriaalitkin olen jo hankkinut. Rohkeutta voisin pyytää joululahjaksi. Ja sitä positiivisuutta.
Onneksi on muitakin samassa veneessä, yhdessä on mukavampi soudella :)

Sunnuntaiherkuttelua

Tämän syksyn sadonkorjuuta viimeisteltiin viikonloppuna. Sain viimeisetkin perunat ja sipulit pois kasvilavoista ja jemmailin vielä kesäkukkien siemeniä ensi kevättä varten. Ulkoillessa tulee aina armoton nälkä ja jälkkäriäkin ois kiva syödä sunnuntain kunniaksi... Valion mainoslehtistä selaillessa törmäsin herkulliselta näyttävään Manteliseen omena-rahkapiiraaseen. Ja sitä piti kokeilla samantien. Piirakkaan sai mukavasti piilotettua mauttomimmat omenat ja Laurin keräämät puolukat, joista oli ehdottomasti tehtävä jotakin. Piiras oli melko hapan, maistui erityisesti aikuisille. Lapsia ajatellen siihen voisi laittaa sokeria tai muuta makeutusainetta hiukan enemmän kuin ohjeessa. Tai toisen rahkan voisi korvata vaikka munanvalkuaisvaahdolla tai tai ... Slurpsis, hyvää oli!

Tuohta lahjaksi

Tässä olisi oiva lahjaidea vaikkapa häihin, jos lahjatoiveena on raha. Useinhan raha laitetaan suoraan tilille, mutta koska jotakin konkreettista viemistä olisi myös mukava viedä, voisi hääparille antaa lisäksi kassillisen "tuohta". Kannattaa varmistaa, että parilla on jonkinmoinen uuni, muu kuin sähkö- tai kaasuliesi ;). Kassi on askarreltu sanomalehdestä Ihana-lehden 1/2011 ohjeella, liimattu paperiliimalla, joten sen voi polttaa kunhan tuohet on kulutettu.
Retkeiltiin poikien & ukin kanssa kirpeässä syysilmassa ja kerättiin tuohenkappaleita vanhan puupinon paikalta. Puista niitä ei saa mennä repimään ja myös maasta kerätessä on oltava maanomistajan lupa. Litimärille tuohille oli sitten kehiteltävä joku kuivatusastia uunin päälle, siitä tuo ajatus sitten lähti. Inhoan niitä kaupan sytytyspaloja, jotka lemuavat bensalle ja muutenkin vannon siis perinteisen tuohen nimiin uunia sytyttäessä.

Nautinnollista lauantaita!

Lauantaita vietetään kiireettomissä tunnelmissa. Aamulla nukuttiin pitkään, tai ainakin mie nukuin. Viikon ajan olen pompannut ylös kuudelta ja iltaisin en malta mennä nukkumaan ennen kuin olen tuijottanut telkkarista sitä kymmeneltä alkavaa ohjelmaa, joka tyhjentää pään totaalisesti. Nolo myöntää, mutta koukussa olen. Toisaalta ihanaa, kun on keino, jolla saan ajatukset pois niistä innostavista, inspiroivista asioista, joita päivät pitkät pyörittelen koulutuksessa ja sama unelmointi jatkuu vapaa-ajallakin. Niin isoja asioita, ettei uni tulisi silmään ilman BB:n tyhjennysvaikutusta.
Aamupalan jälkeen nostettiin perunat kasvimaalta poikien kanssa, käytiin Antin kanssa pikkusen urheilemassa ja sitten onkin vain herkuteltu ja nautiskeltu. Kynttilöitä, uunin lämmitystä, saunaa ja hyvää ruokaa. Ja karkkia :) Kesäkiloista puolet on nyt karistettu, päätin juhlistaa sitä karkkipäivällä. Ja vähänkö mie nautin!

Askartelun aika

Juuri kun opiskelusta alkaa nauttimaan ja oma flunssa alkaa olla ohi, iskee tauti lapsukaisiin. Tunnollista opiskelijaa harmittaa, mutta ei kauaa. Tärkeintä on kuitenkin olla äiti (ja se, että saa olla äiti!) ja hoitaa lentsut pois ja pienet kuntoon.
Hoitotyön lisäksi päiväohjelmaan pitäisi sisällyttää myös siivousta ja enkelitauluja. Viimeisimpiä askartelen innoissani, keskimmäiseen en ole vielä löytänyt motivaatiota. Nyt voin tehdä Enkelin pyykkipäivä -tauluja myös sinivihreällä taustalla. Iso kiitos R!

Alkukankeutta

Aika on nyt oikeasti kortilla, joten päivittelen blogia varmaankin viikonloppupainotteisesti muutaman viikon ajan. Linja-autossa menee inhottavan iso osa vuorokaudesta, eikä ole mokkulaa eikä muutakan surffausvälinettä matkassa, en siis voi hyödyntää tuotakaan aikaa... muuta kuin neulomalla :)
Kurssin alku on ollut nihkeää. Pohdin edelleen liikaa sitä, onko miusta tähän, tai onko nyt oikea aika. Pitäisi vaan uskaltaa hypätä. Koitan kaikin tavoin tehdä hypystä mahdollisimman riskittömän, jahkailen maailman tappiin asti. Ai että se ottaa pattiin. Uskomattoman osuvasti laulaa muuten tuo Samuli Putro, että "Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?"

Sitten vielä pikkusen jotakin kaunista sateista syksyä piristämään: Sydänkivien keräilyn lisäksi ollaan poikien kanssa kerätty sydämenmallisia koivun lehtiä. Lehdistä tehdään taulu. Taulussa on puu, jonka latvassa rakastunut toukka tai joku muu lehdensyöjä viestittää maailmalle ihastustaan pudottamalla sydänlehtiä maahan. Taulu tehdään sitten joskus, kun meillä on taas paremmin aikaa. Ehkä jo viikonloppuna.

Omppuhilloa

Sunnuntai-iltaa vietettiin omenoita kuorien ja paloitellen. Lauri keitteli palaset pehmeiksi ja sitten luettiin hillosokeripussin kyljestä hillon keitto-ohjetta. Vielä jäi toinen mokoma omenoita ensi viikoksi, taidetaan keittää samanlainen satsi kunhan arki taas alkaa. Iltapalalla nautiskeltiin omaa omppuhilloa uunituoreiden teeleipien päällä. Hyväksi havaittu resepti, paitsi suolaa laitan vähemmän kuin ohjeessa. Slurpsis!

Reppu pakattuna

Uusi ihana reppu pakattuna, kynät teroitettuna ja hajukumit kuorittuna muoveistaan. Taidan olla valmis koulun penkille. Tällä kertaa se olen minä, joka huutelee sieltä takapenkistä hävyttömyyksiä, kysyy naama rutussa "mihinkä tätä ikinä elämässä tarvitaan?" ja muistiinpanojen sijaan piirrän vihkon täyteen käsityösuunnitelmia. Ai viimeisin ei ehkä ole hirmu kiellettyä tällä kurssilla... hm... No ei vaineskaan, kiltti ja tunnollinenhan mie olen. Mutta en aio päästää opettajia helpolla, vaan otan kaiken irti kurssista :)
Reppuun pakkasin muutamia vuosia siten tekemäni tilkkutyöpenaalin ja kansion papereita varten. Kansio oli muuten mukava, mutta kun kannessa lukee NUORI OPETTAJA... Menettelisi ehkä vielä jonkin vuoden, ennen kuin alkaisi aiheuttaa sääliviä katseita suuntaani. Eli jotakin tuolle oli tehtävä? Halusin siitä miun näköisen.
Anu Harkki päällysti mappejaan pari viikkoa sitten telkkarin aamuohjelmassa. Sieltä sain ensimmäiset ideat oman kansioini koristeluun. Liimailuun en luottanut, vaan ompelin ensimmäiset saumat uudessa työhuoneessani ja tein kansista vaihdettavat. Reunat käsittelin OMA KOPPA -blogista poimimallani tekniikalla. On muuten inspiroivin blogi, johon olen koskaan törmännyt.
Ja kuten viimeisestä kuvasta näkee, suoran tikin ompelu ei meinannut onnistua millään vaan kone vikuroi väkisin sydänkiemuroita :)
Sitten eikun jännittämään!

Tunnustan

Jurikka mikä jurikka, mutta en perusta näistä blogiarpajaisista ja muista kommervenkeista, jotka ovat siis keinoja saada selville, ketkä blogia lukevat. En perusta myöskään kiertokirjeistä ja tunnustuksista, mutta kun sellainen serkkulikalta tuli, niin otin haasteen vastaan. Kiitos! Tehtävänä oli kertoa 10 uutta asiaa itsestäni. Yritin kertoa blogissa mainitsematta jääneitä asioita, en mitään syvällisiä salaisuuksia siis.

1. Olen myös matematiikan opettaja.

2. Äitiys on pehmentänyt minua niin, että yksi oppilas kysyi minulta silmät suurina tänään: välitätkö sie oikeasti?

3. Suurin unelmani olisi saada tehdä käsityön opettajan työtä.

4. Myös matematiikan opettaminen täällä kotikaupungissani voisi olla unelmaduunia.

5. Silloin minun olisi päästävä jotenkin toteuttamaan luovaa puoltani, joten olen haaveillut yli kymmenen vuoden ajan käsityöyrittäjyydestä.

6. Olen tehnyt jotakin tämän 5. kohdan unelman toteuttamiseksi: hain kurssille, jonka nimi on Yrittäjyyskoulutus luoville aloille.

7. PÄÄSIN SILLE KURSSILLE! 35 hakijaa, 32 saapui haastatteluun ja 12 valittiin.

8. Siis joku muukin on sitä mieltä, että olisin potentiaalinen yrittäjä. Enemmän yrittäjä, kuin ne 20 hylättyä, jotka haluaisivat myös toimia luovien alojen yrittäjinä.

9. Itse en vielä usko siihen. Enkä usko, ennen kuin todistus on kourassa.

10. Minua pelottaa ja jännittää, mutta vielä tänään ihan hyvällä tavalla :)

Viimeinen pala työhuonetta

Nyt työ-/vierashuoneessa on sohva, josta saa levitettyä yövieraille pedin.
Sen pituinen se. Se työhuoneremppa oli sitten siinä. Uudistumisen kaipuu on näin kotimittakaavassa hetkellisesti tyydytetty, laajemmalla rintamalla uran urkeneminen antaa vielä odottaa itseään. Fraaseja fraasien perään, hyi. Palaan sitten, kun on jotakin muuta sanottavaa kuin pelkkiä lainasanoja.

Työhuoneen kaappi

Minä näytin kaapin paikan ;)
ja sitten ähkittiin ja puhkittiin kaappi paikalleen. Koitin kesällä mietiskellä, miten ihmeessä saisin uudessa työhuoneessa piilotettua kaikki ne "ei niin kauniit" käsityötarvikkeet, mapit ja käsityölehdet. Ja sitten vielä pari pyykkikorillista miehen tavaroita. Juu-u, siinä käytössä ne pyykkikorit ovat olleet siitä lähtien, kun hajoitin vanhan työhuoneen. Kesällä hoksasin, että meillähän on työhuoneeseen sopiva kaappi jo omasta takaa ulkovarastossa, tosin pientä laittoa vailla. Kaappi on joku vanha työmaakaappi, jonka talon entinen omistaja katsoi kalustukseen kuuluvaksi.

Rumaksi ja epäkäytännölliseksi olin sen jo tuominnut, kunnes tajusin katsella sitä vähän toiselta kannalta. Ruosteet pois, maalia pintaan ja lisää hyllyjä, siinä oli resepti, jota lähdin toteuttamaan. Ja hyvä tuli! Sisäpinnoilta hankasin ja pesin pölyt & pahimmat ruosteet pois. En paneutunut niihin sen enempää, koska ajattelin etteivät ne näy mihinkään tavararöykkiöiden takaa.

Työhuone alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Listat on laitettu, paitsi yksi johtohässäkkä pitäisi jotenkin saada piiloon. Ja sohva käydään hakemassa tänä iltana.
Onpas ollut urakka. Sitä ei meinaa myöntää itselleen, että koville on ottanut. Ihminen, jonka yksi elämänvoima on tuo käsillä tekeminen, menettää puoleksi vuodeksi sen paikan ja ajan itsensä toteuttamiselle, niin se ihminen ei tosiaankaan ole nauttinut tästä ajasta. Eikä kukaan mukaan. Mutta nyt se alkaa olla ohi. Tyhjäkäyntiä poljen varmaankin jonkin aikaa, ennen kuin ymmärrän että NYT voi taas ommella, maalata, askarrella ja ja ja ...

... ja jatkuu yhä vaan...

Ei ehtinyt kaappi paikalleen ajoissa, ja hyllyt ovat kuulemma "teossa" vielä. Niitä odotellessa koitan torhistautua ja saada vihon viimeiset muoviset listat paikoilleen. Puiset saatiin jo laitettua, mutta sitten esimerkiksi tuonne ikkunan ylälaitaan ei mahdu tavallinen puinen vaan on laitettava ohuempi muovinen ja parit kulmalistat olisi asennettava myös. Maanantaina voisi olla deadline, jos sillä saisi itsensä motivoitua tuohon kenkkuun hommaan.
Oviaukon toisella puolella on sitten tuo kolmas työpiste. Sedän tekemä kirjoituspöytä sai pintaansa valkoisen maalin noin vuosi sitten. Serkkulikan inspiroimana puuhaan ryhdyin ja olen ollut tosi tyytyväinen pöydän kirkastuneeseen ilmeeseen. Männynkeltaiset nuppivetimet vaihdoin siroihin metallisiin.
Pöydän päällä purnukoissa säilön muun muassa nappeja, neulepuikkoja, virkkuukoukkuja, vetoketjuja, pensseleitä ja muuta sälää. Tuolina on uudelleen päällystämäni silityslauta/tuoli-yhdistelmä, jonka korjauksesta kertoilin täällä. Pöydän takana nurkassa minulla on maitotonkka, sellainen vähän pienempi malliltaan, jossa säilytän muun muassa tapettirullia, paketointipapereita ja kaavapaperirullaa.

Lauantain saldoa

Työhuoneen laittamisen ohella pitäisi saada jotakin muutakin aikaan. Karviaiset uhkaavat jäädä tänä vuonna puskiin, mutta ei voi mitään. Ensi viikolla on luvassa niin monenmoista ohjelmaa ja jännitystä, etten jaksa murehtia mokomia marjoja.
Onneksi sain ruksata To Do -listalta yli edes yhden asian: MUSTIKAT. Talven mustikat on nyt pakastettu. Kerääminen oli mukavaa, hyvässä seurassa turinoidessa aika kului kuin siivillä ja kun keruukaveri vielä tyrkkäsi keräämänsä marjat meidän matkaan, oli marjastus "tuottoisaa" ja mukavaa alusta loppuun. Maijulle iso kiitos :) Täällä Itä-Suomen metsissä on siis vielä hyviä mustikoita ja herkkutatteja, hakekaa pois! Puhdistaminenkin meni yllättävän supsikkaasti, kun kotona oli vain yksi lapsi. Isompi lähti mummin mukaan reissuun, joten tuntuu ettei kotona ole yhtään lasta, kun kukaan ei riitele kenenkään kanssa. Niin, kun se mieskin palloilee reissun päällä koko viikonlopun ;) Juhiksen kanssa on siis käyty askartelumatskuja shoppailemassa, mustikkaretkellä ja pyörälenkillä. Herkuteltiin ja elokuvaakin katsottiin. Sanoisin, että todellista laatuaikaa.

... ja jatkuu...

Suuren työpöydän vieressä on sohvan paikka. Sohva kotiutuu meille vasta maanantaina, joten hypätään seuraavaan työpöytään. Pöydän rakentamisesta kertoilin täällä. Ompelukoneen jalustan päälle väsätty pöytä on nyt sitten oikealla paikallaan. Ihan liian kauan se lojotti keskellä olohuonetta. Tuossa nurkkauksessa on tarkoitus huruutella saumurilla, sitten kun ompeluhommat taas innostavat. Muuna aikana pöytä on poikien muovailupaikkana. Investoin uudet muovailuvahat vanhojen, kuivaneiden tilalle ja voitte uskoa, että muovailuintoa piisaa. Pitää varmaankin laittaa myös toiselle pöydälle alusta, että molemmat sopivat samaan aikaan tuohon hommaan eikä tule kahnausta.

Enkelitaulu löysi paikkansa samoin kuin enkelitapetilla päällystetty tuoli. Seuraavana olisi tuo metallikaapin paikka esittelyvuorossa, tyhjänä vielä nyt. Näinköhän se ilmaantuu paikalleen ajoissa?

... ja jatkuu...

Työpöydän toinen pää näyttää tältä. Joku kauhistelee siellä... ehei, kaikki käsityökirjani eivät mahdu tähän hyllyyn. Ja käsityölehdet esimerkiksi, ne on sullottava siihen metallikaappiin, jonka aion lähipäivinä roudata sisälle.
Nuo Lundian tikaspäädyt ja hyllyt ostin keväällä tai kesällä huutonetistä ja maalasin valkeiksi. Kuultovalkoinen oli haaveena, mutta aika peittävän valkeiksi nuo piti maalata, ettei vanha männynkeltainen kuultanut ikävästi läpi. Siispä laittakaa korvan taakse seuraava vinkki: jos haluat maalata kellastuneita mäntykalusteita (varsinkin vaaleiksi), valitse peittävä maali.
Ja kuten näkyy: työhuoneessa ei ole verhoja. Olen pohdiskellut tuota verhoasiaa viime päivät, ja todennut, että työhuoneeseen ei myöskään tule verhoja. Sälekaihtimet on hommattava heti, kun saan riittävät roposet kasaan :)

Työhuonekierros jatkuu...

Halusin uuden ikkunan eteen suuren työpöydän. Pöytäsysteemi täyttääkin koko nurkkauksen. Pieni mustajalkainen pöytä on äidin vanha, tehty alunperin neulekonetta varten. Neulekoneen virittelyä olen suunnitellut jo vuosia, mutta vielä eivät aika ja motivaatio ole
riittäneet siihen puuhaan. Pöydän alareunaan pitäisi näköjään kiinnittää verhot, jotta näkymä siistiytyisi edes hiukan.

Tavaraa on paljon, ihan liikaa. Haaveilen, että jos joskus pääsisin koululle töihin, antaisin kaikki käsityökirjani oppilaiden käyttöön ja säilyttäisin niitä koululla. Ja voin kertoa, että opetusmateriaalikansioita on jonkin verran odottelemassa sitä oikeaa työtä. Sitten joskus...

Yläkuvan vasemmassa laidassa on nukkekodintekele. Tai nallekoti se taitaa olla, kun en ole pojille nukkeasukkaita tyrkyttänyt. Ikuisuusprojekti tuokin.

Työhuoneen uuden ikkunan vierestä löysivät paikkansa myös nämä alakuvan ihanat Ateljee Idyllin taulut, joita olen saanut lahjaksi.

Työhuonekierros alkaa :)

Huh huh, muuttorumbaa olen täällä jorannut. Samalla, kun työhuone on pikkuhiljaa täyttynyt, on muu huusholli tyhjentynyt. Oi sitä autuutta, kun sain siivota makuuhuoneen katosta lattiaan (miinus ikkunat...) ja sinne jäi ainoastaan sänky, yöpöydät ja penkki. Ihanan väljää ja siistiä!
Työhuone ei ole enää väljä, mutta eipä ole tarkoituskaan. Aloitan esittelykierroksen tästä oven vieressä olevasta komerosta. Joskus kun rikastun, ostan siihen liukuovet, nyt saa lakanaverho ensihätään välttää. Lankavarastot mahtuvat keskeneräisiä töitä lukuunottamatta noihin pahvilaatikoihin, joita olen tuunaillut keväästä alkaen huoneeseen sopivammiksi.

Tuo valkoinen verho peittää käsityöluokan kokoluokkaa olevat kangasvarastoni :/
Raotetaanpas tuota verhoa: Kankaat on järjestetty värien mukaan, pellavat ja puuvillat erikseen ja lisäksi muut, jotka eivät nuihin kategorioihin mahdu. Kolmannessa korihyllystössä on huovutukseen liittyvät materiaalit, täytevanut ja muun muassa superlonlevyä. Alakorissa on antiikkinalletarvikkeita.
Korien yläpuolelle sulloin opetusmateriaaleja: kansioita ja laatikoita muun muassa kankaanpainannasta ja virkkauksesta. Sekä paljon muuta säilytettävää, joka ei väritykseltään sovi tähän uuteen, hempeään työhuoneeseen.

.

Valaistuksesta

Valaistus on asia, josta haluaisin oppia lisää. Työhuoneen valojen valinnassa oleellista oli se, että lamppujen oli oltava matalia ja niissä ei saanut olla teräviä kulmia, joihin kaikki minua pidemmät löisivät päänsä. Mitään upotettavia valaisimia en ehtinyt suunnittelemaan, kun levyt olivat jo katossa. Ja oleellista on myös tehokas valaisu, työhuoneesta kun on kyse.

Päädyin ostamaan kaksi mahdollisimman matalaa plafondia, joissa on jotkut loisteputken oloiset lamput. Tuo kiiltävä (muovi-) reunus häiritsee hiukan, mutta suunnittelin maalaavani ne valkeiksi, jos alkavat ärsyttämään liikaa. Lisäksi ostin suurimman työpöydän ylle tavallisen loisteputkivalaisimen. Nämä valot ovat siis työskentelyä varten, ei mitään kodikasta ja lämmintä. Lämmintä valoa ja tunnelmaa loihdin vierashuoneeseen sitten erillisillä pöytä- ja lattiavalaisimilla. Näitä mustia Edgar-lamppuja tilasin Ellokselta kaksin kappalein. Suloisia ovat! (Kuva on lainattu Elloksen sivuilta.)
Kolmannelle työpöydälle viritän kirkasvalolampun, joka kotiutui meille eilen.

Silityspiste

Pienenä tyttönä pellonreunoja myöten seikkaillessa löysin palan kaunista sinisävyistä tapettia. Kotona en ollut tapettia ikinä nähnytkään, eli tuntui että löysin varsinaisen aarteen. Joku oli tehnyt remonttia ja roskakuormasta oli lentänyt tämä palanen tienposkeen. Otin sen mukaan ja mietin, että joskus tekisin siitä tapettiseinän nukkekotiin.
Kului vuosia, vuosikymmeniä.
Puutyökurssilla pari vuotta sitten halusin välillä korjata vanhaa, koska ideoita uusiin puutöihin ei tuntunut enää juolahtelevan mieleen. Iskän traktoritallista nappasin pienen tummanruskean kaapin.


Vanhin iskä veljistä oli sen huolella koulun puutyötunneilla nikkaroinut. Nimennytkin varmuuden vuoksi kolmeen eri kohtaan. Kun sain epämääräisen ruskean maalikerroksen pois, alta paljastui lyijykynällä piirretty risti: tämä oli siis aiemmin lääkekaappi. Aikansa kaappi odotteli työhuoneen nurkassa jatkokäsittelyä. Käyttökohde oli myös vielä epäselvä.

Vuosi sitten keksin, että meillähän pitäisi olla erityinen paikka vaatteiden silitykselle. Siis lähinnä Antille, työpaitojen silitykseen. Minä en ole silityksestä innostunut, paitsi ompeluhommien yhteydessä. Ja yleensä silityslaudalla onkin joku työ kesken ja levällään. Siksi tarvitsemme kaksi silityspistettä: toinen tulevaan työhuoneeseen ja toinen saunan pukuhuoneeseen/kodinhoitotilaan. Aloin pohtimaan, että minkälainen hylly olisi hyvä silitysraudalle, hihalaudalle, suihkupullolle, tärkille ja muille silitysrojuille. Hokasin, että tuo kaappi on kuin tehty niille, kunhan ensin poistin välihyllyn. Maalasin sen valkealla huonekalumaalilla ja tein maalipesun Taika-helmiäislasyyrilla. Ovi kaipasi vielä jotakin piristystä. Kaivelin vanhasta kotivinkistä jemmaamani peuran tai poron kaavan ja muistin, että olin säilönyt aittaan kaunista tapettia, silloin joskus pienenä tyttönä. Sieltähän se tapetti löytyi, ihan niin kuin muistelin. Leikkasin oveen tuon sarvekkaan figuurin ja paperia riitti vielä kaapin takaseinän tapetointiin. Erikeepperilitkua alle ja päälle ja avot.
Kaappia ei siis saatu seinälle kesän 2010 remontissa. Ihan hyvä :) koska nyt se olisi kuitenkin pitänyt siirtää lopulliselle paikalleen tämän uusimman remontin myötä. Innostaakohan tämä uusi, ihana ja toimiva silityspiste tämmöisen ruttunutun nuihin silityshommiin? Toivoa sopii ;)

Perusteellista remontointia

Joku varmaan ihmettelee, että miten ne saa yhen remontin kestämään niin kauan?
No kun... no kun... Yksi selitys miulla on valmiina: No kun sitä tehdään perusteellisesti. Ei ainoastaan sisällä, vaan myös ulkona. Asfalttia ja betonilaattoja "leikattiin" auki ja sitten remontoidun osan (ja pikkusen muualtakin) seinänvierustat kaivettiin auki. Samalla sokkelia korjailtiin parista kohtaa. Kivijalka sai suojakseen vielä patolevyt. Kaivannon pohjalle laitettiin uudet salaojaputket ja muut niihin liittyvät roippeet. Valumasuunnat kohilleen ja ojat täytettiin tarkoitukseen sopivalla hiekalla ja murskeella. Loput talosta kierretään varmaankin sitten ensi kesänä.