On onni, että on läheisiä ihmisiä, joille uskaltaa omaa pahaa mieltä tai ärsytystään purkaa.
Tietää ja luottaa, ettei se toinen säikähdä ja "vaihda kadun toiselle puolelle", jos näkee tai kuulee puhelimitse, että arki ahdistaa tai stressi painaa.
Tietää ja luottaa, että apu on vastavuoroista. Terapeutin ja potilaan rooleja vaihdetaan tilanteen mukaan.
Tietää ja luottaa, että kunhan sydäntä on purettu, olo kevenee ja otsakurtut siirtyvät silmäkulmien naururypyiksi. Kun saa viettää aikaa näiden ihmisten kanssa, latautuvat akut moneksi kuukaudeksi eteenpäin. Ja posket kipeytyvät siitä onnentunteen aiheuttamasta hymystä, joka säilyy naamalla vielä useita päiviä jälkikäteen.
Näitä kalenterin ympyröityjä hetkiä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti