Onnenmurusia

On taas Yötöllä joku epämääräinen rehu kuvattuna, huonolla kameralla ja epätarkasti. Mutta tsuumailkeepa tarkemmin. Mitä punaisia pilkkuja siellä vilkkuu? Metsämansikoita!! Eikä mitään karanneita, vanhoja ja villiintyneitä puutarhamarjoja vaan ihan oikeita metsämansikoita tai ahomansikoita.
Ja nyt niitä on litra pakastimessa, pieniin paketteihin pakattuina. Unelmoin jo siitä, kun pakkasen paukkuessa lisään kiisseliin pienen nöttösen noita ja nautin talven keskellä metsämansikan mahtavasta aromista. Uskomaton tunne, kun metsämansikoita kerätessä iski väsymys, en jaksanut kerätä kuin murto-osan kypsimmistä. En uskonut semmoista tunnetta tulevan kuin mansikkamaalla, mustikkametsässä tai puolukassa. Alakuvassa ei ole annosmalja jälkiruualle, vaan salaattikulho! Enpä osaa juuri nyt keksiä mitään asiaa, josta tulisin yhtä onnelliseksi, kuin siitä että huomaan ykskaks olevani kanavanvartijan (vaimon) lisäksi myös mansikkafarmari, ja vielä metsämansikkafarmari.