maanantai 17. marraskuuta 2014

Hihaton tunika trikoosta

Perjantai-illan ompeluhaasteena oli ommella jotakin Molon digiprinteistä. En ole moisista kankaista ehtinyt innostumaan ja aikani ko. merkin lasten vaatteita googlailtuani totesin, jotta olokoon. Teen jotain samansuuntaista ja vähän sinnepäin ;)
Työhuoneen siivous jumittaa ja trikookangaspinkkoja paikasta toiseen siirrellessäni huomasin yhden pakan lopun, jonka ostin syksyllä Palttinasta. 

Tuo pylväsvirkkaukselta näyttävä ohut trikoo oli aika tuhota. Tai jalostaa. Kaavan otin vanhasta mekosta ja palan koko pituus tuli hyödynnettyä. Sen suurempia kommervenkkejä tämä tunika ei kaipaa, koska kangas on niin kirjava. Kanttasin hihansuut ja kaula-aukon mustalla resorilla. Hunajakenno-ompeleen kanssa aikani teluttuani, kaivoin kaksoisneulan esille ja tikkasin kantit kiinni sillä. Toisena päällilankana musta, toisena punainen. Sama homma helmakäänteelle.
Kiva tuli, kässänopelle just passeli.

Pesukonevärjäystä

Koulun kässäkerhossa on tänä syksynä värjätty useampi satsi kankaita. Tämä värjäysinto on kuplinut myös täällä kotosalla. Pesukone ei ole enää aivan uusi, joten sinne on voinut työntää jo useamman värjäysjauhepussin ja jonkun kilon suolaa ;)
Uusin värjäyssatsi oli tropiikin vihreää ja koneeseen lykkäsin yhden siskolikalta muinoin saadun puuvillaneuleen, kainaloista värjäytyneen t-paidan, kirpparilta löytyneen essumekon (harmaavarpusen värisen), pitsiliinan ja yhdet kulahtaneet kalsarit.

Ja hyvinhän ne värjäytyivät :) Puuvillaneuletakki on ollut käytössä siitä asti, kun sain sen kuivaksi. 

Pieneksi jipoksi kiinnitin vielä tuon värjätyn liinan tuonne selkään epäsymmetrisesti. Muista värjätyistä sitten tuonnempana lisää.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

IPadkotelo ompelemalla

Resurssiopeilin männäviikolla parissa ts-ryhmässä, joissa kutosluokkalaiset ompelivat säilytyspussukoita tablettitietokoneille. Oman koneen pussukka on tekeillä, mutta kun on tullut valittua tekotavaksi kirjovirkkaus, joka ei nyt juuri nappaa, niin homma jumittaa. Se on siis yksi niistä olkkarin keskeneräisistä lankatöistä :/
Siellä kässässä vieraillessani tykästyin oppilaille annettuun ohjeeseen ja piti sitten kotonakin kokeilla tuota mallia. Ja tietokoneellehan ei tee hyvää pyöriä repun pohjalla ilman mitään suojusta. Hyvä tekosyy siirtää siivousta...
Tein kotelosta kaksipuoleisen, eli napit löytyy molemmilta puolilta. Sen verran kehitettävää jäi, että läppä kannattaa tehdä pidemmäksi kuin tuo 5 cm, jotta sen saa kääntymään siististi. Matskuna puuvillavanulevyä, Marimekon Tulipunaista ja Kompottia. 6 nappia ja pikkusen helmilankaa, josta virkkailin silmut napeille. Aika kiva joululahjaidea :)


Myboshi x 4

Pistin tässä eräänä lentsupäivänä itselleni uuden tavoitteen: koitan neuloa ja virkata nämä olohuoneessa viereksivät langat pois. On pussia ja nyssykkää, koria ja laatikkoa, lankoja, lankoja, lankoja ja vielä kerran lankoja. Niitä on niin paljon, etteivät ne mahdu työhuoneen laatikkoihin. Hei, siellähän on ihan säilytyssysteemit näitä varten, mutta ne on jo valmiiks tupaten täynnä.
Tavoitteen saavuttamiseksi on valmistunut joitakin joululahjoja ja eilen innostuin virkkaamaan pipoja. Kolmessa mallina Osaka + 1 ja yhdessä muokattuna Ottaru. Vihreäkirjava on Laten, oranssi Juhiksen, ja tupsuttomat miun.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ottaru-pipo by Yöttö

Isänpäivän iltaa kaikille! Ähkyissäni kieriskelen sohvalla, ääni on edelleen hukassa ja pientä lämpöä kehittää vieläkin. Kahta ukkia juhlittiin ja kahta lounasta täällä nyt sitten sulatellaan.
Lasteni isää juhlimme kantamalla lahjoja sänkyyn <3 Juhis oli askarrellut koulussa muistilapun pidikkeen ja Late ukkometsoheijastimen. Minä virkkasin kullalle My Boshi -pipon, Ottaru-ohjetta soveltaen... siis parantaen ;) Lisäksi herralla on nyt kaksi radio-ohjattavaa helikopteria, bilteman pikkuinen ja sitten tuommonen iPadilla ohjattava malli. Lahjoja ojentaessamme, isi-ihminen sanoi ehkä hiukan moittivasti kopterista, että "Tää on ollu varmaan aika kallis...". On nimittäin ollut puhetta, ettei lahjoihin käytetä suuria summia. Juhis innoissaan tähän, että "Ei ollu, kakskymppiä vaan!" :)
Lankana MyBoshi-langat: violettia 67 g ja harmaata 19 g, kuutosen koukulla virkattuna.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Ompelua Juhiksen kanssa

Kyllä on pienen herran päivä pitkä, kun hän on vähän kipeä ja äiti-ihminen vähän enemmän kipeä, jottei jaksaisi ohjelmaa tylsistyneelle järjestellä. Buranalla mentiin aamupäivä ja askarreltiin tuo edellinen hiiren pesä. Illalla alkoi taas omakin olo korjautua ja viikon tai pari suunnitteilla ollut huolisyöppö tehtiin muutaman mankumisvaiheen jälkeen valmiiksi. Juhis piirsi hahmon ja sen kaavat itse, valitsi kankaat ja leikkasi kappaleet minulle valmiiksi. Ompelukonehommat hoitelin vielä tällä kertaa minä ja herra laittoi vanut syöpön täytteeksi. Ensimmäinen harmituksen aihe survottiin kitaan ja nyt toivomme jotta kurkunpääntulehdus ymmärtää hävitä ;) Kankaat kangaskaapin jemmoista, isi-ihmisen paidasta ja mummon irrottelema vetskari suuksi. Piipunrassia & helmiä tuntosarviksi, neljä nappia silmiksi.
Huolisyöpön kaverina Juhon aiemmin tänä syksynä ompelema pingviini.

Sairaspäiväaskartelua: Hiirelle pesä

Kuumeilua ja kurkunpääntulehdusta, villasukkia ja collegehaalareita, sohvannurkkia ja lastenelokuvia, hunajateetä ja lämmintä mehua. Totaalitylsistymistä vastaan taisteltiin askartelemalla pikkusen. Juhiksen lempparimaskotti sai pesän. Lumia-puhelimen vanha laatikko oli juuri passeli sänky tälle pienelle Napero-hiirelle. Herra valitsi itse kankaat ja muut matskut. Minä ompelin koneella, pieni mies käsin ja askarteluosuudet hän hoiti itse. Tästä tuli söpö!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Patakintaita mummon kankaasta <3

Mistähän lie Alma-mummo ostanut nämä kaksipuoleisesti kudotut patakinnasaihiot? Silloin kun sydän ei vielä reistaillut ja lonkat olivat ehjät, mummo reissasi paljon. Olisiko sopiva välivilla tai eristevanu ollut vielä etsinnässä, kun patakintaat pysyivät kankaana näihin päiviin asti. Vai onkohan joku sukulainen tuonut kankaan mummille tuliaisena? Sitä en tiedä.
Olen koittanut tänään siivoilla työhuonetta ja kuten arvata saattaa, siivous jumittaa, kun innostun tekemään siellä kaiken maailman keskeneräisiä käsitöitä, mietiskelemään mummoa ja maailmaa ja suunnittelemaan uusia tuotoksia.
Mutta mummon patakintaat ovat nyt valmiit. Sisällä Saksan armeijan villa/sarkatakkia by Varusteleka. Vihreän sävy kun sattuu olemaan juuri samaa kuin tuossa päällikankaassa. Kuvassa näyttää kovin ruskealta.