Siinä kesähyörinnän sivussa valmistui tämä virkkausinnostuksen toinen tuotos: Pääkallohuivi. Hokasin opiskelukaverin virkanneen tämmösen ja ihmettelin, miten hän jaksoi päätellä ne kaikki langanpäät. Ei siinä mitään langanpäitä tullu, vastasi kaveri. Täh?! Aloitin nimittäin samaisen huivin virkkauksen myös reilu vuosi sitten ruotsalaisen ohjeen mukaan,ja tekeminen hyytyi jo ekaan kalloon juuri näiden monien pääteltävien lankojen vuoksi. Kaivoin tämän uuden ohjeen esille ja virkkasin into piukeana. Kiitos ohjeen laatijalle! Tällä onnistuisi aloittelijakin.
Koukku oli kakkonen ja lankana joku vanha puuvillainen säästökerä opiskeluajoilta. Viimeistä kierrosta kiinteillä silmukoilla tehdessä loppui lanka kesken. Onneksi jemmat ovat pohjattomat ja tätäkin lankaa taitaa löytyä vielä 2 kerää lisää, kulutus 206 gr.
Tässä huivissa on sitä oikenlaista pilkettä ;) näyttää mummovirkkaukselta, mutta harva mummo pääkalloja virkkaa.
Toinen versio (vaaleanpunainen väriltään) alkoi virkaantua heti, kun tämä eka valmistui :)
1 kommentti:
Ihana kun virkkauksessakin tulee uusia tuulia :) Asennetta!
Lähetä kommentti