Perunan-, mansikan-, vadelman- ja tammenviljelijä

Sain keväällä inspiksen toosata pari jättimäistä vanhaa lehtikompostia ja yhden maatuneen multakasan kasvimaaksi. Tarkemmin sanottuna yhdeksi pitkäksi mansikkapenkiksi ja pariksi kymmenmetriseksi perunapenkiksi. Ja pari lyhyempää perunapenkkiä tuli vielä siihen päähän. Viimekesäiset perunanpehkuviljelyt saaressa tuottivat runsaan sadon... saaren vakituisille asukkaille, eli maamyyrille. Siellä ne kesän mellastivat ja rosvosivat miun perunoita pehkujen alta, jemmaten niitä talven varalle. Kovin vähän jäi meille kesäasukkaille uusia perunota, ehkä yhtä monta kuin sinne istutettiin. Talven ne juhlivat niillä miun perunoilla ja sieltä sun täältä löytyykin tänä kesänä myyrien tämänvuotisia viljelykokeiluita.

Syletti tämä asia sen verran, jotta päätin ettei myyräpopulaa ruokita sen enempää vaan perunaa viljellään täällä kaupungissa, edes pikkusen maistiaisiksi.

Keväällä ähnäsin kompostikasojen kimpussa useamman päivän. Mansikkapenkki otti myös oman aikansa valmisteluineen, lannoittamisineen ja taimien kasteluineen. Penkin päähän jäi paikka vielä kolmelle vadelman taimelle. Kovin vaikutti kuivalta paikalta valintani, mutta ei niitä maita siitä muuallekaan jaksaisi lähteä kärräilemään. Kuivuutta lisäsi vielä se, että "pohjamaa" on puoliksi lahonnutta lehtikompostia. Epäilin hieman hankkeeni onnistumista kevätauringon paistellessa, mutta kun ne kompostikasat eivät olleet varsinaisia pihan koristuksia, niin jotain piti yrittää.

Noo... Onni onnettomuudessa on se, että sadetta on piisannut ja kevätjuhlapäivänä istutetuista perunoista toinen laatu kukkii jo!! Voi tätä viljelijän riemua :)

Mansikan taimet olivat niin heiveröisiä, jotta satoa ei ollut luvassa täksi kesäksi, arvelin siis ettei verkkorakennelmia askarrella vielä tälle vuodelle. Mutta kuinkas ollakaan, tuoltahan löytyi raakileita, jotka pitäisi vissiin nyppiä pois jotta kasvi tajuaisi vahvistua eikä marjoa. Mutta olkoot, onpahan pojille naposteltavaa ja näkevät, että itse perustettu kasvimaa voi sittenkin tuottaa satoa ;) Muistelen kirjoittaneeni epäonnistuneista porkkanakokeiluistamme kolme vuotta sitten.

Ja koska miun puutarhailu ei ole tiukkapipoista tänä(kään) vuonna, on perunoiden välissä yksi kapinallinen tammen taimi. Ehkä syksyyn mennessä keksin minne sen siirrän, jossakin odottaa sen lopullinen kasvupaikka.

Vallattomat hernekepit

Hernekeppien pitää olla suoria, oksattomia ja ne on aseteltava siistiin ja symmetriseen aitamuodostelmaan. Jos mahdollista, käytä höylättyjä nelikulmaisia rimoja särmän vaikutelman luomiseksi. Ja pöh. Mietin mistähän se tuommonenkin ajatus päähän on tarttunut?

Tänä vuonna hernekepit ovat vallattomia, oksaisia ja vinkuroita. Osoittavat kuka minnekin :) Ja ihan vaan siksi, kun pitää pikkusen kapinoida, sotkea urautuneita aatoksiaan. 

Vallattomia ovat myös kasvilavojen istutukset. Sikin sokin maissit, tillit, pavut, salaatit ja herneet. No vähän rivintapaisissa muodostelmissa kuiteskin ;)

Betonilaattoja

Piha on kokenut aikamoisen myllerryksen tänä kesänä. Seinänvierustat kaiveltiin auki ja sinne laitettiin patolevyt. Sadevesiviemärit viriteltiin uudelleen ja lisättiin salaojaputket myös lähemmäksi maan pintaa. Ne vanhat, hyvin toimivat ja alkuperäiset ovat melkein kolmen metrin syvyydessä :)

Samalla kivettiin sokkelin vierustat.

Myllerryksen jälkeen pihaan ajettiin multaa ja siihen viskottiin kalkkia ja nurmen siemeniä. Ja nyt sitten kastellaan ja toivotaan muutakin vihreää nousevaksi kuin voikukkia.

Myllerryksessä särkyi pari vanhaa pihalaattaa ja mie topakkana tätinä päätin, että teen ite uudet. Veivasin 125 kiloa betonia (+vedet!) käsivoimin, kun sopivaa veivauskonetta ei nyt taloudesta sattunut löytymään sillä hetkellä.

Kun sitten vauhtiin pääsin, niin pitihän se tehdä parit kässänopemaiset kokeilut nuihin laattoihin:

Toiseen upotin reissutuomisia eli sydänkiviä

Ja toiseen parit maalaussabluunana toimineet pitsiliinat. Seuraavaksi haaveilen kokeilevani muurausta ;)

Tuunatut kottikärryt

Huikee idis on muhinu lomalaisen päässä. Nyt sitten riitti sen verran puhtia, että lähdin myös toteutuslinjalle. Kottikärrit on rumat. Yleensä ne lojottaa seinää vasten, siten että pohja näkyy. Pling!! Siis pohja on tuunattava nätiksi.

Oma Koppa -blogista löysin muinoin idean koristella sateenvarjoja suhumaalilla ja pitsiliinoilla. Samaa ideaa käytin näissä kärreissä. Pohja puhtaaksi, tarrat pois ja kiinnitysruuvit veks. Reunat teippasin piiloon. Liinat kärrin päälle ja mattamustaa suhumaalia päälle. Keli viileni kuitenkin sen verran, että kuivattelu piti suorittaa olohuoneessa loppuun. Niinpä tietenkin, paskakärrit olohuoneessa. So?

Kuvat on napattu iPadilla kiireessä :) Flow on semmonen jottei tietokoneen ja kameran yhteispeliin ole nyt aikaa ;) 

Juhannusyönä

 Juhannus oli ja meni. Kyläiltiin Turkkilaisen illan merkeissä ystävien luona ja sitten singottiin mökille. Eilen illalla hampaita pestessä hokasin, että toisella puolella kanavaa kasvaa iso tupsu kurjenmiekkoja. Enpä muista, että olisin nähnyt yhtä upeaa kukkaa koskaan aiemmin luonnossa. Ei kai tämä puutarhakarkulainen ole...?

Kun sitten hammasharja suussa, pitkän yömekon helmat hulmuten ja kumpparit jalassa lotisten marssin sinne ihmettelemään näitä komistuksia, niin huomasin, että mökin puoleinen ranta oli aivan valkoisenaan juhannusruusun kukkia. Ja eikun takasin ja ihmettelemään sitä toista kaunista kukkamerta. Välillä ihmettelin tuota jättiläismäistä kuuta taivaanrannassa. Ja sitten taas muistin jatkaa sitä hampaiden pesua.

Löytyi siis paikka, missä juhannusruusu kukkii oikeaan aikaan. Voin ensi vuonna tarkistaa ruusupensaista, jotta joko on juhannus :) Yksi sammakkokin eksyi tutkimusmatkalleni ja Juhis piti huudella vielä sängystä ylös sitä ihmettelemään.

Metsämansikoitakin löytyi muutama ja mustikoissa oli raakileita :) Kohta se villitys taas alkaa! Late jo kyseli, että missä marjamuki on.

Kävimme vielä yökalassa ja testasimme poikien omatekemät vaaput (tekivät ne naapurin pojan ohjauksessa ja avustuksella). Ja ne osoittautuivat niin tehokkaiksi saalistajiksi, ettei Juhis enää lopulta halunnut laittaa omaansa veteen, ettei tarvitsisi ihan jatkuvasti kelata kaloja ylös :)

Omasta maasta

Ahkeran mökkeilyn vuoksi kasvimaa on ollu tänä kesänä lähes oman onnensa nojassa. Rikkaruohoja raivatessa sieltä kuitenkin löytyi jotakin syötävää :) Aiemmin poimin sieltä herneitä ja nyt papuja, perunaa, salaattia ja kitukasvuisia porkkanoita.
Porkkanoista Late sanoi nätisti: "Nää on tämmösiä muotoiltuja porkkanoita". Juhis nauroi maha kippurassa, kun hänen poimimissa & äidin kasvattamissa porkkanoissa ei ollut oranssia juurta ollenkaan. Päätettiin jättää porkkananviljely jatkossa perheen hortonomin eli Laten harteille (siksi kun poika kukittaa joulukaktuksensa kolmesti vuoteen).
Viinimarjat sain myös viimein pois puskista. Mitä pitempään tuota keräämistä viruttelee, niin sitä vähemmän tarvihtee keräillä :). Mustat puskat kaivoin kokonaan maasta, koska niissä oli äkämäpunkkia. Punaisiakin uhkailin samalla kohtalolla, mutta annoin vielä olla. Haaveilen istuttavani joskus niiden tilalle päärynä-, kirsikka- ja luumupuun... Mutta tänä syksynä tyydyn vaan näihin välttämättömiin/pakollisiin pihahommiin, aikaa ei tunnu muuhun vielä riittävän.

Ruukkupuutarhassa kukoistaa pian :)

Pakko se kai on vähitellen myöntää, syksy tekee tuloaan. Mökkireissut harvenevat ja siellä selvästi piristyneet pelargoniat muutettiin takaisin kaupunkiin. Ikävöivätköhän ne takaisin leppoisaan mökkiarkeen yhtä paljon kuin minä? Itkeeköhän ne? Onkohan luvassa lehtien lakastumista, nuppujen happanemista?
Liekkö kylmän ja sateisen kesän syytä vai oisko vika hoitajassa, kun meinaavat aloittaa kukkimisen vasta tälleen syksyllä. Sama homma vuosi sitten. Nuppuja on hirmuisen paljon, joten pitää toivoa lämmintä ja aurinkoista syksyä.


Vanhimmat & suurimmat kukista ovat nyt 7-vuotiaita. Tuo pinkki on Laten rotinalahja silloisilta työkavereilta Kummun koululta, elossa edelleen ;)
Yrtit kasvoivat tänä kesänä oman onnensa nojassa, osa mökillä, osa kotona. Basilikaa on paria eri sorttia ja joku muukin, ehkä kreikkalainen oregano selvisi tänne asti.
Kasvilavoissa rehottaa: ainakin vesiheinä ja lemmikki XD Joukossa onneksi monivuotisia yrttejä, tilliä, persiljaa, perunaa ja pikkusen salaattiakin.


Pavut joutuivat kotiloiden "hampaisiin" jo taimina, sadonkorjuuseen ei tarvitse montaa minuuttia varata. Herneet popsittiin suoraan puskista (poikien toimesta, ei onneksi kotiloiden) ja rasiallinen pakastettiin esikeitettynä joulupöytään. Päivänkakkarat, harjaneilikat ja malvat roikkuivat käytävillä asti. Serkkulikalta saatu revonpapu odottaa kiireellistä siirtoa parempaan paikkaan, toivottavasti saan aikaiseksi ennen kuin se taas kuolee kuivuuteen. Yhden juuripaakun jo kuivatin laiskuuttani.

Viinimarjapuskiin ei ole hinkua, edellisvuotisia marjoja on pakkasessa liikaa. Joten jos olet punaviinimarjoja vailla, niin tervetuloa poimimaan hakupalkalla :)

Makupaloja saaresta

Viikko mökkelyä alla ja tulimme välillä kotiin ruohonleikkuuseen ja pakastamaan mansikoita.

Saaresta löytyi kanttarelleja! Ja variksia, jotka osaavat silputa kanttarellit pieniksi kuutioiksi. Tilanne Hanna vs. varikset 0-1. Ensi viikolla saaresta löytyy myös variksenpitäviä kanttarelliverkkoja, hah! Silloin tilanne tasoittuu.

Ja metsämansikoita ja mustikoita. Laiturilta pohjaongittiin isoja ahvenia. Ensi kesänä perunatkin kaivetaan toivottavasti saaren omasta kasvimaasta: rouva Kanavanvartija levitteli aitan lattiasta revityn muovimaton vahvimman horsmikon peitoksi. Kanavanvartija epäili rouvan löytävän keväällä muovin alta julmetun määrän kiviä. Vaan siitäpä rouvan kasvimaavimma sai vain lisää tuulta alleen: ai että, miten komean kiviaidan niistä kasvimaasta nousevista kivistä saakaan kasattua ;)

Siiliystävän paluu :)

Siili is back! Viime kesänä meillä pyöri yksi erittäin tuttavallinen siili. Se ei säikkynyt remonttia ja tuli päivisin kyselemään evästä ulko-ovelta :) Oton pissityslenkin lopuksi huomasin illalla, että meidän pihalla on siili. Liekkö viime vuotinen ystävämme? Tavoille oli ainakin vuodessa oppinut, kerta liikkui iltahämärissä ja säntäsi pakoon, kun hiivin viemään evästä sille. Siili palasi kuitenkin ruokakupilleen, kun hiivin takavasemmalle. Koitin herätellä poikia katsomaan, vaan molemmat vetivät sikeitä niin, että en saanut hereille. Tänään varustaudutaan hyvissä ajoin koiranmurkinalla ja kytätään ikkunassa niin kauan kuin jaksetaan, uhosivat veljekset :)

Pelakuiden pelastusta

Meinasin taas tappaa pelakuut. Ravitsin niitä kevättalvella keinolannoitteella ja ne osoittivat hiukan mieltään. Yksi kuoli kokonaan poikkeen. Tänään sain kuitenkin ensiavuksi ehtaa peetä: palanutta karjanlantaa ja toivon, että kukkaset virkoavat ja antavat anteeksi. Samaan syssyyn yrttiyritelmät ravittiin sillä samaisella herkulla.


Tulin nappaamaan kupillisen kahvia ja painun seuraavaksi kasvimaan laittoon. Sisähommiin ehtii sitten joskus sateella ;)

Haravointiterapiaa

Yöttö on päässyt lempipuuhaansa: haravoimaan. Onneksi on iso pihamaa, jota kuopsuttaa. En edes kuuntele musiikkia haravoidessani, kevään ääniä vain. Mopoja ja sen sellaista ;) Viime viikolla kiukkusin puoli päivää, kun joku paviaani oli rosvonnut pihalla lojottaneen haravani. Suututti niin, että viimein oli mentävä ostamaan uusi harava, jossa lukee nimeni ja jota säilytän suurinpiirtein sängyn alla. Popsitaan sitten puuroa senkin parikymppisen edestä. Toivottavasti paviaani on onnellinen varastetusta haravastaan.
Haravoidessa sitä koittaa saada pihan lisäksi järjestykseen omat ajatuksensa. Raapii kasaan positiivisuutta, uskoa siihen, että jonakin päivänä sitä saisi tehdä omia töitään, eikä aina vain muiden. Miettii, olisiko elämä muualla näin hyvää? Siellä missä olisi omia töitä, mutta ei pihaa? Epäilyttää.
Haravointiterapia on hyvästä. Joku kevät sitten oikein suututti, kun isäntä oli järkkäillyt tietämättäni, hyvää tarkoittaen, haravointitalkoita. MINUN (meidän, tai siis pankin) lehtiä ei muuten haravoi kukaan muu ;)

Kevätpuuhailua

Huilipäivä työpäivien välissä: aikaa hyöriä taimien ja siementen parissa. Kädet mullassa melkein kyynärpäitä myöten. Välillä kahvia ihanasta mansikkamukista ja naama hymyilee ihan tietämättä. Yksittäinen ylimääräinen kotipäivä tuntuu mukavalta, mutta useampi sellainen peräkkäin turhauttaa.

Tuoksuherneet siirtyivät suurempiin ruukkuihin ja askartelin niille ensimmäiset tuet pajukepeistä. Kovin ovat honteloita ja hailakoita, mutta jospa ne selviäisivät. Napsin niistä latvoja pois tuuhettumisesta haaveillen. Basilikaa on nyt kahta sorttia, toiset taimella ja toiset laitoin itämään. Kelloköynnöksiä ajattelin kokeilla aurinkoisen puolen säleikköihin. Sieltä se ei pääse leviämään minnekään ja säilyy hengissä loppukesästä laiskistuvalla puutarhurillakin. Toivottavasti.

Pelargoniat järkyttyivät mullanvaihdosta, mutta selviytyneet yksilöt kasvattavat tukevia, tummia lehtiä honteloiden ja vaaleanvihreiden sijaan.
Laitoin herneitä likoamaan. Josko saisin kasvatettua herneenversoja herkuteltavaksi. Useampaa tekniikkaa olen kokeillut, ja pariin kertaan viljelin vähemmän versoja ja enemmän sitä "vähän niinku pumpulia", kuten Late asian osuvasti ilmaisi ;)

Siivousinspistä nostattamaan...

Kevätsiivous olisi paikallaan. Vaatekaapit pitäisi käydä läpi, samoin salakavalasti laajeneva leluarmeija. Luvassa salamurhia ehkä jopa joukkotuhoa.

Jos tarpeeksi innostuisi, niin ottaisi kirpparipöydän ja raivaisi nurkkia oikein urakalla. Mutta tämä kevätsiivousinto ei ole vielä noussut. Etsin inspistä Tokmannilta, uusista mikrokuituliinoista ja kevätkukkasista. En vielä löytänyt etsimääni, mutta löysin paljon muuta mukavaa kuten Kultakeramiikan mansikka-piirakkavuokan ja ihania peltilaatikoita muroille ;)

Malttamattomuus

Malttamattomuus kuvaa osuvasti tätä tämänhetkistä mielialaa. Maaliskuun loppupuolta kuljetaan ja kevään ja auringon "jano" on hirmuinen. Olispa jo kevät! Tiedän, että sitten kun se ihana kevät tulee, haluaisin ajan pysähtyvän. Ajattelen aina, että voi kun saisin jotenkin säilöttyä sitä kevätoloa ja -tunnelmaa. Sitä luonnon heräämistä, vaaleaa vihreää ja sirkutusta, sitä mahtavaa iloa ja onnentunnetta, minkä kevät minussa herättää. Sitku nostaa päätään, vaikka koitan muistutella että nytku on tärkeämpää.
Tilasin kasvimaalle viljeltävää ja suunnittelen kasvilavojen istutusjärjestystä. Kylvän tuhkaa kasvimaata peittävälle metriselle hangelle keräämään auringon lämpöä. Koitan ajatuksen voimalla muuttaa lumisateen vesisateeksi ja lähden ostamaan taimimultaa.

Pois poikkeen talviteloiltaan

Pelargoniat pääsivät talvisäilöstä työhuoneeseen. Rapsin kuivat oksat ja lehdet pois. Mullanvaihto saa vielä odottaa, kunnes selviää onko noista kaikista eläjiksi. Kaksi viime vuoden pistokkaista lisättyä kasvia näyttää siltä, ettei toivoa enää ole, mutta odotellaan vielä hiukan, josko ne siitä virkistyisivät. Oksia kannattaisi typistää ronskimmin, mutta en raaskinut. Haluan, että nuista miun raapukoista näkyy niiden ikä :) Vähän sama kuin vanhojen huonekalujen kanssa: Maalaisromanttisen sisustuskauden vimmassa kaikki piti peittää valkoisen maalin alle: puupinta, alkuperäinen maali, kulumat ja kolhut. Ei kestänyt kauaa tuo villitys tässä talossa, noin yhden lipaston ja lastensängyn verran. Nyt saa ikä ja eletty elämä näkyä. Onkohan tämä jotakin keski-ikään valmistautumista? Kun oppii olemaan "armollinen" tavaroille ja asuinympäristölleen, hyväksyykö sitä sitten nuo omat rypyt, kilot ja elämän kolhut osaksi itseään? Luulen niin :)

Joulupuu pihalle

Joulupuu on raakeennettuu, jouluuu ooon jooo-o oovella... Muutama vuosi sitten askartelin pihalle tiheän joulukuu- sen. Pohjana on kartiolle kieritetty verkko. Tähän kartioon kiinnitin kuusenoksia ohuella rautalangalla. Aloitin alareunasta ja etenin ylöspäin, kunnes latvaan lykkäsin nipun yhteen sidottuja havuja. Jouluvalojen tarkistus sisällä lämpimässä ja sitten vasta valot kuuseen (jotakin oppii, kun muutamana jouluna näprää pikkuruisia lamppuja pakkasessa paljain käsin). Kevättalvella kuivaneet havut takkaan ja kartio odottamaan seuraavaa joulua.

Eihän täytetä kaatopaikkoja kertakäyttöisillä joulukoristeilla?

Karua ja kaunista

Haravointi on terapiaa. Samalla kun raikas ulkoilma tuulettaa keuhkot, lehdet siivoutuvat kompostiin ja ajatukset löytävät taas oikean uransa. Kiire unohtuu ja pää tyhjenee. Syksyn karu harmaus saa sävyjä, eikä tunnu yhtään niin pimeältä enää. Haravointi ei ole suorittamista, mitään ei ole pakko tehdä nyt, koska keväällä ilta-auringon paistaessa haravointi on vielä ihanampaa.

Kerrostaloissa asuessa tuijottelin haikeana pihalle ja mietin, tuomittaisiinkohan minut hulluksi, jos menisin haravoimaan pihaa ja siinä samalla ajatuksiani järjestykseen.

Taidan mennä terapoimaan hiukan lisää. Muutoksen tuulet puhaltavat jälleen ja minä & haravani jäpitämme vastaan. Pitäisi ymmärtää haravoida myötätuuleen... ;)

Ulkoilua ja askartelua, laatuaikaa parhaimmillaan

Kompostit alkavat olla taas täynnä lehtiä. Pohdiskelin vakavasti muutaman vaahteran kaatamista, mutta ennen tuumasta toimeen ryhtymistä pitää selvitellä kaupungin puutarhurilta saako niitä noin vaan mennä kaatelemaan, tuskinpa vaan. Kuvittelen mielessäni tilalle havupuita ja koristepensaita... ja paljon vähemmän kompostoitavaa :) Haravointi on ihan mukavaa, mutta viiden ison vaahteran lehdet ja siemenet eivät mahdu mihinkään... Enkä mielelläni kärräisi niitä pois tontilta, koska joskus on sitten kärrättävä tilalle lisää ravinteita, korvaamaan hävikkiä.
Laurille haettiin eilen pari viikkoa sitten tilatut silmälasit, ja hyvin ovat päässä pysyneet, epäilyksistäni huolimatta. Samaan syssyyn irtosi ensimmäinen maitohammas. Tuntuu, että pienet eivät tosiaankaan ole enää pieniä, olenkohan valmis siihen? Minkäs mahdan vaikken olisi :)
On tuo kasvaminen myös mukava juttu siinä mielessä, että pääsen yllyttämään poikia jo hiukan haasteellisempiin askartelujuttuihin. Messuilta ostettiin huopapöllöjen askartelupaketti. Laten ensimmäinen pöllö valmistui äsken ja Juhokin innostui isomman esimerkistä ompelemaan omaa, hiukan pelkistetympää huhuilijaansa.

Kurpitsalyhty

Halloween ei ole meidän kalenteriimme vielä koskaan ujuttautunut. Kekri, vanhana Suomalaisena perinteenä tuntuu sopivammalta, mutta eipä ole tullut vietettyä sitäkään.
Mummilta saimme tänään yhden piilossa kasvaneen kurpitsan, josta jalostimme kurpitsalyhdyn pihalle.

Ajoitus on mikä on, yllärikurpitsa ei katsonut kalenteriin.
Late piirsi suunnitelmat, koverteli sisustaa lusikalla, mie leikkelin veitsellä ja Juho väritti dinosauruksia. Mukavaa, yhteistä iltapuuhastelua, jonka lomassa jutustellaan päivän tapahtumista ja suunnitellaan tulevia :)
Kurpitsalyhty laitettiin pihalle parvekeruukkuun. Kynttilöiden sijaan valaisimme lyhdyn parilla ledtuikulla. Aika hirvittävä siitä tuli. Niin kamala, että valot piti käydä sammuttamassa, ettei mokoma mörkö näy ikkunasta vessareissulla.

Hyvän päivän resepti

Tänään oli hyvä päivä. Olin poikien kanssa ulkona koko päivän ja aurinko paistoi. Laittelimme pihaa ja kasvimaata talviteloilleen. Ulkoilun päälle leivoimme ja saunoimme. Muuta siihen ei tarvita, siihen hyvän päivän reseptiin.
Trampoliini pakattiin odottelemaan seuraavaa kevättä. Kitkin kasvimaalta monta kottikärrillistä rikkaruohoja, "kynsin" sen eli kääntelin maat lapiolla ja tasoittelin mullikon.
Laten kanssa kärräsimme mullan ja muutamien perennojen peitoksi koivun- ja raparperin lehtiä. Kokeilen, jos tällä tavoin välttäisin ne kevään ensimmäiset rikkaruohot. Juhis keskittyi tutkimaan suurta kastematoa, joka äiti-ihmisen käskystä laskettiin päivän päätteksi takaisin kasvimaalle :)
Kasvilavojen reunat ovat kahdessa kesässä ja yhdessä talvessa muuttuneet ihanan harmaiksi. Lavat olivat kiireisen kesän ajan aika lailla oman onnensa nojassa, mutta se ei perunan kasvua haitannut. Kesän saldona oli siis monta perunakattilallista ja yksi laatikollinen talven varalle. Yrtit saivat kasvaa villeinä ja kukatkin kukkia keräämättöminä, maljakkoon ehdin poimia vain pari kimppua. Keskikesällä pojat saivat napostella omia herneita. Palkoja tuli, vaikka varret jäivät kuivuuden takia mataliksi. Sipulit kutistuivat ja happanivat. Naapurin mukaan niin käy yleisesti tällä tienoolla, joten vika ei ehkä ole viljelijässä ;) Haaveilen sellaisesta opettajan kesästä, jolloin kasvimaan hoitamiseen jäisi kunnolla aikaa. Ehkä sitten joskus...