Hihaton tunika trikoosta

Perjantai-illan ompeluhaasteena oli ommella jotakin Molon digiprinteistä. En ole moisista kankaista ehtinyt innostumaan ja aikani ko. merkin lasten vaatteita googlailtuani totesin, jotta olokoon. Teen jotain samansuuntaista ja vähän sinnepäin ;)

Työhuoneen siivous jumittaa ja trikookangaspinkkoja paikasta toiseen siirrellessäni huomasin yhden pakan lopun, jonka ostin syksyllä Palttinasta. 

Tuo pylväsvirkkaukselta näyttävä ohut trikoo oli aika tuhota. Tai jalostaa. Kaavan otin vanhasta mekosta ja palan koko pituus tuli hyödynnettyä. Sen suurempia kommervenkkejä tämä tunika ei kaipaa, koska kangas on niin kirjava. Kanttasin hihansuut ja kaula-aukon mustalla resorilla. Hunajakenno-ompeleen kanssa aikani teluttuani, kaivoin kaksoisneulan esille ja tikkasin kantit kiinni sillä. Toisena päällilankana musta, toisena punainen. Sama homma helmakäänteelle.

Kiva tuli, kässänopelle just passeli.

Pesukonevärjäystä

Koulun kässäkerhossa on tänä syksynä värjätty useampi satsi kankaita. Tämä värjäysinto on kuplinut myös täällä kotosalla. Pesukone ei ole enää aivan uusi, joten sinne on voinut työntää jo useamman värjäysjauhepussin ja jonkun kilon suolaa ;)

Uusin värjäyssatsi oli tropiikin vihreää ja koneeseen lykkäsin yhden siskolikalta muinoin saadun puuvillaneuleen, kainaloista värjäytyneen t-paidan, kirpparilta löytyneen essumekon (harmaavarpusen värisen), pitsiliinan ja yhdet kulahtaneet kalsarit.

Ja hyvinhän ne värjäytyivät :) Puuvillaneuletakki on ollut käytössä siitä asti, kun sain sen kuivaksi. 

Pieneksi jipoksi kiinnitin vielä tuon värjätyn liinan tuonne selkään epäsymmetrisesti. Muista värjätyistä sitten tuonnempana lisää.

IPadkotelo ompelemalla

Resurssiopeilin männäviikolla parissa ts-ryhmässä, joissa kutosluokkalaiset ompelivat säilytyspussukoita tablettitietokoneille. Oman koneen pussukka on tekeillä, mutta kun on tullut valittua tekotavaksi kirjovirkkaus, joka ei nyt juuri nappaa, niin homma jumittaa. Se on siis yksi niistä olkkarin keskeneräisistä lankatöistä :/

Siellä kässässä vieraillessani tykästyin oppilaille annettuun ohjeeseen ja piti sitten kotonakin kokeilla tuota mallia. Ja tietokoneellehan ei tee hyvää pyöriä repun pohjalla ilman mitään suojusta. Hyvä tekosyy siirtää siivousta...

Tein kotelosta kaksipuoleisen, eli napit löytyy molemmilta puolilta. Sen verran kehitettävää jäi, että läppä kannattaa tehdä pidemmäksi kuin tuo 5 cm, jotta sen saa kääntymään siististi. Matskuna puuvillavanulevyä, Marimekon Tulipunaista ja Kompottia. 6 nappia ja pikkusen helmilankaa, josta virkkailin silmut napeille. Aika kiva joululahjaidea :)

Myboshi x 4

Pistin tässä eräänä lentsupäivänä itselleni uuden tavoitteen: koitan neuloa ja virkata nämä olohuoneessa viereksivät langat pois. On pussia ja nyssykkää, koria ja laatikkoa, lankoja, lankoja, lankoja ja vielä kerran lankoja. Niitä on niin paljon, etteivät ne mahdu työhuoneen laatikkoihin. Hei, siellähän on ihan säilytyssysteemit näitä varten, mutta ne on jo valmiiks tupaten täynnä.

Tavoitteen saavuttamiseksi on valmistunut joitakin joululahjoja ja eilen innostuin virkkaamaan pipoja. Kolmessa mallina Osaka + 1 ja yhdessä muokattuna Ottaru. Vihreäkirjava on Laten, oranssi Juhiksen, ja tupsuttomat miun.

Ottaru-pipo by Yöttö

Isänpäivän iltaa kaikille! Ähkyissäni kieriskelen sohvalla, ääni on edelleen hukassa ja pientä lämpöä kehittää vieläkin. Kahta ukkia juhlittiin ja kahta lounasta täällä nyt sitten sulatellaan.

Lasteni isää juhlimme kantamalla lahjoja sänkyyn <3 Juhis oli askarrellut koulussa muistilapun pidikkeen ja Late ukkometsoheijastimen. Minä virkkasin kullalle My Boshi -pipon, Ottaru-ohjetta soveltaen... siis parantaen ;) Lisäksi herralla on nyt kaksi radio-ohjattavaa helikopteria, bilteman pikkuinen ja sitten tuommonen iPadilla ohjattava malli. Lahjoja ojentaessamme, isi-ihminen sanoi ehkä hiukan moittivasti kopterista, että "Tää on ollu varmaan aika kallis...". On nimittäin ollut puhetta, ettei lahjoihin käytetä suuria summia. Juhis innoissaan tähän, että "Ei ollu, kakskymppiä vaan!" :)

Lankana MyBoshi-langat: violettia 67 g ja harmaata 19 g, kuutosen koukulla virkattuna.

Ompelua Juhiksen kanssa

Kyllä on pienen herran päivä pitkä, kun hän on vähän kipeä ja äiti-ihminen vähän enemmän kipeä, jottei jaksaisi ohjelmaa tylsistyneelle järjestellä. Buranalla mentiin aamupäivä ja askarreltiin tuo edellinen hiiren pesä. Illalla alkoi taas omakin olo korjautua ja viikon tai pari suunnitteilla ollut huolisyöppö tehtiin muutaman mankumisvaiheen jälkeen valmiiksi. Juhis piirsi hahmon ja sen kaavat itse, valitsi kankaat ja leikkasi kappaleet minulle valmiiksi. Ompelukonehommat hoitelin vielä tällä kertaa minä ja herra laittoi vanut syöpön täytteeksi. Ensimmäinen harmituksen aihe survottiin kitaan ja nyt toivomme jotta kurkunpääntulehdus ymmärtää hävitä ;) Kankaat kangaskaapin jemmoista, isi-ihmisen paidasta ja mummon irrottelema vetskari suuksi. Piipunrassia & helmiä tuntosarviksi, neljä nappia silmiksi.

Huolisyöpön kaverina Juhon aiemmin tänä syksynä ompelema pingviini.

Sairaspäiväaskartelua: Hiirelle pesä

Kuumeilua ja kurkunpääntulehdusta, villasukkia ja collegehaalareita, sohvannurkkia ja lastenelokuvia, hunajateetä ja lämmintä mehua. Totaalitylsistymistä vastaan taisteltiin askartelemalla pikkusen. Juhiksen lempparimaskotti sai pesän. Lumia-puhelimen vanha laatikko oli juuri passeli sänky tälle pienelle Napero-hiirelle. Herra valitsi itse kankaat ja muut matskut. Minä ompelin koneella, pieni mies käsin ja askarteluosuudet hän hoiti itse. Tästä tuli söpö!

Patakintaita mummon kankaasta <3

Mistähän lie Alma-mummo ostanut nämä kaksipuoleisesti kudotut patakinnasaihiot? Silloin kun sydän ei vielä reistaillut ja lonkat olivat ehjät, mummo reissasi paljon. Olisiko sopiva välivilla tai eristevanu ollut vielä etsinnässä, kun patakintaat pysyivät kankaana näihin päiviin asti. Vai onkohan joku sukulainen tuonut kankaan mummille tuliaisena? Sitä en tiedä.

Olen koittanut tänään siivoilla työhuonetta ja kuten arvata saattaa, siivous jumittaa, kun innostun tekemään siellä kaiken maailman keskeneräisiä käsitöitä, mietiskelemään mummoa ja maailmaa ja suunnittelemaan uusia tuotoksia.

Mutta mummon patakintaat ovat nyt valmiit. Sisällä Saksan armeijan villa/sarkatakkia by Varusteleka. Vihreän sävy kun sattuu olemaan juuri samaa kuin tuossa päällikankaassa. Kuvassa näyttää kovin ruskealta.

Rakkauvella mummolle <3

Hautajaispäivä. Mummo saateltiin viimeiselle matkalleen. Vaikka sanotaan, että käärinliinoissa ei ole taskuja, toivoin että mummo saisi matkalleen mukaan tilkkutäkin. Täkin, jonka tein 10 vuotta sitten 80-vuotislahjaksi hänelle. Opiskelijalla ei ollut vara ostaa mitään kallista, joten piti kehitellä jotakin muuta. Ideoin mummin sisustukseen ja lempiväreihin sopivan peiton ja vanhemmat sponsoroivat minulle kankaat ja muut materiaalit ja minä ompelin: koneella ja käsin. Etsin tuotoksesta kuvia ja löysin yhden. Rakkauvella mummolle. Ja kiitos kaikesta. Opetuksesi ja käsityötaitosi elävät vahvasti seuraavissa sukupolvissa!

Osa 2: virkattu porkkana

Tämä vitamiinipommi odotteli valmistumistaan melkein porkkanannostoaikaan saakka. Juhis virkkasi nuo naatit, minä porkkanan. Sitten hävitin naatit puoleksi vuodeksi ja yhteistyöprojekti jumitti. Sohvalla kuumeessa makoillessa tutkailin keskeneräisten kasaa ja sieltä naatit viimein putkahtivat esiin. Ilon päivä! Sen verran herralla oli mieli muuttunut kesän aikana, että kuulemma silmiä ja suuta ei alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tarvitse porkkanalle väsätä.

Keskeneräisestä valmiiksi -syyskuu, osa 1: virkattu majavakännykkäpussi

Tervehdys piiitkästä aikaa. Syksy etenee, arki alkaa rullata ja ensimmäiset flunssat on nyt sairastettu. Oikein kunnon kuumeen kera tällä kertaa. Potilaana ollessa kasvoin lähes kiinni tuohon meidän sohvaan. Ekan päivän vain makasin, hikoilin/kylmin vuorotellen. Toisena päivänä katselin elokuvia tallennuksesta ja virkkailin hiukan. Kolmantena virkkasin jo aika vimmatusti. Koukulla pyöri viimeistelyä vailla ollut porkkana-amigurumi Juhikselle, isoäidinneliöt olkkarin löhöilyvilttiä varten ja sitten tämä Juhiksen majava-kännykkäpussukka. Herra itse piirsi ja suunnitteli hahmon ja mallin, äiti-ihminen koitti parhaansa mukaan toteuttaa. Aikasta hilpeä siitä tuli :)

Syyskuun käsityö-teemana voisi taas olla: keskeneräisestä valmiiksi. Sen verran monenlaisia nyssyköitä, keräkasoja ja tekeleitä sohvalla kölliessä silmään osui. Pitää ihan laskea, että montako valmista saan aikaan :) (saako sitten ens kuussa aloittaa yhtä monta uutta tilalle?!) 

Vessataidetta osa 2

Mökin huussista ja sen uudistamisesta omannäköiseksi kertoilin aiemmin täällä, vessataidetta-postauksessa. Nuo aiemmat neljä taulua saivat nyt kaksi uutta seurakseen ja vastapäiselle seinälle askartelin ikimuistoisten hiekkarantapäivien saaliista kolme taulua lisää. Virkkasin sinne myös maton, arvatkaapa minkä värisen? Pitää kuvata matto seuraavalla mökkireissulla, nyt virkkasin niin vimmatusti etten muistanut.

Vesikamerat valmiina!

Keskeneräiset vesikamerat ovat saaneet lopullisen silikonitiivistyksen ja odottelevat mökkilaiturilla vedenpohjatutkijoita :)

Enkelitaulu lahjaksi

Väkersin pitkästä aikaa enkelitaulun, kun serkkulikka pyysi. Askarteluliikkeiden paperi/kartonkivalikoima mykistää ja sieltä löytyi tämäkin ihanainen haalistunut lautaseinä :)

Kirjovirkattu matto mökin eteiseen

Helteellä ei onnistu villan neulominen, yritin kyllä.

Siksipä virkkasin kudetta. Opiskelukaverilta saatu räsymaton ohje on odotellut toteutuista jo vuoden ellei parikin ja nyt otin ja tekaisin sillä maton mökin eteiseen. Eteinen on sopivan pieni paikka testailla ja siedättää ihteä edelleen sillä violetilla. Kuteet tulivat kaupanpäälisinä kangaspuiden mukana ja osan leikkelin vaatteista.

Semmosen sanonnan tiijän, ettei omaa oksaa kannata sahata...

mutta entäs jos virkkaa omia pöksyjään? ;)

Puunkantoteline

Varaston siivous, se tartteis taas uusia. Aloitin jo hiukan askartelemalla keskeneräisiä puutöitä valmiiksi. Sahatut kappaleet ovat viereksineet varastossa kohta vuosikymmenen ja porakoneen + liiman esille kaivelu on tuntunut ylitsepääsemättömältä haasteelta. 

Siivousta aloitellakseni (vai vältelläkseni...?) kaivoin pihalle tarvikkeet puunkantotelineeseen ja kahteen "veden pohjaan kahtelu" -välineeseen. Mikä lie oikea nimitys?

Ja puunkantoteline valmistuikin sukkelaan, ne "vesiperiskoopit" ovat vielä pleksiä vaille valmiit.

Betonilaattoja

Piha on kokenut aikamoisen myllerryksen tänä kesänä. Seinänvierustat kaiveltiin auki ja sinne laitettiin patolevyt. Sadevesiviemärit viriteltiin uudelleen ja lisättiin salaojaputket myös lähemmäksi maan pintaa. Ne vanhat, hyvin toimivat ja alkuperäiset ovat melkein kolmen metrin syvyydessä :)

Samalla kivettiin sokkelin vierustat.

Myllerryksen jälkeen pihaan ajettiin multaa ja siihen viskottiin kalkkia ja nurmen siemeniä. Ja nyt sitten kastellaan ja toivotaan muutakin vihreää nousevaksi kuin voikukkia.

Myllerryksessä särkyi pari vanhaa pihalaattaa ja mie topakkana tätinä päätin, että teen ite uudet. Veivasin 125 kiloa betonia (+vedet!) käsivoimin, kun sopivaa veivauskonetta ei nyt taloudesta sattunut löytymään sillä hetkellä.

Kun sitten vauhtiin pääsin, niin pitihän se tehdä parit kässänopemaiset kokeilut nuihin laattoihin:

Toiseen upotin reissutuomisia eli sydänkiviä

Ja toiseen parit maalaussabluunana toimineet pitsiliinat. Seuraavaksi haaveilen kokeilevani muurausta ;)

Raparperiketsuppia, namskis!

Keiteltiin Juhiksen kanssa kokeilumielessä raparperiketsuppia ja siitä tuli tosi hyvää. Tarvii vissiin pakastaa raparperiakin, jotta saa myös talvella tehtyä tätä herkkua. Ohje täältä.

Metsämansikkasatu <3

Virkattu pääkallohuivi

Siinä kesähyörinnän sivussa valmistui tämä virkkausinnostuksen toinen tuotos: Pääkallohuivi. Hokasin opiskelukaverin virkanneen tämmösen ja ihmettelin, miten hän jaksoi päätellä ne kaikki langanpäät. Ei siinä mitään langanpäitä tullu, vastasi kaveri. Täh?! Aloitin nimittäin samaisen huivin virkkauksen myös reilu vuosi sitten ruotsalaisen ohjeen mukaan,ja tekeminen hyytyi jo ekaan kalloon juuri näiden monien pääteltävien lankojen vuoksi. Kaivoin tämän uuden ohjeen esille ja virkkasin into piukeana. Kiitos ohjeen laatijalle! Tällä onnistuisi aloittelijakin.
Koukku oli kakkonen ja lankana joku vanha puuvillainen säästökerä opiskeluajoilta. Viimeistä kierrosta kiinteillä silmukoilla tehdessä loppui lanka kesken. Onneksi jemmat ovat pohjattomat ja tätäkin lankaa taitaa löytyä vielä 2 kerää lisää, kulutus 206 gr.

Tässä huivissa on sitä oikenlaista pilkettä ;) näyttää mummovirkkaukselta, mutta harva mummo pääkalloja virkkaa.

Toinen versio (vaaleanpunainen väriltään) alkoi virkaantua heti, kun tämä eka valmistui :)

Sipulimekko ja perskärpäsyöhousut

Facebookin ompeluryhmässä on nyt kesän aluksi useampi ylläripakettihaaste. Ehdin osallistumaan niistä pariin.

Ensimmäinen sipulikangas oli aika haastava. Mietin, jotta mitä ihmettä noin pienestä läpäreestä kangasta voi saada aikaan. Sitten otin ekan Ottobre-lehden (3/14), joka työhuoneesta löytyi ja sieltä ensimmäisen mekkokaavan Giant Apple Ompelin pienelle kummitytölle mekon/tunikan.

Viime perjantaiksi sitten sain taas keltaista kangasta. Nappikukkia tällä kertaa. Kangas oli aika pliisua miun makuun. Vatuloinnin päätteeksi lipare muokkautui yöhousuiksi. Kaavoitin entisten pöksyjen pohjalta. Pyllypuolelle tein ekan silitysarkkikokeiluni ja leikkelin sinne kärpäsen. Nää on selkeesti perskärpäsyöhousut :)

Trikookuteesta virkatun maton malli

En muista milloin olen edellisen kerran virkannut pitsiä. Nyt virkkaan. Virkkaan niin, että hartiat jumittuu ja oksettaa :) Ihan vimmatusti.

Kipinä syttyi hiljakseen, kun keksin virkata pitsimatto-ohjeesta pienoismallin. Anopilla on tekeillä Suuren Käsityölehden (6-7/2007) ohjeella matto meijän makariin. Mutta ohje on liian pieneen mattoon. Koitin pariin kertaan selostaa, miten kuviota voi jatkaa suurempaan mattoon, mutta trikookuteella virkatessa ei huvita hirveästi noita kokeiluja tehdä. Niinpä keksin tehdä samalla ohjeella liinan, jota suurensin riittävän halkaisijan saavuttamiseksi. 

Vielä tänään ehtii osallistumaan meikkipussin arvontaan!

Edit: Arvonta suoritettu, virallisesti 11 arvan kesken :)
Ensimmäinen arpa nousi...
Maiju! No siulle teen muutenkin, joten nostetaas vielä toinen...
Tanja! Onneksi olkoon, tutkaileppas postilaatikkoa loppuviikosta ;)

Yötön eka arvonta ever :)

Kouluhommat on nyt hoideltu viimeiseen pisteeseen tältä keväältä ja uusi työsopimus kirjoitettu ensi syksystä alkavaksi, juhuu!

Aikaa blogillekin saattaa parin seuraavan kuukauden aikana olla enemmän kuin piiitkään aikaan on ollut. Tai sitten käy niin, että kesäloma vie mukanaan ja tulen sisähommille vasta elokuussa ;)

Mutta sitten asiaan: 

Selvittääkseni ketä ovat ne äänettömät lukijat, jotka täällä pyörähtävät lukaisemassa tarinoitani, päätin järjestää pienen arvonnan. Arvontaan osallistutaan jättämällä viesti tämän postauksen kommenttilootaan. Arvon voittajan kesäkuun ensimmäisenä perjantaina ja hän saa valita minkä värisen Susie-meikkipussin haluaa itselleen. Vaihtoehtoina violetti, punainen tai limenvihreä Marimekon Purnukka-kangas, tai tuo lime Kompotti.

Viestistä lukisin mielelläni

1. Kuka siellä ruudun takana on ja miten tänne olet eksynyt? Nimeä ei tietenkään tarvitse kertoa :)

2. Minkävärisen pussukan haluaisit?

3. Ja niinkuin blogiarvonnoissa on tapana, lukijaksi kirjautumalla saat toisen arvan. Huikkaa siis oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Arpaonnea ja ihanaa lomaa!

Yöttö

Meikkipusseja opettajille kevätmuistamisina

Kevään viimeisiä hikipisaroita vuodatetaan työrintamalla :) Loppukevät on ollut julmetun kiireinen, mutta toisaalta ennen kokemattoman ihana, kun olen saanut opettaa lähes pelkästään käsitöitä.

Työhön liittyvien käsitöiden lisäksi olen ommellut muistamisia eskariopettajille ja luokanopettajille, sekä eläköityville työkavereille. Kaikki ovat naisinmeisiä, joten päädyin ompelemaan meikkipussukoita. Mallina Susie, johon löytyy tosi selkeä ompeluohje täältä. Muokkasin mallia mieleiseksi viistottamalla alakulmia. Tällä tavoin sain purnukoille enemmän tilaa.

Lepoa ja piirtelyterapiaa

Huilipäivä keskellä viikkoa tuntuu hyvältä juuri nyt. En pane pahakseni, että sijaisuuteni loppui jo ennen kesäloman alkua, pätkätöitä on luvassa silloin tällöin toukokuun ajan. Talvi on ollut työntäyteinen, flunssainen ja kiireinen. Mutta onnellinen. Arki on kuitenkin ihanaa.

Tänään nollaan ajatuksia piirtämällä ja juomalla kahvia, vaihtamalla pelakuut tuoreeseen multaan ja kuopsuttamalla kasvilavoja. Siivous saa odottaa. 

Edit: Tämmönen siitä sitten tuli. En raaskinu ostaa kallista julistetta nettikaupoista, piirsin ite. 

Piiloromanttinen välikausitakki Varustelekan sarkatakeista

Facebookin ompeluryhmän innostamana olen koittanut vääntää valmiiksi yhtä monta vuotta marinoitunutta ompelusta. Esittelin sitä blogissakin keskeneräisenä jossakin vaiheessa, mutta en nyt löytänyt että milloin.
Lähtökohtana minulla oli Varustelekan sarkatakit, jotka pesin ja kuivattelin. Hommasta kertoilin täällä. Tavoitteena oli muotoonleikattu pikkujakku pystykauluksella. Tarkoitukseni oli sekoittaa armeijatyyliä ja romantiikkaa. Romantiikkaa tihkuu takin hempeän vaaleanpunainen kukkavuori, Amy Butleria muutaman vuoden takaa.
Jotakin lisää se kuitenkin kaipasi. Kirjoin pääntielle ja hartioille pinkkejä koukeroita suurella vaivalla.


Ja siihen se tökkäs. Tulipas ...ska. Ihan järkyttävä tura ja ällötys. Kolmisen vuotta takki roikkui mallinuken päällä keräämässä pölyä ja ärsyttämässä. Miten sainkin aikaan jotain nuin kamalaa, mur.
Noo, sen samaisen Facebookin ompeluryhmän ansiosta sitten sain aikaan sen verran, että purin ne hemmetin koukerot. Innostuin hiukan lisää ja kirjoin selkämykseen uuden, paremman kuvion. Idea on rosvottu netistä löytyneestä tatuoinnista. On muuten semmoinen tatuointi, ettei tarviis vanhainkodissakaan hävetä ;)

Nyt sitten jää jännitettäväksi inspiroiko tämä kirjonnainen tekemään takin valmiiksi vai jääkö se roikkumaan mallinuken päälle ja kuinka kauaksi aikaa. Hommaa ei olisi kovinkaan paljoa jäljellä; vetskari on jo puoliksi harsittu kiinni, takki kasassa, vuori ommeltuna ja tarvitsisi ainoastaan runtata takki valmiiksi. Ans kattoo kui täs käy?

Toipilasompelua

Silloin, kun intressit ovat liikunnassa, eivät käsityöt etene. Uusia ei aloiteta, eikä vanhoja jatketa loppuun. Mutta lupaukset yritän pitää, vaikka ompelu olisikin pakkopullaa.
Äiskän ja iskän kesämökin uusi ihana aitta valmistui syksyllä ja lupasin ommella sinne verhot ja tyynynpääliset siis jo viime syksynä. Mökkeily alkaa kohtapuolin olla taas ajankohtaista, joten oli tullut aika ottaa itseä niskasta ja runtata nuo valmiiksi. Raju mahatauti kera kovan kuumeen sotki hetkellisesti urheiluharrastukset, joten löysin aikaa ompelulle. Mihinkään luovaan ja innostavaan ei kuitenkaan riittänyt voimia, suorat saumat ja ohuen verhokankaan silitys haastoivat tätä taudin kuivettamaa parkaa ihan riittävästi. Kankaat äiti osti palttinasta, tyynyjen vetskarit kaivoin omista jemmoista.
Kovin kauan kesti taas eto verho-/tyynyompelu, varmaan lähemmäksi 10 kuukautta... ;)

Liikunnan ilo löytyi! Käsityöinspis saa odottaa :)

Jaahas, se on taas se aika vuodesta, että katseet on jo kesässä ja rautainen bikinikunto tavoitteena. No samallahan se meinaa sitä, ettei sohvassa köllötellä neuleen ja karkkipussin kera.
Uutena vuotena asetin (bikinikunnon lisäksi) tavoitteeksi käsityöharrastuksen ja urheiluharrastuksen yhteensovittamisen. Tarkoitus ei ollut juosta ja neuloa samaan aikaan, vaan harrastaa molempia silleen vuorotellen. Mutta enpä ole käsitöitä ehtinyt miettimään, kun olen viimeinkin saanut nauttia TERVEENÄ urheilemisesta! Neulonpahan ja virkkaan sitten, kun urheilu on kiellossa tai tympii. Nyt nautiskellaan liikunnan ilosta, joka on ollut hukassa jonkin aikaa.
Suurin syy tämän ilon löytymiseen on uusi lajikokeilu :) Puolisko lupasi joululahjaksi yhteistä laatuaikaa, ja yllätys yllätys! Tässä talossa se tarkoittaa yhteistä aikaa urheilulle. Kolme viikkoa sitten herra lunasti lupauksensa ja pariskunta Kontkanen pojotti crossfit-peruskurssin ekalla tunnilla. Jännitin ja pelkäsin, että mihinkä ihmeeseen sitä onkaan tullut lupauduttua. Jännittäminen oli turhaa, juuri tällaista treeniä olen kaivannut. Nautin kurssista paljon enemmän kuin esimerkiksi kylpyläviikonlopusta. Puolisko tuntee minut näköjään paremmin kuin itse ;)

Tuunatut kottikärryt

Huikee idis on muhinu lomalaisen päässä. Nyt sitten riitti sen verran puhtia, että lähdin myös toteutuslinjalle. Kottikärrit on rumat. Yleensä ne lojottaa seinää vasten, siten että pohja näkyy. Pling!! Siis pohja on tuunattava nätiksi.

Oma Koppa -blogista löysin muinoin idean koristella sateenvarjoja suhumaalilla ja pitsiliinoilla. Samaa ideaa käytin näissä kärreissä. Pohja puhtaaksi, tarrat pois ja kiinnitysruuvit veks. Reunat teippasin piiloon. Liinat kärrin päälle ja mattamustaa suhumaalia päälle. Keli viileni kuitenkin sen verran, että kuivattelu piti suorittaa olohuoneessa loppuun. Niinpä tietenkin, paskakärrit olohuoneessa. So?

Kuvat on napattu iPadilla kiireessä :) Flow on semmonen jottei tietokoneen ja kameran yhteispeliin ole nyt aikaa ;) 

Pienen miehen onni <3

Miulla on ollu pieni harmituksen aihe jo pidempään: pitäis keksiä minkä lehden Juhikselle voisi tilata, kun tuolle isommalle on tilattu Koululainen ja Aku Ankka. Pienemmälle tulee Hippo-lehti silloin tällöin, mutta ei muuta. Olen koittanut miettiä, että mikä se olisi semmoinen lehti mikä Juhista kiinnostaisi ja eilen se hyppäsi lehtihyllystä silmiini ja samantien Juhiksen syliin. Aivan kuin pikkuherralle vartavasten tehty lehti: HYÖNTEISET. Ja lisäksi mukana oli lasiin valettu ötökkä, ekassa numerossa skorpioni. Voiko olla mitään parempaa?! Ei ainakaan Juhon mielestä. Herra sanoi nukkumaan ruvetessa, että tuon lehden löytyminen oli koko loman paras juttu. Vaikka äiti-ihminen on koittanut järjestää vaikka minkälaista ohjelmaa...

Pyörittelin ja selailin lehteä, sekä etsin netistä sen tilausmahdollisuutta, mutta en vielä ainakaan löytänyt. Ostetaan sitten irtonumeroina, jos ei muuta mahdollisuutta ole.

Lapaset tunisialaisella virkkauksella

Syksyllä esittelin kässäkerholaisille tunisialaisen virkkauksen. Tekniikka on mielestäni helpompaa kuin neulominen ja toisaalta valmista tulee nopeammin kuin virkkauksella. Toinen lapanen valmistui siltä istumalta, mutta toinen jäi aloitusasteelle. Annoin oppilaiden kokeilla tekniikkaa tuolla keskeneräisellä varrella, ennen kuin aloittelivat omia lapasiaan.
Pari tuntia tarvittiin aikaa lisää ja nyt Juhiksella on pari tuolle "kaupunkilapaselle". Kaupunkilapaset ne ovat siksi, että lumihommissa huopuvat varmastikin aika nopeasti :) Musta lanka on Novitan isoveljeä, purettu suoraan kutittavasta joustinneulepiposta. Toinen lanka Fritidsgarnia, ostettu jotain muuta rojektia varten poikien ollessa pieniä. Työvälineenä kaksipäinen koukku, koukussa numero 6,00. Ohjeeksi semmosia speksejä, jotta kierroksella on 26 silmukkaa, peukalossa 12.

Tällä tekniikalla virkatessa kannattaa valita kuohkea lanka ja aika iso koukku, jottei pinnasta tule peltiä.
Kiitoksia vaan Katille, tämä oli yrittäjyyskurssin parasta antia :) Vaikkei millään tavalla liittynyt kurssin aiheeseen...

Kudotut pikkuliinat pajusta

Työhuoneen pohjimmaisten laatikoiden ja niiden kaikkein "marinoituneimpien" käsityötekeleiden pöläyttely jatkuu. Pääsiäiseksi (2009?) suunnitellut pikkuliinat olivat reunahuolittelua vaille valmiit, marinointiaika siis rapiat 5 vuotta :) Toiseen olin ähnännyt solmut puolivalmiiksi, joten jatkoin samalla tyylillä toisenkin päädyn. Toiseen ompelin päärmeet.

Seikkailut työhuoneen "pohjamudissa" jatkukoon...

Jarin uusi elämä :)

Tämän vuoden ekan (ja toivottavasti myös vikan) lentsun kuumehuiput on ohitettu ja potilasta alkais hiukan jo kiinnostamaan muukin ympäristö, kuin vain tämä sohva. Muutaman päivän ajan kahtelin ihania ruokaohjelmia, joita tulee päiväsaikaan monelta kanavalta ja monella eri kielellä selostettuna. Koitin myös karsia digiboxin nauhotuksia, mutta eipä tuolla miun tallentamia ollu muita kuin Strömssön talkoot ja Jutan Superdieetit. Suomen kauneimmat kodit kahtelin jo joululomalla pois.

Samalla kun tuijottelin ohjelmien ihania kesämaisemia & suunnittelin kaikkia ihania kesäeväitä, joita mökillä voisi kokeilla, neuloin ja virkkasin vimmatusti. Valmistakin tuli!
Yksi kenkuimmista keskeneräisistä käsityötekeleistä oli tämä siskon vanha nukke. Jari nimeltään. Pari vuotta sitten löysin tuon nuken raadon äiskän ja iskän vinttikomerosta, tahi kylymältä puolelta, niin kuin siellä tavataan sanoa. Kunto oli heikonlainen. Jossakin välissä, ehkä aittasäilytyksessä, olivat hiiret pistelleet poskeensa herran sisuskalut ja osan "ihosta". Siskolikka oli varmaankin itse tai mummon avustamana paikannut jyrsimisreijät umpeen keltaisella villalangalla.

Osa raajoista oli jo kokonaan irti ja pumpulit kaikonneet aika perusteellisesti. Otin nuken mukaan ja suunnittelin korjaavani sen entistä ehommaksi.

Pari vuotta koivet, kädet, pää ja tuo irti ratkottu vartalo odottelivat työhuoneen laatikossa. Odottivat inspistä ja ideaa siitä, mistä materiaalista vartalon voisi tehdä. Kaavoituskaan ei kiehtonut, kun tuo alkuperäinen vartalo-osa oli... aika hyödyttömässä kunnossa. Muutama viikko sitten keksin, että virkaten saisin kehosta napakan. Tuumasta toimeen! Noin sadas keskeneräinen käsityö aluilleen... Lentsun iskiessä neulominen tympi, kaivelin virkkauksen olkkarin pöydän alta sohvalle ja vähitellen alkoi Jarin uusi vartalo muodostua. Ihan synttäreille ei valmista tullut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jari sai päällensä syksyisellä kirpparireissulla ostetun vauvahaalarin, tosin kovin tyttömäisen. Mutta eihän sitä tiedä, josko tässä toisessa elämässään Jari muuttuukin Mariksi :) Sen asian päättää varmaankin tämä seuraava leikkivä sukupolvi, V&V.