Mie se olen kyllä yks pahimmista mielensäpahottajista. Eikö se oo vanhojen ukkojen juttu, eikä nuorten naisten? Häh? Koko viikonlopun on kaivellut mieltä yksi työasia, niin että äksyilystä sai kärsiä isäntäkin, ihan syyttä suotta. Koitin selvitellä asiaa, mutta turhaan.
On olemassa liian paljon asioita, jotka saa miut kiehumaan raivosta. Esimerkiksi se, kun isompi kiusaa pienempää. Tai jotenkin muuten toista riistetään. Ja sitten se, jos jotakuta suositaan. En voi sietää sitä, jos palkasta näkee onko työntekijällä munat. Kiehun raivosta, jos joku suosii esikoista tai lellii junioria. En hyväksy sitä, vaikka edun saisin minä itse. Tasa-arvoa vaadin minä! Ja jollen sitä saa... kiukuttelen. Kypsää ja fiksua, eikö totta?
Työrupeama lähestyy loppuaan. Eli täällä olisi tunnollinen ja ahkera tyttölapsi töitä vailla. Väitän, että olen työntekijä, josta kannattaisi pitää kiinni.
1 kommentti:
Tsemppiä!! Toivottavasti asiat lutviutuu parhain päin!
Lähetä kommentti