Hihaton tunika trikoosta

Perjantai-illan ompeluhaasteena oli ommella jotakin Molon digiprinteistä. En ole moisista kankaista ehtinyt innostumaan ja aikani ko. merkin lasten vaatteita googlailtuani totesin, jotta olokoon. Teen jotain samansuuntaista ja vähän sinnepäin ;)

Työhuoneen siivous jumittaa ja trikookangaspinkkoja paikasta toiseen siirrellessäni huomasin yhden pakan lopun, jonka ostin syksyllä Palttinasta. 

Tuo pylväsvirkkaukselta näyttävä ohut trikoo oli aika tuhota. Tai jalostaa. Kaavan otin vanhasta mekosta ja palan koko pituus tuli hyödynnettyä. Sen suurempia kommervenkkejä tämä tunika ei kaipaa, koska kangas on niin kirjava. Kanttasin hihansuut ja kaula-aukon mustalla resorilla. Hunajakenno-ompeleen kanssa aikani teluttuani, kaivoin kaksoisneulan esille ja tikkasin kantit kiinni sillä. Toisena päällilankana musta, toisena punainen. Sama homma helmakäänteelle.

Kiva tuli, kässänopelle just passeli.

Sipulimekko ja perskärpäsyöhousut

Facebookin ompeluryhmässä on nyt kesän aluksi useampi ylläripakettihaaste. Ehdin osallistumaan niistä pariin.

Ensimmäinen sipulikangas oli aika haastava. Mietin, jotta mitä ihmettä noin pienestä läpäreestä kangasta voi saada aikaan. Sitten otin ekan Ottobre-lehden (3/14), joka työhuoneesta löytyi ja sieltä ensimmäisen mekkokaavan Giant Apple Ompelin pienelle kummitytölle mekon/tunikan.

Viime perjantaiksi sitten sain taas keltaista kangasta. Nappikukkia tällä kertaa. Kangas oli aika pliisua miun makuun. Vatuloinnin päätteeksi lipare muokkautui yöhousuiksi. Kaavoitin entisten pöksyjen pohjalta. Pyllypuolelle tein ekan silitysarkkikokeiluni ja leikkelin sinne kärpäsen. Nää on selkeesti perskärpäsyöhousut :)

Piiloromanttinen välikausitakki Varustelekan sarkatakeista

Facebookin ompeluryhmän innostamana olen koittanut vääntää valmiiksi yhtä monta vuotta marinoitunutta ompelusta. Esittelin sitä blogissakin keskeneräisenä jossakin vaiheessa, mutta en nyt löytänyt että milloin.
Lähtökohtana minulla oli Varustelekan sarkatakit, jotka pesin ja kuivattelin. Hommasta kertoilin täällä. Tavoitteena oli muotoonleikattu pikkujakku pystykauluksella. Tarkoitukseni oli sekoittaa armeijatyyliä ja romantiikkaa. Romantiikkaa tihkuu takin hempeän vaaleanpunainen kukkavuori, Amy Butleria muutaman vuoden takaa.
Jotakin lisää se kuitenkin kaipasi. Kirjoin pääntielle ja hartioille pinkkejä koukeroita suurella vaivalla.


Ja siihen se tökkäs. Tulipas ...ska. Ihan järkyttävä tura ja ällötys. Kolmisen vuotta takki roikkui mallinuken päällä keräämässä pölyä ja ärsyttämässä. Miten sainkin aikaan jotain nuin kamalaa, mur.
Noo, sen samaisen Facebookin ompeluryhmän ansiosta sitten sain aikaan sen verran, että purin ne hemmetin koukerot. Innostuin hiukan lisää ja kirjoin selkämykseen uuden, paremman kuvion. Idea on rosvottu netistä löytyneestä tatuoinnista. On muuten semmoinen tatuointi, ettei tarviis vanhainkodissakaan hävetä ;)

Nyt sitten jää jännitettäväksi inspiroiko tämä kirjonnainen tekemään takin valmiiksi vai jääkö se roikkumaan mallinuken päälle ja kuinka kauaksi aikaa. Hommaa ei olisi kovinkaan paljoa jäljellä; vetskari on jo puoliksi harsittu kiinni, takki kasassa, vuori ommeltuna ja tarvitsisi ainoastaan runtata takki valmiiksi. Ans kattoo kui täs käy?

Tilkkupeitto pelipaidoista

Osallistuin viime perjantain ompeluhaasteeseen tällä tilkkupeittotekeleellä. Idean taustalla oli jäkätystä :) Inhoan A:n vanhoja pelipaitoja. Niitä on vaatekaappi pullollaan, kun joka vuosi tulee ainakin yksi uusi. Juu, ja vanhojahan ei voi heittää pois, kun niillä on tunnearvoa. Kirpparilla ne tuskin kellekään kelpaavat. Eli ongelma paisuu vuosi vuodelta.
Yhdesti saunassa herra heitti, että teeppäs niistä paidoista hälle uusi reissupeitto. Wautsi mikä idea!  A on tähän asti kuljettanut reissuilla mukana yhtä yli 10 vuotta vanhaa tulppaanitilkkupeittoa. Siis niillä turnausreissuilla, kun ei yövytä hotelleissa vaan koulumajoituksessa tms. Siitä vanhasta tilkkupeitosta on vaan vanu kadonnut jonnekin. Se polyesterivanulevy siis "hiutuu" ja muuttuu pölyksi (?) ajan saatossa, enkä siksi suosittele sitä kenellekään tilkkutöitä suunnittelevalle. Paitapino odotteli viikon ajan keskellä olkkaria, kunnes facen ompeluryhmän perjantaihaasteeksi tuli ommella jotakin tilkuista. Se on siinä! Pesin pikana taustakankaan ja kaivelin fleecevilttejä työhuoneen kaapista. Kellon tullessa 21.00 aloin silputa paitoja, teki muuten hyvää ;) Leikkasin niistä saumat pois ja muokkasin suorakulmioiksi, säästin kaulukset etukappaleissa. Ompelin tilkut riveiksi ja rivit yhteen. Asettelin paitakankaan, viltit ja pohjakankaaksi valitsemani Marimekon pilkkukankaan tuohon lattialle päällekkäin odottelemaan harsimista. Enkä muuten säästänyt hihoja, enkä muutakaan paitasuljua. Tikkauksen teen käsin eli peitto valmistuu... ehkä kesällä.

Kahden tunnin ompeluhaaste

Voihan sen perjantai-illan viettää näinkin :) Posti toi tilatun yllätyspaketin viikolla. Perjantaiaamuna paketti avattiin ja alkoi vimmattu suunnittelu, mitä paketista löytyneestä kankaasta tehdään. Näin tapahtui käsittääkseni 135 kodissa eilen. Kävin hyppytunnilla Palttinasta tummanruskeaa resoria ja sopivaa ompelulankaa ja esipesin yllärikankaan + resorin ja kuivattelin ne. Kankaassa on lintuja ja kukkia, ja vaikka se turkoosia olikin, en osannut kuvitella sitä poikien vaatteeksi. Ompelenpas jotakin itelleni, kerrankin. Kaivelin kaapista vanhan painijanselkäisen topin ja piirsin kaavat siitä. Kellon tullessa yhdeksän leikkelin kaavat ja huomasin, että kangasta jää vielä pipollinen, jos laittaa vuoreksi yksiväristä trikoota. Eikun lisää kaavoja kehiin ja leikkelin pipopalaset ommeltavaksi sillä ajatuksella, että teen, jos aikaa jää. Ja tämmöinen setti oli valmiina 23.00, langanpäiden leikkely jäi yliajalle.

Onnistuneen lopputuloksen takia kokemus oli positiivinen, tästä perjantaiompelusta voisi tulla tapa :)