Kinkkumetukkavoileipäkakku by Yöttö

Tein kummitytön ristiäisiin lohikakun ja kinkku-metukkakakun.
Jälkimmäinen onnistui niin hyvin, että pitää ihan kirjoitella reseptiä muistiin:




Leipänä käytin Enolaista Jyväjööti-leipää ja kostutukseen laktoositonta maitojuomaa.

Täyte 1 (kinkkutäyte):
* kevyt Creme Fraiche (200g)
* ruohosipulituorejuustoa (200 g)
* puolikas vähälaktoosinen rahka (noin 125 g)
* kinkkua silputtuna (ohuen ohuita siivuja olivat)
* yrttejä omasta maasta (basilikaa, oreganoa, ruohosipulia...)
* pala purjoa
* sinappia ja suolaa

Täyte 2 (metukkatäyte):
* kevyt Creme Fraiche (200g)
* 150 g metukkaa
* 2 punaista paprikaa
* ruohosipulituorejuustoa (200g)
* puolikas vähälaktoosinen rahka
* mustapippuria

Näiden kahden täytteen lisäksi laitoin leipäkerrosten + kostutuksen päälle reilu puoli purkkia Amerikan kurkkusalaattia.

Kuorrutuksena käytin muistaakseni rahkasta ja tuorejuustosta tehtyä seosta, jonka maustoin suolalla. Koristeina juustosta piparimuotilla leikattuja sydämiä, oman maan yrttejä, pikkutompsuja, viinirypäleitä, sekä ohuenohuita siivuja metukkaa + kinkkua.

Lohikakun tein kylmäsavulohesta sekä paistetusta lohesta ja sitä täytyy vielä kehitellä...

Syrnikit vohveliraudalla

Sattuipa tässä iltana muutamana kyläillessä, jotta tuurasin kylättelypaikan pääkokkia hetkisen ja paistoin siellä lettuja. Tätä suunniteltaessa Juhis puuttui huolestuneena keskusteluun: "OSAAKO MEIJÄN ÄITI PAISTAA NIITÄ LETTUJA? VARMASTIKKO?" Oli huolissaan, että tuleehan niitä varmasti sitten kahvipöytään asti, jos äiti-ihminen sekaantuu asiaan. Nauruksihan se meni, mutta mitä tästä voi päätellä: en ikinä paista lettuja. Laiskuuttani en jaksa kököttää iltaa hellan ääressä ja paistaa niitä lettuja. Sen sijaan hyvin usein tyrkkään pannarin uuniin. Ja säilyypähän mummoilla joku erityinen valttikortti, kun herkkuja lastenlapsille miettivät ;)
Late on nyt kuitenkin tympääntynyt siihen iänikuiseen pannariin ja päätin kokeilla ystävän suosittelemia syrnikkejä. Ohjeen nappasin täältä ja paistinpannun sijaan käytimme vohvelirautaa. Juhis hoiti taikinan valmistuksen ja Late paistamisen, mie vähän neuvoin vierestä. Herkullisia olivat, varsinkin tuolla omalla mansikka/vattuhillolla höystettynä. Isille jäi kolme pientä sydäntä maisteltavaksi :) Joten ensi kerralla tupla-annos.

Kolmas Möökö-takki

Keskeneräisten käsitöiden kasa pieneni eilen hiukan, kun sain valmiiksi kummityttö-Veeralle Möökö-takin. Villatakin idea siis alunperin Ruttunuttu-blogista. Muokkasin mallia hartioista väljemäksi, huppua syvemmäksi, kokoa pienemmäksi jne. Eli ohje alkaa olla aikalailla omaa käsialaa. Lankana Novita Keloa, koukku 10 mm. Möökö seiskaveikkaa. Jämistä ähnäsin takkiin sopivat töppöset, omasta päästä.
Tämmöisen paksun neuletakin pitoaika on nyt, joten en millään malta odotella joulupukin tuloon asti :)

Näen punaista ;)

Syysloma lähenee loppuaan ja mie nään punaista, monessakin mielessä.

Esimerkiksi tätä julmettua pyykkishowta pyörittäessä: Tässä talossa pyykit lajitellaan tummiin, vaaleisiin, PUNAISIIN ja kuuskymppisiin. Ja taloudessa asuu kuitenkin vain yksi naisihminen ja kolme miespuolista eläjää ja yksi urospiski. Hassua, mutta juolahtipa vaan mieleen.
Tuntuu, että koko viikko on mennyt pyykkejä selvitellessä, kun rahtasin mökiltä kaiken mahdollisen pestäväksi ja talvisäilöön tänne kotiin.

Syksyn pimeys ja synkkyys pistävät myös näkemään punaista. Sohvannurkka, hyvät elokuvat/sarjat ja suklaa ovat kutsuneet lenkkipolkuja useammin, ja sen kyllä huomaa. Kiukuttaa, kun sitä ei tajua omaa parastaan ja turvautuu sokerin tuomaan hetkelliseen mielihyvään. Ja mikä on tulos: no niitä omia farkkuja on taas turha riuhtoa jalkaan, eikä ole edes vielä toppahousuaika, jotta voisin turvautua niihin. Joten ei se muu auta, kuin pakottaa itsensä niille ensimmäisille juoksulenkeille.
Muuten, tuossa pyykkitelineellä roikkuu ihana kirppislöytö: oranssi samettihame. Sovittamatta ostin ja karvaasti kotona totesin, että ovat näköjään pienentäneet kokoja nykyhameissa ;)

Punaista nään myös sen takia, että tuntuisi olevan jonkinmoinen luomisvimma päällänsä. Jokainen käsityöläinen tahi taiteilija tunnistaa tuskan. Vaan kun siihen luomiseen ei vielä ole löytynyt aikaa, eikä sopivaa kanavaa. Ensin olisi saatava syksyn sato säilöttyä ja pölyt pois nurkista (ties milloin sitä ehtii kunnolla siivoamaan seuraavan kerran...). Ja mitähän sitä edes tekisi, jos siihen aikaa ja tilaisuus tulisi? Keskeneräisten valmiiksi tekemistä ehdottaisi varmaankin jokainen täysjärkinen keneltä asiaa tiedustelisin. Keskeneräisten kasa ei ole enää edes kasa, vaan useita kangaskasseja ja nyssäköitä ympäri huushollia. Mutku... haluaisin tehdä jotakin mistä nousisi sellainen flow-fiilis... ja sitä ei saavuta päättelemällä villatakkia tai ompelemalla verhon käänteitä.

Ärsyyntymistä on aiheuttaneet myös nämä jatkuvat sateet, joiden takia en ole pihalla juurikaan pilkistellyt. Tiedetään, tiedetään: tuokin olisi vain pukeutumiskysymys.

Onneksi arki alkaa taas, eikä silloin jouda haihattelemaan joutavia XD