Työhuoneen siivous jumittaa ja trikookangaspinkkoja paikasta toiseen siirrellessäni huomasin yhden pakan lopun, jonka ostin syksyllä Palttinasta.
Tuo pylväsvirkkaukselta näyttävä ohut trikoo oli aika tuhota. Tai jalostaa. Kaavan otin vanhasta mekosta ja palan koko pituus tuli hyödynnettyä. Sen suurempia kommervenkkejä tämä tunika ei kaipaa, koska kangas on niin kirjava. Kanttasin hihansuut ja kaula-aukon mustalla resorilla. Hunajakenno-ompeleen kanssa aikani teluttuani, kaivoin kaksoisneulan esille ja tikkasin kantit kiinni sillä. Toisena päällilankana musta, toisena punainen. Sama homma helmakäänteelle.
Kiva tuli, kässänopelle just passeli.
2 kommenttia:
Tuoko on siis kangasta. Näyttää ihan virkatulta. Kiva tunika :)
Juu, lähikuvassa koitin tsuumailla silmukat näkyviin. Virkkauksesta otettu fotoprintti, I like. Aluksi karsastin näin räväköitä väri yhdistelmiä. Toisaalta olen aina ihaillut, kun joku uskaltaa pukeutua värikkäästi. Aloin miettimään, että mummonako aion villiintyä näiden värien suhteen, vai voisko oikea aika olla nyt? Nyt, kun on synkkää ja ikävää ulkona. Tästä se lähtee ;)
Lähetä kommentti