Tänään oli hyvä päivä. Olin poikien kanssa ulkona koko päivän ja aurinko paistoi. Laittelimme pihaa ja kasvimaata talviteloilleen. Ulkoilun päälle leivoimme ja saunoimme. Muuta siihen ei tarvita, siihen hyvän päivän reseptiin. Trampoliini pakattiin odottelemaan seuraavaa kevättä. Kitkin kasvimaalta monta kottikärrillistä rikkaruohoja, "kynsin" sen eli kääntelin maat lapiolla ja tasoittelin mullikon.
Laten kanssa kärräsimme mullan ja muutamien perennojen peitoksi koivun- ja raparperin lehtiä. Kokeilen, jos tällä tavoin välttäisin ne kevään ensimmäiset rikkaruohot. Juhis keskittyi tutkimaan suurta kastematoa, joka äiti-ihmisen käskystä laskettiin päivän päätteksi takaisin kasvimaalle :)Kasvilavojen reunat ovat kahdessa kesässä ja yhdessä talvessa muuttuneet ihanan harmaiksi. Lavat olivat kiireisen kesän ajan aika lailla oman onnensa nojassa, mutta se ei perunan kasvua haitannut. Kesän saldona oli siis monta perunakattilallista ja yksi laatikollinen talven varalle. Yrtit saivat kasvaa villeinä ja kukatkin kukkia keräämättöminä, maljakkoon ehdin poimia vain pari kimppua. Keskikesällä pojat saivat napostella omia herneita. Palkoja tuli, vaikka varret jäivät kuivuuden takia mataliksi. Sipulit kutistuivat ja happanivat. Naapurin mukaan niin käy yleisesti tällä tienoolla, joten vika ei ehkä ole viljelijässä ;) Haaveilen sellaisesta opettajan kesästä, jolloin kasvimaan hoitamiseen jäisi kunnolla aikaa. Ehkä sitten joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti