perjantai 28. lokakuuta 2011

Yötön historia ja tulevaisuus... synnytyskipujako?

Aloitin kirjoittelemalla sivun siitä, miten raskas ja ahdistava tämä syksy on. Valittelin pimeyttä ja sitä, että syysflunssat eivät älyä häipyä vaan roikkuvat kitarisoissa ja nenäonteloissa ja muhivat vaikka minkälaisiksi pöpöiksi. Ja olo on viikosta toiseen, ja kuukaudesta toiseen puolikuntoinen ja apea. Onko tämä joku vaihe, joka on käytävä läpi ennen kuin on valmis uuteen? Synnytyskipujako nämä ovat?
Pyyhin sivullisen valitusta pois ja tiivistin olennaisen pariin riviin. Eikö nyt kuitenkin olisi jotakin aurinkoisempaa mielen päällä? No onhan sitä, kun tajuaa lukea rivien välistä :) Kirjoittelin ahkerasti liiketoimintasuunnitelmaa ja sinne, kuivien analyysien ja lukujen väliin oli pakko ujuttaa pieni pala unelmaa ja hyppysellinen tunnetta, iloa ja hyvää oloa. Pohdiskelin siis liiketoimintasuunnitelmassa käsiteltävän yrityksen nimeä, Yöttö Designia. Olen sen jo täällä muinoin kertonut, mutta tarinasta tulevan positiivisen fiiliksen takia haluan kerrata sen. Näin minä sinne liiketoimintasuunnitelmaan lurittelin:

Ei haittaa, jos sana Yöttö ei sano asiakkaalle mitään, koska kiinnostuttuaan hän voi selvittää nimen taustan nettisivuiltani ja voin antaa sanalle positiivisen merkityksen. Minulle sana on syöpynyt mieleen tilanteesta, jossa olin uhmaikäinen tytön tyllerö, jota kummisetä kiusasi kyselemällä "Mittees se yöttö tiettää?", mihin vastasin "Mie en oo mikkään yöttö, vaan iso tytön lotokka". Siis Yöttö on hellittelysana. Liittyy onnelliseen lapsuuteen, siihen että lapset otetaan huomioon ja heitä kiusoitellaan hyväntahtoisesti. Aurinkoisiin lapsuuden kesiin, paljaisiin varpaisiin, jäätelötahroihin suupielissä ja liehuviin kesämekon helmoihin, niihin liittyy minun Yöttöni.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Tekemisen meininkiä

Lapset pääsivät askartelemaan Taito Pohjois-Karjala ry:n messupisteessä metallilangasta ja helmistä hämähäkkejä, tässä Laten oma :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Ulkoilua ja askartelua, laatuaikaa parhaimmillaan




















Kompostit alkavat olla taas täynnä lehtiä. Pohdiskelin vakavasti muutaman vaahteran kaatamista, mutta ennen tuumasta toimeen ryhtymistä pitää selvitellä kaupungin puutarhurilta saako niitä noin vaan mennä kaatelemaan, tuskinpa vaan. Kuvittelen mielessäni tilalle havupuita ja koristepensaita... ja paljon vähemmän kompostoitavaa :) Haravointi on ihan mukavaa, mutta viiden ison vaahteran lehdet ja siemenet eivät mahdu mihinkään... Enkä mielelläni kärräisi niitä pois tontilta, koska joskus on sitten kärrättävä tilalle lisää ravinteita, korvaamaan hävikkiä.
Laurille haettiin eilen pari viikkoa sitten tilatut silmälasit, ja hyvin ovat päässä pysyneet, epäilyksistäni huolimatta. Samaan syssyyn irtosi ensimmäinen maitohammas. Tuntuu, että pienet eivät tosiaankaan ole enää pieniä, olenkohan valmis siihen? Minkäs mahdan vaikken olisi :)
On tuo kasvaminen myös mukava juttu siinä mielessä, että pääsen yllyttämään poikia jo hiukan haasteellisempiin askartelujuttuihin. Messuilta ostettiin huopapöllöjen askartelupaketti. Laten ensimmäinen pöllö valmistui äsken ja Juhokin innostui isomman esimerkistä ompelemaan omaa, hiukan pelkistetympää huhuilijaansa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Taikasormet-kädentaitomessut

Hetkellinen synkkyys selätetty :) Kiukuttelu auttoi ja lisävaloa syksyiseen päivään toivat käsityömessut + se, että pääsin hyvässä seurassa ravintolaan herkuttelemaan. Messuilla opiskelijan kukkaro keveni liikaa, mutta kun kerran vuoteen pääsee tämmöseen tapahtumaan humputtelemaan, niin sallittakoon se. Mukaan tarttui askartelu- ja ompelumatskuja, tinakoru, nukkekodin portaat ja talvihattu Latelle. Viimeinen on tosin vielä saamatta, mutta maksoin ja jätin tekijälle tilauksen, että saadaan varmasti mieleinen.
Messuilta pongasin, että pöllöt ovat edelleen pop (kuvassa poikien päiväkodissa askartelemat yksilöt). Myös matonkuteista virkkaaminen on edelleen suosittua. Korupuolella IN näytti olevan vanhoista hopealusikoista väsätyt korut.
Nyt on taas ladattu inspistä ja energiaa vaikka mihin. Muistikirjan sivut täyttyvät suunnitelmista, kun takaraivossa kolkuttelee se ei niin innostava homma eli liiketoimintasuunnitelman vääntäminen. Jos tänään lähtisi FLOW:n mukana liitelemään ja vaikka huomenna tekisi sitten sitä pakkopullaa. Jookos?

perjantai 21. lokakuuta 2011

Voihan kettu, kun hatuttaa ja viluttaa.

Jokohan tästä on tullut huono tapa, puolivuosittainen negatiivisten asioiden purkupläjäys on taas tuloillaan. Sinä, joka kaipaat positiivista suitsutusta, pakene pian. Täältä sitä kiukkua taas tulee, eikä ihan vähän:

Negatiivinen ajattelu pompsahti pintaan taas tällä viikolla. Liekkö tämä syksy, mikä vetää mieltä maahan vai pettymykset opintojen suhteen? Sitä kun on panostanut ja tehnyt kovasti töitä sen eteen, että uskaltaisi lähteä käsityöyrittäjäksi. Olin kesän muissa kuin oman alan töissä (enkä poikien kanssa kotona, niin kuin olisin halunnut), jotta sain remontoitua työtilat omaa yritystä ajatellen. Sitten suurin odotuksin pääsin kurssille, josta kauan haaveilin, ja jonne yli 20 muuta yhtä innokasta ei päässyt. Ja sitten kun kurssi ei ole sitä mitä odotin? Enää en edes tiedä, mitä odotin? Ehkä odotin liikoja? En siis sano, että vikaa olisi kenessäkään muussa, paitsi ITSESSÄNI, odotuksissani ja siinä miten korkealla rimaa pidän. Kurssilta hain ja haen eväitä yrittäjyyteen, innostusta ja kannustusta. Konkreettista apua, siihen miten etenen, kun aloittelen yritystoimintaa. Lomakkeiden täyttäminen ja laskelmat ovat inhottava, mutta pakollinen osa yrityksen perustamista, se on vain hyväksyttävä. Siitä en kitise. Kurssikaveri kertoi Esa Saarisen käyttäneen termiä "latistuksen mankeli", semmoisessa tunnen pyöriväni juuri nyt, hitto vaan kun taidan itse olla se, joka painoi sitä käynnistysnappia. Enkä tajua riuhtoa jumittuneesta koneesta töpseliä irti!! Tässä vaiheessa hymy pyrkii jo suupieliin, kun kiukuspäissäni täällä vouhotan ja kuvittelen itseäni mankelissa...
Parasta antia kurssilla on ollut tutustua ihmisiin, jotka taistelevat samojen asioiden kanssa. Haluaisin seurata ja kannustaa heitä yritystensä alkutaipaleilla, vaikka omaa yritystä en perustaisikaan.
Onneksi on viikonloppu aikaa kasailla positiivisuuden rippeitä, ja motivoida itsensä tuleviin päiviin.
Jospa sitä oikein torhistautuisi, ja yrittäisi löytää jotakin positiivista tästä hetkestä. Hm... hmm...
+ Minulla on hulppeat työtilat, ja lämpö ei enää karkaa harakoille lisäsiivestäkään :)
+ On ollut todella hienoa huomata, että se opettajaihminen minussa kärsii, kun joudun oppilaaksi, enkä pääse opettamaan. Erityisesti, jos joudun seuraamaan heikosti valmisteltua opetusta, voitteko kuvitella miten se ärsyttää? Jos minulla olisi vakituinen työ, miten innolla ja paneutuen hoitaisin tehtävän, josta minulle maksettaisiin? Opettajat vaihtuvat kurssilla tiuhaan, en siis osoittele sanoillani ketään erityisesti.
+ Olen myös saanut vahvistusta sille, että haluan pian töihin opettamaan, en enää oppilaaksi tai opiskelijaksi. Vuoden vaihteessa pitää päättää jätänkö fysiikan opiskelun lopullisesti taakseni, ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että se ovi saa sulkeutua. Kiitos, mutta ei kiitos.
Yrittäjyyskurssista on siis ollut hyötyä, nyt tiedän tarkemmin ainakin sen, mitä en halua. En halua opiskella päätoimisesti, työn ohessa itsensä kehittäminen on sitten jo ihan toinen juttu. Olen havainnut, etten halua yrittäjäksi. Sivutoiminen yrittäjyys sen sijaan kiehtoo, ja siitä saan toivon mukaan oppia jotakin lisää lähiviikkoina.

Jotta kiitos ja anteeksi. Tarkoitukseni ei ole syyttää tai moittia ketään, kunhan vaan puran mielipahaani ja kiukkuani.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Linjurista ja luennolta

Neuleita valmistuu tasaiseen tahtiin linja-autossa ja luennoilla istuessa. Viime viikolla Harri Kontturia kuunnellessa saivat alkunsa nämä pitkät palmikkosukat. Ohjeen nappasin Novitan mukana tulleesta sukkalehdestä, jossa oli monta ihanaa mallia pukinkonttia ajatellen.
Tänään agendassa (muistaako opiskelukeverit kenen lempisana? ;) ) oli itsensä johtamista. Ennakkoon odotin jotakin yritysjohtamiseen liittyvää, pelkäsin joutuvani kuuntemaan tylsää luentoa siitä, miten toimii hyvä johtaja suuren suuressa yrityksessä. Vaan kuinkas ollakaan, yllätyin positiivisesti, kun kerrankin keskityttiin meihin pieniin ihmisiin. Huomenna ehkä sitten sitä yrityksen johtamista, palmikkosukka saa siis parin ;)

lauantai 15. lokakuuta 2011

Mekko-ostoksilla

Kävimme opiskeluporukan kanssa yritysvierailulla Hanhi Designissa (N:n päälle ei nyt tähän hätään löydy kiemuraa, mutta kuvitelkaa se sinne). Ihana paikka ja hyvä palvelu, kannattaa vierailla, vaikka ihan asiakseen. Joensuun linja-autoasemalta kun kävelee kivenheiton verran Penttilään päin joen rantaa pitkin, niin siinä se jo onkin: ihanan valoisa ateljeemyymälä. Siellä outokumpulaislähtöinen Hirvosen Hanna myy ja tekee itäsuomalaista tekstiilimuotoilua parhaimmillaan.
Me, jotka haaveilemme yrittäjyydestä, saimme paljon eväitä tulevaan. Tyhjin käsin en päässyt liikkeestä lähtemään, vaikka opiskelijabudjetilla se tarkoittaa, että ensi viikon ajan pitää varmaankin popsia omia eväitä lounastauoilla ;) Tämä Kettuneiti Trapetsiinan pellavainen mekko/tunika huusi rekissä nimeäni. Sovittamisen jälkeen en voinut siitä enää erota, juuri ja juuri raaskin riisua sen ja antaa pakattavaksi ostoskassiin. Pipo-ostoksille pitää palata uudemman kerran, nyt en osannut valita niin monista ihanista versioista sitä mieleisintä.

torstai 13. lokakuuta 2011

Juhiksen virkattu pipo




















Tänään piti olla kansallinen epäonnistumisen päivä. Kuulin siitä aamulla radiosta ja päätin, että ei koske minua :) Epäonnea ja sairastelua on viime aikoina piisannut. Kiintiö on täysi, nyt on onnistumisten vuoro. Ja hyvä päivähän siitä tuli.
Edellisen illan synkkyyteen etsin valoa lankakopan pohjalta. Sieltä löytyi vyyhdillinen luksusta: Naturwolle-lankaa, jossa on 80 % merinovillaa ja 20% silkkiä. Tuon langan virkkaaminen on nautinnollisempaa kuin pussillinen karkkia :) Oikein harmitti tänään, kun lanka loppui ja hattu valmistui. Pipo on virkattu kiinteillä silmukoilla, aloitettu päälaelta. Suunnittelin siihen myös korvaläpät, mutta Juho ei niitä huolinut. Toivottavasti tuli mieleinen pipo, ei se ainakaan kutita :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pullaherkuttelua

Kotipäiviä vietellään taas. Laten kuume on nyt antibioottikuurin myötä laskenut, illalla oli enää pientä lämpöä. Oksupyykkiä pestiin viimeksi toissailtana, toivottavasti se kiintiö on nyt muutamaksi kuukaudeksi täysi. Huomenna päiväkotikunnossa, jos hyvin menee.
Sairastaminen tympii ja siksipä koitettiin keksiä jotakin mukavaa tekemistä, jotakin mitä tulee tehtyä ihan liian harvoin kiireen keskellä.

Päätettiin siis leipoa korvapuusteja. Kuviin valmiit pullat eivät ehtineet, tuli napsittua vaan tämmöset ENNEN ja JÄLKEEN -kuvat ;)
Ai että miten ihanalta lämmin kanelipulla maistuikaan! Juho söi niin monta pulla, että sai mahansa kipeäksi. Loput laitoin tuoreena pakastimeen, odottelemaan sopivia päiväkahvituokioita.
Juho on aina ollut pullan ystävä. Maanantaina olivat isi ja pojat käyneet välipalalla herkuttelemassa kahvilassa. Jo matkalla pienin oli hekumoinut ääneen "Joo! Mehua ja Hyvä pulla." Antilla oli mennyt nauruksi, kun oli pojasta niin selvästi havainnut äiti-ihmisen herkuttelugeenin periytymisen.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Tätä tarvisen juuri nyt.

Sanokoon tuo toinen mitä sanoo, mutta mie tarvitsen tätä nyt. Tänä vuonna saa jouluun valmistautuminen alkaa ajoissa. Jos tekisinkin tänä vuonna mahdollisimman ison osan lahjoista itse, rakkaudella ja kiireettä. Herkuttelisi tasaisin väliajoin joulun herkkuja ja pitäisi pienten kanssa joululahjavalvojaisia, askartelisi yhdessä.
Ulkona on pimeää, synkkää ja sateista. Petissä yksi potilas, joka sai antibioottikuurin mykoplasmaan. Positiivisuutta ja optimismia saa kaivella syvältä... joulutavaralaatikosta :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Suunnitelmia

Viimeinkin sain jotakin aikaiseksi käsityörintamalla: ompelin parit paikat poikien pöksyihin ja kiinnitin irronneen tarranauhan. Nihkeitä hommia siis ;) Todellisuudessa sillä puolella tapahtuu juuri nyt paljon. Paljon semmoista, mistä en vielä hiisku mitään.


Yrittäjyyskurssi etenee ja mieli on valoisa :)
Mutta sitten takaisin niihin asioihin, jotka eivät ole niin hyshys. Sain iihanan toimeksiannon tehdä takin tyttölapselle. Ja mie oikein hykertelen, kun pääsen tekemään jotakin pinkkiä, söpöä ja pikkuisen hörhelöistäkin. Malli on jo suunniteltuna, mutta sopivaa kaavaa ei ole löytynyt. Piirrän sen sitten itse, ehkä jo huomenna.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Hyvä viikko

Viikko positiivista ajattelua pulkassa. Päätin viime sunnuntaina, että tästä tulee hyvä viikko. Samalla päätin, että blogiinkin tulee vain positiivista suitsutusta viikon ajan. Kyynisyys meinaa putkahdella pintaan, mutta pysyin päätöksessäni. Aiheita marinaan piisaisi, oksennustauti jyllää ja se talouden toinen aikuinen reissaa liian kaukana ja liian monta päivää. Mutta kaikesta selvittiin ja kunnialla. Huushollinkin sain tänään siivottua ja siitäkös äiti-ihminen saa mielenrauhan. Taidan päättää, että ensi viikkokin on hyvä viikko. Ehkä tällä tavoin, viikko kerrallaan voisin taas oppia ajattelemaan positiivisesti :)

torstai 6. lokakuuta 2011

Kurpitsalyhty

Halloween ei ole meidän kalenteriimme vielä koskaan ujuttautunut. Kekri, vanhana Suomalaisena perinteenä tuntuu sopivammalta, mutta eipä ole tullut vietettyä sitäkään.
Mummilta saimme tänään yhden piilossa kasvaneen kurpitsan, josta jalostimme kurpitsalyhdyn pihalle.

Ajoitus on mikä on, yllärikurpitsa ei katsonut kalenteriin.
Late piirsi suunnitelmat, koverteli sisustaa lusikalla, mie leikkelin veitsellä ja Juho väritti dinosauruksia. Mukavaa, yhteistä iltapuuhastelua, jonka lomassa jutustellaan päivän tapahtumista ja suunnitellaan tulevia :)
Kurpitsalyhty laitettiin pihalle parvekeruukkuun. Kynttilöiden sijaan valaisimme lyhdyn parilla ledtuikulla. Aika hirvittävä siitä tuli. Niin kamala, että valot piti käydä sammuttamassa, ettei mokoma mörkö näy ikkunasta vessareissulla.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Hyvän päivän resepti

Tänään oli hyvä päivä. Olin poikien kanssa ulkona koko päivän ja aurinko paistoi. Laittelimme pihaa ja kasvimaata talviteloilleen. Ulkoilun päälle leivoimme ja saunoimme. Muuta siihen ei tarvita, siihen hyvän päivän reseptiin.
Trampoliini pakattiin odottelemaan seuraavaa kevättä. Kitkin kasvimaalta monta kottikärrillistä rikkaruohoja, "kynsin" sen eli kääntelin maat lapiolla ja tasoittelin mullikon.
Laten kanssa kärräsimme mullan ja muutamien perennojen peitoksi koivun- ja raparperin lehtiä. Kokeilen, jos tällä tavoin välttäisin ne kevään ensimmäiset rikkaruohot. Juhis keskittyi tutkimaan suurta kastematoa, joka äiti-ihmisen käskystä laskettiin päivän päätteksi takaisin kasvimaalle :)
Kasvilavojen reunat ovat kahdessa kesässä ja yhdessä talvessa muuttuneet ihanan harmaiksi. Lavat olivat kiireisen kesän ajan aika lailla oman onnensa nojassa, mutta se ei perunan kasvua haitannut. Kesän saldona oli siis monta perunakattilallista ja yksi laatikollinen talven varalle. Yrtit saivat kasvaa villeinä ja kukatkin kukkia keräämättöminä, maljakkoon ehdin poimia vain pari kimppua. Keskikesällä pojat saivat napostella omia herneita. Palkoja tuli, vaikka varret jäivät kuivuuden takia mataliksi. Sipulit kutistuivat ja happanivat. Naapurin mukaan niin käy yleisesti tällä tienoolla, joten vika ei ehkä ole viljelijässä ;) Haaveilen sellaisesta opettajan kesästä, jolloin kasvimaan hoitamiseen jäisi kunnolla aikaa. Ehkä sitten joskus...