Möökö kakkonen

Ihastuin kummipojan möökötakkiin niin kovasti, että niitä valmistui nyt toinenkin, samaisen kummipojan vastasyntyneelle pikkusiskolle. Seuraava Möökö on jo suunnitelmissa ja langat tilattuna. Idea Ruttunuttu-blogista, ohje vastasyntyneen kokoon omasta päästä.

Amigurumiko?

En ole vielä hurahtanut Amigurumeihin. Se tarkoittaa pientä virkattua tai neulottua + täytettyä nukkea tai maskottia. Näistä hahmoista putkahtelee värikkäitä ohjekirjoja kuin sieniä sateella. Tai ehkä sitä on tietämättään tehnyt amigurumeja pienestä pitäen. Pienillä & nopeilla virkkaustöillä ei vain yli 20 vuotta sitten ollut täällä meilläpäin tuollaista hienoa, japanilaista nimeä :) Ja kun Juhis sai toukan, niin Late toivoi kärpässientä. Valmiin neuleohjeen seuraaminen ei kuitenkaan illalla huvittanut ja aloin virkkaamaan omasta päästä. Taas nähtiin onnellinen ja tyytyväinen pieni mies. Ja äiti-ihminen on aina tyytyväinen, kun vilkkaat poikalapset innostuvat leikkimään jollakin muulla kuin ninjagoilla, räiskivillä hyrrillä, vesipyssyillä, tietokonepeleillä, kovaäänisillä autoilla tai muilla mekkalaa pitävillä leluilla. Angry Birds -hahmoja on tilauslistalla seuraavaksi :)

Toukka ötökkätutkijalle

Käytiin Juhiksen kanssa kirjastossa tässä männä viikolla, piitkästä aikaa. Lastenosastolta löytyi iso pino erilaisia eläinsatukirjoja ja luonnontiede- osastolta ötökkäkirjoja. Pieni mies valitsi myös yhden sienioppaan :) Lempikirja löytyi kuitenkin äiti-ihmisen kirjapinosta: Lesley Stanfieldin Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Juhis kulki kirja kainalossa koko illan ja markkinoi minulle ideaa, jonka mukaan äiti-ihminen neuloo kirjassa olevan ritariperhosen toukan hänelle. Ja äitihän neuloi. Toukka valmistui Juhiksen mentyä nukkumaan, ja vein sen tyynylle odottelemaan aamua. Pieni ötökkätutkija oli niiiiiin onnellinen herätessään ja yhtä hymyä koko seuraavan päivän. Päiväkodin päiväunetkin maistuivat taas, kun kainalossa oli paras unilelu.

Mökkisaunan remppaa

Ihana mökkiviikonloppu takana ja sain aikaiseksi enemmän kuin suunnittelin. Tarkoitus oli vain olla ja öllötellä, nautiskella ja olla koko perhe yhdessä, ulkoilla, ilman kiirettä ja hoppua. Niin teimmekin ja lisäksi poimimme kanttarelleja ja puolukoita.

Öllöttelyyn tympäännyttyäni päätin pikkusen kokeilla ostamaani saunasuojaa tuohon pukuhuoneen seinään. Jo mökin ostohetkellä päätin, että nuille moottorisahalla teurastetuille savusaunan hirsille on tehtävä jotakin. Pidän niiden mustuneesta pinnasta, eikä tuo kellastunutkaan pinta ärsytä, mutta kun niitä on vieretysten ja parhaimmillaan samassa hirressä on

molempia, mustaa pintaa vauhdikkailla & keltaisilla moottorisahan raapaisuilla koristettuina. Keväällä, ennen pitkiä kesälomapäiviä, jolloin on aikaa tehdä vaikka mitä... ostin tuon harmaaksi sävytetyn saunasuojan ja sudit odottamaan inspistä. Ja se inspis iski nyt, juuri kuin olin jo suunnitellut roudaavani tuon ison purkin kotiin, pakkasta pakoon ja odottamaan ensi kesää.

Suti viuhui ja seinän väri tasoittui. Aluksi käsittelyaine näytti aivan liian sinertävältä, mutta kuivuttuaan seinän oma, punertava sävy pääsi oikeuksiinsa ja olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen. Saunatuvan ja saunan remontti saa jatkoa myöhemmin, katto vedetään vaaleaksi tai sitten tuolla samalla tummalla käsittelyllä. Lauteet käsittelen varmaankin mustiksi, uusia ei ole tarvis hankkia ihan vielä. Saunan ikkunat odottavat totaalista restaurointia jo täällä kotona autotallissa, siksi tuo ikkuna-aukko on levytetty tilapäisesti umpeen. Kyllä siitä hyvä tulee, hitaasti mutta varmasti suunnitelmat ja haaveet muuttuvat remonttihommiksi, uuden opetteluksi ja ideoiden toteutuksiksi. Viimein saamme aikaan valmista, omannäköistä ympäristöä.

Möökö-takki lahjaksi

Pienimmälle kummipojalle valmistui synttärilahjaksi Möökö-villatakki. Ohjeen löysi lahjansaajan äiti Ruttunuttu-blogista. Koukku oli kokoa kymmenen ja lankana Novitan Keloa (reilut 3 kerää), jota testailin ensimmäistä kertaa. Virkattu pinta alkoi taas vuosien tauon jälkeen kiehtoa, ja näitä on tehtävä lisää, niin sukkelaan työ valmistui. Muokkasin ohjetta aika reippaasti, kun huomasin olkapäiden tarvitsevan ohjetta enemmän tilaa, raglanhiha kun oli kyseessä. Takin jujuna on tuo ihana Möökö-hahmo. Möökön suu on samalla taskun suu.

Arki on siis vienyt mennessään, aika ei vielä riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä, mutta ajankäyttöni kehittyy koko ajan :) Sain jopa tehtyä semmoisen ihmeteon, että siivosin huushollin työhuonetta lukuunottamatta maanantai-iltana. Yleensä saan tumpuloitua siihen vuorokauden tai kaksi, nyt se sama homma hoitui työpäivän päälle. Ja asiat tärkeysjärjestyksessä: minulle tärkeintä on lasten ja meidän aikuisten hyvinvointi, ei niinkään ne pölyttömät pöytäpinnat. Olen siis huolehtinut hyvästä ruuasta, liikunnasta, ulkoilusta ja vitamiineista, ja nyt viimein sain tuon siivouksesta nalkuttavan omatunnonkin hiljenemään. Viikonloppuna panostetaan sitten siihen henkiseen hyvinvointiin eli kiireettömään yhdessä olemiseen. Leppoisaa viikonloppua ja halitelkaa toisianne!

Sankari silkkimekossaan

Pienen- pieni kummi-tyttö sai tänään nimen. Sankari seurasi toimi- tusta terhakkaasti ja hymyili aina sopivan tilaisuuden tullen. Pappikin naurahti, että harvemmin nämä pienokaiset osallistuvat omiin ristiäisiinsä näin topakasti, mutta tämä neiti oli ja on läsnä, tässä ja nyt & täysillä. Ei puhettakaan mistään omasta vauvakuplamaailmasta :)

Juhlat juhlittiin ja herkut popsittiin leppoisassa tunnelmassa, hyvässä seurassa. Kiitos!

Yöttödesignia, pitkästä aikaa

Innostuin ompelemaan! Aika oli kortilla, mutta kun pääsin MEKKOA ompelemaan, niin muut hommat saivat väistyä :) Nimim. kukahan täällä pesis tuon pyykkivuoren?
Pienenpieni kummityttö tarvitsi ristiäisiin bileasun, ja aikani puuvillaisia printtikankaita pyöriteltyä keksin, että kyllä sen silkkiä olla pittää ja tylliä, suvun ekalle rinsessalle. Hyväksytin kankaan rakkaalla siskolikalla (sen pienen kummitytön äiti siis) ja sain hyväksyvän vastauksen. Kangasta oli kuitenkin aika pieni pala jäljellä, joten Yöttö pääsi mielipuuhaansa, eli tuunaamaan.

Jemmasta löytyi siitä samaisesta kankaasta ommeltu kaasonpuku, joka on jo malliltaan solastseason. Eikun sitten vaan mekon mallia etsimään. Mieleinen löytyi jälleen Mekkotehdas-kirjasta, Orelma nimeltään. Pienensin kaavaa 75%, muokkasin mieleiseksi, vetoketjulliseksi ja vuorelliseksi. Kaivelin sakset esiin. Tässä vaiheessa aina hiukan hirvittää, kun alan leikkelemään kallista kangasta ja valmista, toimivaa vaatetta.

Mutta tuhoaminen kannatti! Huomenna kaapin pohjukoilta kaiveltu kaason hame on jo toisessa roolissaan, pienen rinsessan ristiäismekkona. Täti väsäsi vielä puvulle ihanan kirsikankukkatapetilla päällystetyn säilytyslaatikon silkkipaperineen kaikkineen, jossa päivänsankari voi sitten säilyttää omaa, pientä juhlamekkoaan muistona tärkeästä päivästä. Pitää kysellä, saanko huomenna esitellä asun itsensä rinsessan yllä.

Se varsinainen juhla-asu on meillä suvun vanhimman serkun oma ja on iältäänkin jo viidennellä kymmenellä. Sillekin voisin väsätä arvoisensa säilytyslaatikon kiitokseksi kahden pojan ristiäisiin lainauksesta... :)