Minä näytin kaapin paikan ;)
ja sitten ähkittiin ja puhkittiin kaappi paikalleen. Koitin kesällä mietiskellä, miten ihmeessä saisin uudessa työhuoneessa piilotettua kaikki ne "ei niin kauniit" käsityötarvikkeet, mapit ja käsityölehdet. Ja sitten vielä pari pyykkikorillista miehen tavaroita. Juu-u, siinä käytössä ne pyykkikorit ovat olleet siitä lähtien, kun hajoitin vanhan työhuoneen. Kesällä hoksasin, että meillähän on työhuoneeseen sopiva kaappi jo omasta takaa ulkovarastossa, tosin pientä laittoa vailla. Kaappi on joku vanha työmaakaappi, jonka talon entinen omistaja katsoi kalustukseen kuuluvaksi.
Rumaksi ja epäkäytännölliseksi olin sen jo tuominnut, kunnes tajusin katsella sitä vähän toiselta kannalta. Ruosteet pois, maalia pintaan ja lisää hyllyjä, siinä oli resepti, jota lähdin toteuttamaan. Ja hyvä tuli! Sisäpinnoilta hankasin ja pesin pölyt & pahimmat ruosteet pois. En paneutunut niihin sen enempää, koska ajattelin etteivät ne näy mihinkään tavararöykkiöiden takaa.
Työhuone alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Listat on laitettu, paitsi yksi johtohässäkkä pitäisi jotenkin saada piiloon. Ja sohva käydään hakemassa tänä iltana.
Onpas ollut urakka. Sitä ei meinaa myöntää itselleen, että koville on ottanut. Ihminen, jonka yksi elämänvoima on tuo käsillä tekeminen, menettää puoleksi vuodeksi sen paikan ja ajan itsensä toteuttamiselle, niin se ihminen ei tosiaankaan ole nauttinut tästä ajasta. Eikä kukaan mukaan. Mutta nyt se alkaa olla ohi. Tyhjäkäyntiä poljen varmaankin jonkin aikaa, ennen kuin ymmärrän että NYT voi taas ommella, maalata, askarrella ja ja ja ...
2 kommenttia:
Eipä uskoisi samaksi kaapiksi! Hattun noston arvoinen on tuo koko urakka! Nyt sitten pikku hiljaa voi vapauttaa kaikki ne luovuuden padot ja päästää kädet työstämään aivoissa muhineita ideoita! Sitähän ei tiedä, miten jaostuneita niistä on tullut, kun puoli vuotta ovat marinoituneet! ;)
ihanaa, odotan innolla tuotoksiasi. minä pidin kaapista "rumanakin", mutta hienoksi oot saanu sen kieltämättä!
Lähetä kommentti