Kertakäyttökulttuuria vastaan

Yksi maailman ärsyttävimmistä hommista (heti virastojen lomakkeiden täyttämisen jälkeen) on ostovaatteiden paikkaaminen tai muu korjaaminen. Korjattavien pino on ruma kasa sekalaisia vaatteita. Helpompaa ja siistimpää olisi nakata vaate roskiin. Mutta pienten reikien tai tahrojen takia en halua jätevuoria kasvattaa.


Siispä otan aika ajoin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyn korjaushommiin.
Ensimmäinen korjauskohde oli Juhon viime syksynä ostettu pipo, sopivan paksu välikauteen, peräti Reimatec ja ihanan värinen. Vaan kun siihen ilmaantui ensimmäisessä pesussa kaksi ärsyttävää reikää ja silmäpakoa. Nyt otin neulan kauniiseen käteen (täh? aika kuivilta nuo kyllä näyttävät...) ja leikkelin heijastinkankaasta sopivat pyörylät reikien peitoksi.


Pienillä pistoilla pipoon kiinni ja avot, ei näy reikiä enää, mutta pipopää näkyy auton valoissa.
Seuraavaksi täytyisi motivoida itsensä korjaamaan collegehousujen repaleisia lahkeita, jotka ovat ilmeisesti jääneet pyörän polkimien väliin... Mietityttäähän se, että tointaako edes korjata, kerran uusia vastaavia pöksyjä saa parilla eurolla. Tämä on minun tapani vastustaa kertakäyttökulttuuria. Toivottavasti lapsukaisetkin sisäistäisivät joitakin paloja äiti-ihmisen arvomaailmasta...