sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Sitä on jo ilmassa...

Sitä ei halua sanoa vielä ääneen, mutta sen näkee jo selvästi: aurinko paistaa jo ...isesti ja metsässä tuoksuu alkava ...
Siis SYKSY. Nautiskelin mökillä kiireettömyydestä, ehdin jopa kalastamaan. Harvinaista kyllä, mieli paloi kotiin. Kotona alkaa parin viikon sisällä tapahtumaan: työhuoneremppa jatkuu viimeinkin. Olen niiin innoissani valmistuvasta remonttikohteesta, etten jaksaisi odottaa enää yhtään. Kaikki on suunniteltu valmiiksi: maalit, tapetit, huonekalut ja jopa taulujen paikat. Nyt vaan tarvitsisi malttaa... vielä hiukan :)

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Tilauspeiton kohtalo

Vaikka tämänkertainen pohdintani ryöstäytyy itsekehun puolelle, aion sen silti julkaista. Käsityöasioissa uskallan itseäni kehua, millään muulla elämän osa-alueella en. Pitää yrittää opetella ettei se vaatimattomuus niin mahottomasti kaunista, vaikka niin sanotaan.



Joku varmaan miettii miten sen tilaustilkkupeiton kanssa kävi? Kelpasiko?
Tämmöistä palautetta sain tuonne aiempaan postaukseen.

Saaja KIITTÄÄ ja KUMARTAA!

Siis niin ihana lahja, ettei lapseni voisi parempaa enää saada. Eikä ollut lapsosen syntymäpäivillä itku kaukana, kun pakettia avasin...

Aivan mahtavat sävyt ja sommittelu on ihana. Lisäksi ne virkatut sydämet on ihan huippuihanat.

Olen lahjasta erittäin otettu!


Kiitos ja kumarrus palautteesta! Käsityöläiselle tuommoinen kiitos on se tärkein palkka, joka innostaa uusiin projekteihin ja antaa uskoa omiin taitoihin.

Marjassa

Marjaretket mökkisaaressa saivat taas jatkoa viikonloppuna. Kuumuus ja paarmat tekivät marjankeruusta lähes sietämätöntä, mutta Lauri ja minä olemme niin marjojen perään, että jonkun tunnin koitimme puskissa kestää.
Talven varalle säilöttiin mustikoita, metsämansikoita ja vadelmia. Suurimmat vitamiiniannokset talletettiin masuihin, pakastimeen asti jäi pari pientä rasiaa :)
Late on erikoistunut survomaan itsekerätyistä vadelmista ja ripauksesta sokeria hilloa, jota pistelee onnellisena leivän päällä.

Jokohan seuraavalla mökkireissulla nähdään minkälaisia sieniä saaressa kasvaa?

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Tasan ei käy...

Mie se olen kyllä yks pahimmista mielensäpahottajista. Eikö se oo vanhojen ukkojen juttu, eikä nuorten naisten? Häh? Koko viikonlopun on kaivellut mieltä yksi työasia, niin että äksyilystä sai kärsiä isäntäkin, ihan syyttä suotta. Koitin selvitellä asiaa, mutta turhaan.
On olemassa liian paljon asioita, jotka saa miut kiehumaan raivosta. Esimerkiksi se, kun isompi kiusaa pienempää. Tai jotenkin muuten toista riistetään. Ja sitten se, jos jotakuta suositaan. En voi sietää sitä, jos palkasta näkee onko työntekijällä munat. Kiehun raivosta, jos joku suosii esikoista tai lellii junioria. En hyväksy sitä, vaikka edun saisin minä itse. Tasa-arvoa vaadin minä! Ja jollen sitä saa... kiukuttelen. Kypsää ja fiksua, eikö totta?

Työrupeama lähestyy loppuaan. Eli täällä olisi tunnollinen ja ahkera tyttölapsi töitä vailla. Väitän, että olen työntekijä, josta kannattaisi pitää kiinni.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Punainen tupa ja...

Leikkimökki on nyt remonteerattu. Huomenna viimeiset maalikerrokset valkoisiin kohtiin ja sitten se olisi valmis. Kesällä 2008 laitoin paikallislehteen ilmoituksen, jossa halusin ostaa pojille leikkimökin majaksi. Hakupalkalla saatiin tämä kaivoksen kivilaatikosta parikymmentä vuotta sitten tehty punainen tupa. Remonttia tehtiin sisällä heti ensimmäisenä kesänä ja laitettiin kuistiin uusi lattia. Niin ja oven ja toisen ikkunan korjasin toisena kesänä. Mutta ulkopinta on odotellut ehostusta kolmen kesän ajan. Punamulta saatiin nyt viimein piiloon öljymaalin alle ja jatkossa toppahaalarit säilyvät (toivottavasti!) puhtaina. Kumma juttu, kun sitä pitää aina nuohota leikkimökin ulkoseiniä, varsinkin talvella ja se vanha punamultamaali ei lähtenyt vaatteista pesussakaan.
Pitäsiköhän järjetää uudet tupaantulijaiset?

Seuraavaksi suunnittelin siirtäväni kuunliljoja mökin "kivijalkaa" peittämään... Jos nyt aloittaa suunnittelun, niin kolmen vuoden päästä voi olla jo valmistakin ;)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Leikkimökin remontointia

Nyt on päästy pitkästä aikaa jossakin hommassa suunnitteluvaiheesta toteutukseen! Ja jotakin saattaa tulla jopa valmiiksi asti. Uskotteko, jos kerron että maalareiden lopetettua työnsä, maalia oli vain siellä missä pitikin? Juu ei ihan. Mutta pääasia olikin, että tuo remontointi tuntui kaikista mukavalta.
Harvoin pääsee kehuskelemaan, että
"mökillä tehtiin remonttia: tänään maalattiin ulkoseinät ja vaihdettiin kattohuovat".
Tarvitsee olla tarpeeksi pieni mökki, niin onnistuu päivässä.


Tai tehokkaita työmiehiä ;)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Millä kesyttäisin äkäpussin?

Ja ihan niin kuin sateen jälkeen paistaa aurinko, niin hyvien päivien jälkeen tulee näitä huonompia päiviä. Parasta olisi pysytellä mökillä, yksin ja kiukutella siellä kenenkään ulottumattomissa. Mur.
Mikä ihme sen kiukun aina nostaakin? Selittäisin mielelläni, että on taas se aika kuusta ja plaa plaa...
Ilmeistä on, että arkinen herkkulakko kenkuttaa ja kiristää pipoa. Karkit ja viinerit tuntuvat huutavan nimeäni. Mutta periksi ei anneta. Ne farkut on saatava syksyn viiletessä mahtumaan päälle.
Yritän täällä pohtia ja korostaa positiivisia asioita, mutta joskus tatti otsassa on niin iso, ettei auta kuin avautua. Jotta varoitus vaan, on taas semmonen päivä. Ärsytyskynnys säälittävän matala. Tiedän, että kunnon hikoilu auttaisi, mutta siihen on mahdollisuus vasta huomenna.

Noh, mitä voin tehdä, jotta kiukku häviäisi? Siis muuta kuin herkutella...

Taikinaterapiaa? En jaksa. Iltapalaksi (pojille) voisin leipoa jotakin. Pannaria vaikka.

Maalausterapiaa? JOO! Maaliakin on ja uusi suti. Eikun sitten työhuoneen kalusteiden kimppuun.

Hioin huutonetistä ostamani hyllyn osat jo keväällä. Jatkoin projektiani nyt pyyhkimällä hiontapölyt pois. Suunnitelmissa oli maalata kellastuneet Lundian osat kuultovalkeiksi. Eri asia onnistuinko siinä... saattaa olla, että hyllyistä tulee valkeita. Ohensin Helmi-kalustemaalia ja maalasin tikaspäädyt, hyllyn ylä- ja sivupinnat sekä pöytälevyn alapuolen. Valumia tuli ohuesta maalista johtuen paljon, mutta hion ne pois kunhan kuivuvat. Tai sitten junttaan päälle paksun kerroksen peittävää, ohentamatonta valkoista maalia.

Tehosiko terapia? Tehosi :) Työhuoneremontti (jonka myötä talo on täynnä väärissä paikoissa olevia laatikko-, mappi- ja kangasröykkiöitä, joka siis myös kiristää hermoja mukavasti) eteni! Sain tehtyä jotakin, joka auttaa pois tästä pitkään jatkuneesta poikkeustilasta. Onkohan tämä enää poikkeustila, jos remontin keskellä eläminen on jatkuvaa, vuodesta toiseen? Remontista seuraavaan?
MUUTA VUOKRALLE! Niin ei tarvitse napista...

Kiitos ja anteeksi. Helepotti kummasti ja aurinkokin paistaa taas :)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Onnenmurusia

On taas Yötöllä joku epämääräinen rehu kuvattuna, huonolla kameralla ja epätarkasti. Mutta tsuumailkeepa tarkemmin. Mitä punaisia pilkkuja siellä vilkkuu? Metsämansikoita!! Eikä mitään karanneita, vanhoja ja villiintyneitä puutarhamarjoja vaan ihan oikeita metsämansikoita tai ahomansikoita.
Ja nyt niitä on litra pakastimessa, pieniin paketteihin pakattuina. Unelmoin jo siitä, kun pakkasen paukkuessa lisään kiisseliin pienen nöttösen noita ja nautin talven keskellä metsämansikan mahtavasta aromista. Uskomaton tunne, kun metsämansikoita kerätessä iski väsymys, en jaksanut kerätä kuin murto-osan kypsimmistä. En uskonut semmoista tunnetta tulevan kuin mansikkamaalla, mustikkametsässä tai puolukassa. Alakuvassa ei ole annosmalja jälkiruualle, vaan salaattikulho! Enpä osaa juuri nyt keksiä mitään asiaa, josta tulisin yhtä onnelliseksi, kuin siitä että huomaan ykskaks olevani kanavanvartijan (vaimon) lisäksi myös mansikkafarmari, ja vielä metsämansikkafarmari.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Ompelussa tänään

Ompeluyliannostuk-
sesta on nyt toivuttu,
Bernina lauloi jälleen :)
Sormet puutuivat, mutta niin siinä on käynyt joka viikko, viimeisten seitsemän viikon aikana. Viimeistään torstaiyönä alkaa pistely. Onneksi huomenna pääsee huilaamaan, vai vaihtaisinko pullasudin maalipensseliin... juu ei, en tänä viikonloppuna.

Hyvää viikonloppua ystäväiset!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Ronja Ryövärintytär

Viikonlopun minilomaan ujutettiin myös lapsille sopivaa teatteria. Kävimme katsomassa Sinkkolassa Ronja Ryövärintyttären, emmekä pettyneet. Esitys oli ihana! Eläydyin tarinaan niin antaumuksella, että parituntinen meni hujauksessa. Lapset istuivat hievahtamatta katsomon etualan patjoilla ja aikuiset penkeillä. Sää oli helteinen, mutta onneksi saimme istua varjossa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarinassa piisasi, ehkäpä juuri siksi eivät meidänkään vauhtiveikot pitkästyneet.














Ohjelmallinen väliaika oli myös mukava yllätys. Jousipyssyjä ja perunaritsoja pitänee viritellä myös mökille viikonloppuna, sen verran innoissaan pojat niistä olivat. Tytöille mieleisiä vaihtoehtoja olivat ohjattu keppihevosratsastus ja korujen valmistus luonnonmateriaaleista.
Suosittelen lämpimästi!

DIY-jalkahoito

Mitä tapahtuu, kun äiti-ihminen jää ypöyksin tyhjään kotiin pariksi päiväksi? Noh, täällä kävi niin, että koska herkuttelu on pannassa, miun piti keksiä muita keinoja hemmotella itseäni. Turvonneita nilkkoja tuijotellessa hokasin, että on jo heinäkuu ja miulla ei ole vielä edes
kesäjalkoja!
Töissä jalat joutuvat koville, erityisesti näillä lämpötiloilla turvotus on taattua. Lentosukat ja kunnolliset työkengät auttavat hiukan, mutta eivät tarpeeksi. Eli tuumasta toimeen: Virittelin ensin jalkakylvyn saunan yhteyteen ja leikkelin & raspasin kovettumat pois. Kynnet vielä siistiksi ja saunan jälkeen lakkaus. Nukkumaan ruvetessa viimeistelin DIY-jalkahoidon rasvaamalla jalat viilentävällä voiteella.
Väittäisin kyllä, että herkuttelu voittaa jalkakylvyn. Toisaalta huomaan, että ensimmäisestä seuraa hyvä olo ja puhdas omatunto, toisesta ei... eli lopputulos on kuitenkin plussalla :)

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Olkkarin uudet verhot

Kiteellä käydessä piti tietenkin piipahtaa Marimekon tehtaanmyymälässä. Haaveilin ostavani olohuoneeseen syksyksi tummat Purnukka-verhot, mutta sitä kangasta ei ollut tarjolla. Hetkisen ämpyilyn jälkeen päätin, että katsellaanpas muitakin kankaita. Ihastuin Erja Hirven Kissanminttu-kankaan kuvioihin ja nuihin väreihin sikäli kun kangaspakan näin. (Anu, tulit mieleen nuista väreistä ;) )
Hiukan mietiskelin, että uskallanko ostaa tummaa kangasta verhoihin, kun kaikki aiemmat verhoni ovat olleet vaaleita ja olohuone on pohjoisen puolella eli pimeä muutenkin. Kuviokin on aika räväkkä ja retroa, vaikkakin vuodelta 2008... mutta päätin, että nyt on aika uudistua. Minä, kesäihminen henkeen ja vereen, kaipaan myös syksyn pimeitä öitä, sienestystä, ruskaa ja kynttilöiden valoa :)
Kuvaa en ilennyt vielä valmiista verhoista napata. Huomasin nimittäin, että on tarpeen siistiä ympäristöä ja karsia rojuja, ennen kuin noin räväkät verhot pääsevät oikeuksiinsa. Eli siivousinspistä odotellaan...

(kuva lainattu täältä)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Minilomailua

Sattuneesta syystä lomamatkailu jää tänä kesänä vähänlaiseksi. Sen verran kuitenkin saatiin aikaiseksi, että pyörähdettiin viikonloppuna Kiteen eläinpuistossa. Isin suosikkeja olivat edelleen villasiat, juu villAsiat, semmoisia oransseja ja pörröisiä possuja ovat. Itse jaksan ihmetellä mahtavia karhuja aina uudelleen ja uudelleen, turvallisesti tukevan aidan takaa. Juho tutki tarkasti kyykäärmeitä lasin takana ja Lauri muistelee riikinkukkoja. Lisäksi Pajarinhovin ruoka maistuu aina yhtä hyvältä hikisen kierroksen päätteksi. On muuten semmoinen ruokapaikka, jossa on tarjoiltu hyvää kotiruokaa joka ikisellä käyntikerrallamme.


Poikienkin lautaset tyhjenevät aina alta aikayksikön, eikä kuulu mutinoita ja kitinöitä.
Jälkkärijätskit vielä kaiken hyvän päälle, namskis.
Tällä kertaa jätettiin uinti uudessa vesimaailmassa väliin ja suunnattiin järvelle ja paljuun sen sijaan. Illaksi sitten ystävien luo yökylään.
Kiitoksia emännille ja isännille, oli mukavaa niin kuin aina!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Petollinen kesämekko

Ensi viikolla se on taas aloitettava, herkuton kuukausi. Vaivihkaa, aivan salaa, pikkuhiljaa kaikki kesäkuussa herkutellut karkit, pitsat ja leipomoherkut ovat siirtyneet kankkuihin ja reisiini. Tuntuu, että sinne siirtyivät vahingossa myös naapurin ja muun perheen syömät herkut. Minne voin tehdä valituksen virheellisestä toimituksesta?!
Voi kehveli, kun mie niin olen nauttinut herkuttelusta ja ajatellut, että kyllä tämä raskas työ ne kuluttaa, vaan kun ei. Oisin muuten hirmuisen hyvä yksilö lihakarjaan... tai karhuksi, joka säilöö vararavintoa talven varalle ;)
Kesämekot ovat mahdollistaneet tämän projektini. Sinne alle voi kerryttää kenenkään huomaamatta 5 kiloa vararavintoa. Ja sitten vielä sanotaan, että eihän se edes näy minussa. No eipä kai, kun helmat hulmuaa polvissa ja läski ei miussa kerry lantiolinjan yläpuolelle, eikä ainakaan siihen vajaa puoli metriä ylemmäksi, minne toivoisin :)
Auta armias, kun syksy saapuu ja pitää kaivaa farkkuja kaapista.
No nyt vielä herkutellaan täysin rinnoin ja maanantaina palataan ruotuun.
Herkullista viikonloppua!

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Lapsuusmuistoja tilkkutäkissä

Miun ensimmäinen tilaustilkkupeitto valmistui sittenkin ajoissa! Olosuhteet ja tilanteet heittivät kärrynpyörää siinä ajassa, joka kului peiton syntymiseen ensimmäisestä ideoinnista valmiiksi peitoksi.

Tilkkutäkin suunnittelu alkoi näistä pienistä vaatteista, saajalle tärkeästä runosta, pilkkukankaista ja sydämistä. Pikkuhiljaa malli alkoi muotoutumaan ja piti siirtää ideat muistiin paperille. Sitten mittailua, leikaamista, ompelua ja silitystä...

Työhuone helpottaisi tämmöistä projektia aika lailla :) Nyt tilkut valtasivat vuorotellen olohuoneen, makarin ja keittiön, välillä levittelin niitä mökillekin. Mutta viimein se on valmis!
Tällä tavoin lapsuusmuistot, tilkut pienistä vaatteista ja esimerkiksi tuosta äitiyspakkauksen pussilakanasta ovat useammin nähtävillä ja hypisteltävissä, kuin että jos ne säilyttäisi jossakin pahvilaatikossa, josta niitä ihailisi kerran viiteen vuoteen.



Toivottavasti lahjan antaja ja saaja ovat yhtä tyytyväisiä peittoon kuin mitä tekijä on :)











Mitäs sitten seuraavaksi?
Hm... nuo vaaleanpunaiset sydämet ja kankaat on vielä käyttämättä ;) Vai tarviiskohan paneutua tuohon työhuoneremonttiin ensin!? Ja varmaan nuo hartiajumit pitää hoitaa eli huilata kuntoon ihan ekana.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Tajunnanvirtaa

Hyvin nukutun yön ja kahvipannullisen jälkeen olen yhtäkkiä täynnä virtaa, pitkästä aikaa. Leipomotyö meinaa rasittaa oikean käden ihan rikki. Kolme etummaista sormea on niin puuduksissa, että veri alkaa kiertää kunnolla vasta iltapäivällä. Eilinen meni siis huilaillessa, oikeaa kättä roikotellessa. Yritin venytellä ja pyöritellä, mutta kun en ymmärrä missä se kipeä kohta varsinaisesti on? Tiijättekö työ? Onko syynä ranne, kyynärpää, olkapää vai peräti niska? Kaikki on jumissa, mikä niistä aiheuttaa tuon puutumisen? Joku hermo siellä on varmaan puristuksissa. Enkä edes nuku kädet tyynyn alla, niinkuin haluaisin, vaan käsi puutuu ihan kaikissa köllytysasennoissa.

Kuljeskelen rauhattomana ympäri sekaista huushollia, mietin mihin alkaisin, mitä tekisin. Pengon työhuonetta = pahvilaatikkoja. Mietin missä uusin Novita mahtaa olla, tekisi mieli aloittaa ihana liivi, joka siinä oli. Virkkaus ei varmasti auta tuohon puutumiseen, mutta suunnitellahan aina saa.

Rumpsuttelen valkoista spraymaalia, jos sittenkin maalaisi silitystuolin jalat valkoisiksi? Taitaa tulla sade, jätetään se aurinkoisen päivän puuhaksi. Metallisohva, jonka haluaisin työ-/vierashuoneeseen voisi myös olla valkoinen. Ei tosin ole rahaa hankkia sitä vieläkään.

Makarin telkkari hajosi. Pitäsi irrottaa romu kattotelineestä, ja etsiä varastosta pienen pieni, vanha varatelkkari siihen tilalle. Vai riittääkö, että telkkarista kuuluu ääni ja näkyy kahden millin vaakaraita keskellä? ;) Ei tarvitse miettiä mihin hikisen palkkansa tuhlaisi, kun piti investoija ruohonleikkuri pari viikkoa sitten ja nyt tuo telkkarikin ois uusissa.

Mieli on silti valoisa :) Eilen rähisin oikein urakalla Antille puhelimessa, nyt on kevyempi olla. Anteeksi vain. On nimittäin SE viikonloppu vuodessa, joka on varattu aina ja ikuisesti. Siinä ei paljon häät, hautajaiset tai kenenkään sairastelut paina, kun isukit menee Rovaniemelle Kultavaskooliin pelaamaan ja bilettämään. Varsinkin tuota jälkimmäistä. Ja sitten ollaan harmaita ja säikkyjä koko alkuviikko, eikä kuulla eikä nähdä mitään, ai että se ärsyttää. Mutta reissunsa on isukki ansainnut.

Tilaustilkkupeitto pitäisi viimeistellä ennen ensi viikonloppua. Hommasin uuden pyöröleikkurin, entinen ei ollut kovin ergonominen ja tylsäkin jo. Taidan kokeilla sitä uutta.

Eilen sain raivattua ulko-oven edustan. Se on ollut täynnä remonttiroinaa koko kevään ja kesän. Olin suunnitellut, että otan puutarhakalusteet ulos vasta, kun remontti valmistuu ja tuon vasemmanpuoleisen oven paikalle on vaihdettu ikkuna. Mutta remontti venyy ja venyy. On monia tärkeämpiä asioita, jotka on hoidettava ennen tuota. Ja työhuoneremontti ei karkaa, vastakset ja lapsenlapset ovat täällä vain kesäisen hetken.
Kuivatuskone hurisee siellä, jotta betonilattia kuivaisi nopeammin, eli tavallaan remontti etenee koko ajan :) Ilman tuota konetta siellä olisi kuin kasvihuoneessa.
Joten eilen sitten päätin, että kalusteet on otettava käyttöön jo kesken remontin, muuten eivät pääse ulos koko kesänä. Päiväkahvit tosin piti juoda varjossa, oli sen verran tukalaa auringossa.
Mutta ihanaa, kun on lämmintä ja kesä!

Halutaan(ko?) mustikkamehtään!













Late tuunasi poimurinsa :)

Äitiinsä on poika tullut, ihan selvästi!

Ostin marketista pojille sammakkopoimurit jo useampi vuosi sitten ja niillä on ollut kovasti käyttöä sekä leikeissä että mustikkametsässä.
Muistui mieleen yksi tarina viime syksyltä, olen sen jo saattanut kertoa, mutta koska se naurattaa edelleen paljon, niin on pakko toistaa:
Lähdettiin viime syksynä mummin kanssa mustikkaretkelle. Oltiin nousemassa autosta läheiselle mustikkapaikalle keräämään marjoja ja evästelemään herkullisia eväsleipiä kannonnokkaan, kun Juho sanoi:
"Äiti, menkää työ vaan. Mie voin oottaa autossa" ja vakuuttavat nyökyttelyt lippiksen alta, itikkamyrkyn hajuiselta pikkuvesseliltä.

Isäänsä on poika tullut, ihan selvästi!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Riittävän hyvä

Joskus sitä pohtii syntyjä syviä.
Pohdin niitä liiankin usein.
Pohdin ja pyöritän, viimein ajatukset ovat niin solmussa, että ahdistaa.
Kun sitä osaisikin mennä siitä mistä aita on matalin, vaan kun ei.
Kirjapinossa odottaa kirja "Riittävän hyvä opettaja" ja uusimmassa Me-lehdessä oli juttu otsikolla "Olet riittävän hyvä". Painavaa tekstiä, ajatuksia, joista olisi otettava opiksi. Vai onko sekin suorittamista ja itseltä vaatimista?

Vuoden alussa päätin, että tänä vuonna yritän olla suorittamatta ja opetella nauttimaan tästä hetkestä. Tavoitteenani oli myös välittää vähemmän siitä, mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat.
On tullut välitilinpäätöksen aika. Onko jotain opittu?
Sykemittarissa ei edelleenkään ole pattereita ja kelloa en käytä, vaikka olen töissä :) Työpaikka ei vastaa koulutusta, mutta palkka tulee säännöllisesti ja iltapäivät saan olla poikien kanssa. Jotkut ihmettelevät päätöstäni, mutta miepä en välitä siitä.
Käsitöitä en ole saanut tehtyä niin paljon kuin olisin halunnut, mutta syytkin ovat selviä: työhuoneremontti, joka on hirmuinen investointi tulevaisuutta ajatellen ja sitten tuo työ, joka syö voimia ja aikaa.
Mökillä ei myöskään ole kelloja eikä kiirettä. Auringon, kelin ja oman mielen mukaan elellään. Poikien kanssa menee hyvin, koska erityisesti mökillä meillä on aikaa olla yhdessä, kuunnella oikeasti toisiamme ja voimme tehdä mitä kulloinkin huvittaa. Sama juttu tuon puolison kanssa <3
Mietin olenko nyt tyytyväisempi, onko elämäntilanne riittävän hyvä?
Olenko minä riittävän hyvä?
Mietin... että olen kiitollinen ja että on riittävän hyvä näin.
Unelmia ja haaveita on toki aina paremmasta ja ne ajavat elämässä eteenpäin :)

Saukkosen tuoresalaatti

Grillieväiden kylykeen sopii tämä salaatti, johon miulla tulee aina oikein himo. Resepti peräisin lapsuudesta, tarjoajansa mukaan nimetty :) Tarvitaan kaalia, porkkanaa, sipulia ja paprikaa suikaleina ja lisäksi valkosipulia.
Kastikkeeseen kolmannes hunajaomenaviinietikkaa, kolmannes öljyä ja kolmannes sokeria. Mausteeksi suolaa tai aromat-maustetta ja mustapippuria.
Kaikki sekoitetaan annetaan marinoitua yön yli. Usein käy kuitenkin niin, että olen pistellyt salaatin jo ennen kuin marinoitumisaika on kulunut umpeen.