Tämä värkkäys kuuluu taas kategoriaan "mitä ihmettä se nuita romuja säilöö..." Siis tämä kyseinen tuoli oli menossa kaatopaikalle äidin ja isän varastoista, kun mie iskin kynteni siihen. Se on mummini tai sitten ukin siskon peruja, isän (ja miun!) lapsuudenkodista joka tapauksessa.Tosi hauska oivallus: tuoli, jonka voi muuttaa silityslaudaksi.
Musta villakangas oli rikki istuinosasta ja pehmusteetkin hapertuneet. Metallinen runko ja jalkojen muovitulpat olivat kunnossa. Laitoin palan uutta superlonia paikaksi ja uuden päälliskankaan. Suunnittelin maalaavani jalkaosan valkoiseksi, mutta taidan sittenkin pysyä mustassa, jottei tule liian imelää. Ja työhuoneeseen valmistui näin taas uusi kaluste, tuikitarpeellinen vieläpä. Ei nimittäin tuo isäntä tykkää, kun silityslauta on aina "varattuna" ja keskeneräisillä ompeluksilla kuorrutettu ja pitäis päästä silittämään kauluspaitaa...Nyt meillä on omat laudat. Toinen rauta tarviis investoija.
2 kommenttia:
Voi miten siitä tuli hieno! Eipä olis arvannu kun siellä tallin perukoilla nökötti (c:
Ompa kyllä hieno ja en todellakaan tajunnut, että se on silityslauta! Ihana lisä tulevaan työhuoneeseen!
Lähetä kommentti