
Sairastaminen tympii ja siksipä koitettiin keksiä jotakin mukavaa tekemistä, jotakin mitä tulee tehtyä ihan liian harvoin kiireen keskellä.

Ai että miten ihanalta lämmin kanelipulla maistuikaan! Juho söi niin monta pulla, että sai mahansa kipeäksi. Loput laitoin tuoreena pakastimeen, odottelemaan sopivia päiväkahvituokioita.
Juho on aina ollut pullan ystävä. Maanantaina olivat isi ja pojat käyneet välipalalla herkuttelemassa kahvilassa. Jo matkalla pienin oli hekumoinut ääneen "Joo! Mehua ja Hyvä pulla." Antilla oli mennyt nauruksi, kun oli pojasta niin selvästi havainnut äiti-ihmisen herkuttelugeenin periytymisen.
1 kommentti:
<3
Lähetä kommentti