Veeruskan synttärimekko 1

Se oikea kevät meni sumussa, sisäkorva temppuili. Käsityöt paitsiossa siinä pyörityksessä. Vähitellen into taas nousee. Aloitin varovaisesti ompeluhaasteen yllärikankaalla. Tuli harmaata rusettikangasta. Ei siis yhtään minua, eikä ainakaan poikalapsia varten. Eikä harmaana vaalealle kummitytöllekään. Talvella taaplasin töissä painantaa ja värjäystä ja sieltä jääneen innostuksen vallassa värjäsin kankaan pinkiksi ja ompelin kummitytön kesämekoksi. Tuli Minnin rusettikauppafanille justiinsa hyvä :) Ottobren Giant Apple ja koko 98 cm.

Kuudes möökö-takki

Pienimmän kummipojan pakettiin käärin virkatun möökö-takin. Taisi olla kuudes tätä sorttia, jos myös yksi nukelle tehty villatakki lasketaan mukaan. Alkuperäisestä ohjeesta ei ole jäljellä muuta kuin idea, koska tällä kertaa virkkailin takin vartalo-osan yhtenä kappaleena ja muutin raglanhihan tavalliseksi.

Möököjen idea siis Mutturalla-blogista (alunperin Ruttunuttu-blogi).

Leivontaessu kummitytölle

Joululahjaompeluksista ja -virkkauksista en ole vielä mitään laittanut tänne muistiin. Siispä pari postausta niistä :)

Pienimmälle kummitytölle etsiskelin valmista leivontasettiä. Kun valmista pakettia ei ollut enää tarjolla, kasasin ostoskoriin lasten leivontavälineitä ja arvelin ommella essun itse. Kaava omasta päästä, testikäytetty jo vuosien ajan omilla pojilla vihreissä leivontaessuissa.

Ottaru-pipo by Yöttö

Isänpäivän iltaa kaikille! Ähkyissäni kieriskelen sohvalla, ääni on edelleen hukassa ja pientä lämpöä kehittää vieläkin. Kahta ukkia juhlittiin ja kahta lounasta täällä nyt sitten sulatellaan.

Lasteni isää juhlimme kantamalla lahjoja sänkyyn <3 Juhis oli askarrellut koulussa muistilapun pidikkeen ja Late ukkometsoheijastimen. Minä virkkasin kullalle My Boshi -pipon, Ottaru-ohjetta soveltaen... siis parantaen ;) Lisäksi herralla on nyt kaksi radio-ohjattavaa helikopteria, bilteman pikkuinen ja sitten tuommonen iPadilla ohjattava malli. Lahjoja ojentaessamme, isi-ihminen sanoi ehkä hiukan moittivasti kopterista, että "Tää on ollu varmaan aika kallis...". On nimittäin ollut puhetta, ettei lahjoihin käytetä suuria summia. Juhis innoissaan tähän, että "Ei ollu, kakskymppiä vaan!" :)

Lankana MyBoshi-langat: violettia 67 g ja harmaata 19 g, kuutosen koukulla virkattuna.

Rakkauvella mummolle <3

Hautajaispäivä. Mummo saateltiin viimeiselle matkalleen. Vaikka sanotaan, että käärinliinoissa ei ole taskuja, toivoin että mummo saisi matkalleen mukaan tilkkutäkin. Täkin, jonka tein 10 vuotta sitten 80-vuotislahjaksi hänelle. Opiskelijalla ei ollut vara ostaa mitään kallista, joten piti kehitellä jotakin muuta. Ideoin mummin sisustukseen ja lempiväreihin sopivan peiton ja vanhemmat sponsoroivat minulle kankaat ja muut materiaalit ja minä ompelin: koneella ja käsin. Etsin tuotoksesta kuvia ja löysin yhden. Rakkauvella mummolle. Ja kiitos kaikesta. Opetuksesi ja käsityötaitosi elävät vahvasti seuraavissa sukupolvissa!

Enkelitaulu lahjaksi

Väkersin pitkästä aikaa enkelitaulun, kun serkkulikka pyysi. Askarteluliikkeiden paperi/kartonkivalikoima mykistää ja sieltä löytyi tämäkin ihanainen haalistunut lautaseinä :)

Sipulimekko ja perskärpäsyöhousut

Facebookin ompeluryhmässä on nyt kesän aluksi useampi ylläripakettihaaste. Ehdin osallistumaan niistä pariin.

Ensimmäinen sipulikangas oli aika haastava. Mietin, jotta mitä ihmettä noin pienestä läpäreestä kangasta voi saada aikaan. Sitten otin ekan Ottobre-lehden (3/14), joka työhuoneesta löytyi ja sieltä ensimmäisen mekkokaavan Giant Apple Ompelin pienelle kummitytölle mekon/tunikan.

Viime perjantaiksi sitten sain taas keltaista kangasta. Nappikukkia tällä kertaa. Kangas oli aika pliisua miun makuun. Vatuloinnin päätteeksi lipare muokkautui yöhousuiksi. Kaavoitin entisten pöksyjen pohjalta. Pyllypuolelle tein ekan silitysarkkikokeiluni ja leikkelin sinne kärpäsen. Nää on selkeesti perskärpäsyöhousut :)

Meikkipusseja opettajille kevätmuistamisina

Kevään viimeisiä hikipisaroita vuodatetaan työrintamalla :) Loppukevät on ollut julmetun kiireinen, mutta toisaalta ennen kokemattoman ihana, kun olen saanut opettaa lähes pelkästään käsitöitä.

Työhön liittyvien käsitöiden lisäksi olen ommellut muistamisia eskariopettajille ja luokanopettajille, sekä eläköityville työkavereille. Kaikki ovat naisinmeisiä, joten päädyin ompelemaan meikkipussukoita. Mallina Susie, johon löytyy tosi selkeä ompeluohje täältä. Muokkasin mallia mieleiseksi viistottamalla alakulmia. Tällä tavoin sain purnukoille enemmän tilaa.

Jarin uusi elämä :)

Tämän vuoden ekan (ja toivottavasti myös vikan) lentsun kuumehuiput on ohitettu ja potilasta alkais hiukan jo kiinnostamaan muukin ympäristö, kuin vain tämä sohva. Muutaman päivän ajan kahtelin ihania ruokaohjelmia, joita tulee päiväsaikaan monelta kanavalta ja monella eri kielellä selostettuna. Koitin myös karsia digiboxin nauhotuksia, mutta eipä tuolla miun tallentamia ollu muita kuin Strömssön talkoot ja Jutan Superdieetit. Suomen kauneimmat kodit kahtelin jo joululomalla pois.

Samalla kun tuijottelin ohjelmien ihania kesämaisemia & suunnittelin kaikkia ihania kesäeväitä, joita mökillä voisi kokeilla, neuloin ja virkkasin vimmatusti. Valmistakin tuli!
Yksi kenkuimmista keskeneräisistä käsityötekeleistä oli tämä siskon vanha nukke. Jari nimeltään. Pari vuotta sitten löysin tuon nuken raadon äiskän ja iskän vinttikomerosta, tahi kylymältä puolelta, niin kuin siellä tavataan sanoa. Kunto oli heikonlainen. Jossakin välissä, ehkä aittasäilytyksessä, olivat hiiret pistelleet poskeensa herran sisuskalut ja osan "ihosta". Siskolikka oli varmaankin itse tai mummon avustamana paikannut jyrsimisreijät umpeen keltaisella villalangalla.

Osa raajoista oli jo kokonaan irti ja pumpulit kaikonneet aika perusteellisesti. Otin nuken mukaan ja suunnittelin korjaavani sen entistä ehommaksi.

Pari vuotta koivet, kädet, pää ja tuo irti ratkottu vartalo odottelivat työhuoneen laatikossa. Odottivat inspistä ja ideaa siitä, mistä materiaalista vartalon voisi tehdä. Kaavoituskaan ei kiehtonut, kun tuo alkuperäinen vartalo-osa oli... aika hyödyttömässä kunnossa. Muutama viikko sitten keksin, että virkaten saisin kehosta napakan. Tuumasta toimeen! Noin sadas keskeneräinen käsityö aluilleen... Lentsun iskiessä neulominen tympi, kaivelin virkkauksen olkkarin pöydän alta sohvalle ja vähitellen alkoi Jarin uusi vartalo muodostua. Ihan synttäreille ei valmista tullut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jari sai päällensä syksyisellä kirpparireissulla ostetun vauvahaalarin, tosin kovin tyttömäisen. Mutta eihän sitä tiedä, josko tässä toisessa elämässään Jari muuttuukin Mariksi :) Sen asian päättää varmaankin tämä seuraava leikkivä sukupolvi, V&V.

Nappisukat kasvivärjätyistä langoista

Joululomalla oli aikaa neuloa, oi sitä ihanuutta. Kotoliving-lehti oli pyörinyt olkkarin pöydällä odottelemassa sopivaa inspistä ja aikaa. Lehden ohjetta muokaten neuloin itselleni ekat nappivartiset villasukat. Langat vanhoja kasvivärjättyjä seiskaveikkoja, niitä ei-niin-kirkkaita ja -onnistuneita värejä. Ohjetta muokkasin vahvistetun kantapään verran, enkä tainnut jaksaa sitä tekstiäkään lukea silmukkamääriä ja kuvia enempää. Napit valitsin värien perusteella ja kahta samanlaista sieltä ei löydy.
Sukat ovat sattumalta samaa värimaailmaa, kuin tuo alkusyksyn omenalla painettu vesivärityö, joka myös etsii vielä paikkaansa.
Äiti ihasteli sukkien väritystä, joten ne kotiutuivat sittenkin maalle :)

Joulupakettiin piilotetut mekot

 

Omat farkut sopiviksi -projekti on työllistänyt sen verran tehokkaasti, ettei tietokoneelle istahtamiseen tunnu löytyvän aikaa. Ipadillä otetut kuvat ovat mitä ovat, mutta näppärää se on ja nopeaa. Koska tarkoitukseni on säilöä tuotoksiani tulevia vuosia ajatellen mahdollisimman vaivattomasti, tabletilla roiskaistut postaukset + kuvat tulevat jatkumaan. Väliin sitten harvakseltaan tämmöstä vähemmän suttuista matskua ;)





Siskolikan tyttösen joululahjapakettiin ompelin pari mekkoa Mekkotehtaan ohjeilla, Matilda ja Riine, jos oikein muistan. Pienin koko mikä kirjasta löytyi. Näitä saattaa olla luvassa sinne suurimpaan kokoon asti, ellei kummityttö rupea poikatytöksi, jahka omaa tahtoa pukeutumiseen alkaa löytyä ;)
Matskuna ylemmässä Marimekon Jokapoika-paita ja pellavaista pitsiä varaston uumenista. Napit Alma-mummon nappijemmasta.
Alempi on tehty tyynyliinasta. Taskujen reunat koristelin turkoosilla pellavapitsillä ja napit etsin sieltä samaisesta jemmasta.

Molempien mekkojen napit ovat juuri niitä, mitkä jäivät pienenä tyttönä mieleen mummolassa napeilla leikkiessä. Muistaakohan muut serkut esimerkiksi näitä viimeisen kuvan nappeja?

Vai olenkohan jo pienenä tytöntyllerönä ollut erityisen kiinnostunut tämän suuntaisista asioista? Mummon muuttaessa pienempään asuntoon, hän lahjoitti nappivarastonsa minulle. Myös toinen mummoni oli ollut ompelija ja sain myös toisen samanmoisen nappivaraston iskältä. No nykyään napit on järjestelty väreittäin uistinlaatikostoon :) Ja koitan keksiä niille monipuolista käyttöä. Huomenna esittelen yhden käyttökohteen.

Joulu tuli, oli ja meni. Ja hyvä niin.

Harvinainen joulu, ennenkokematon, ei tietoakaan joulumielestä. Lähestyminen sujui ihan normaalisti, mutta fiilistä ei sitten riittänyt edes aatonaattoon saakka. Poks vaan, tilalla armoton ketutus. Koitin sitten ihan vaan olla, ja pitää suuni kiinni. Joulun iloisin asia oli huomata, että kun miun joulumieli oli hukassa, tuo talon isi-ihminen koitti luoda sitä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tähän asti hiän on ollut se joulun inhoaja, mutta kun jouluhössöttäjä passaili niin hän koki kuitenkin tarvetta luoda sitä jouluista tunnelmaa. Sammutteli valoja, laitteli kynttilöitä ja soitteli joulumusiikkia :)

Lahjapaketit sain onneksi valmiiksi ennen tätä poks-tilannetta.

Oman äidin lahjapakettiin piilotin säärystimet. Niille oli tarvetta ja tilaus. Mukavaa, kun ei tarvinnut miettiä päätä puhki ja tyytyä lahjakorttiin, kun äitille on aina niin vaikea keksiä lahjaa. Ohje Novitan sukkalehdestä, palmikkosukista jätin vain terät pois. Lankana seiskaveikkaa, jota purin lähes valmiista neulepaidasta. Oli ehtinyt muoti muuttua ja paita oli so last season -mallia. Samalla ohjeella tein sukat siskolle pari vuotta sitten. 

Omat paketit olivat urheilupainotteisia, salikorttiin sain puoli vuotta "peliaikaa" ja mies lupaili parisuhteen laatuaikaa crossfit-kurssin muodossa :) Liikunnan riemu onkin ollut hukassa koko syksyn ajan, kun olen ollut vähän väliä kipeänä. Salikorttia olen kuluttanut nyt lomalla jo parina päivänä, joten ehkä se kipinä on sittenkin löytymässä. Alkusyksystä ostetut lenkkaritkin on testaamatta, jokohan tänään kävisin testihölkällä. 

Joulu taitaa saada lähtöpassit ihan pian, raikkaat kevätverhot ikkunaan ja punainen sisustus varaston perukoille yhdeksitoista kuukaudeksi. Tai jos sitä lasten takia viruttelis tuota vaihtoa vielä pari päivää... Kuusikin on oikein nätti, eikä varise. 

Toilettilaukku pyörän sisuskumista

Ompelin perjantaina kumia :) Juu-u, polkupyörän sisuskumia. Näin joku viikko sitten käsityömessuilla sisuskumista ommeltuja pussukoita, joiden ompelujälki ja kaavoitus (+hinta) eivät miellyttäneet, mutta idea sitäkin enemmän. Arvelinpa siis ite tehhä paremmin.

Jotta ompelujälki olisi kässänopen kriittisen seulan läpäisevää, panostin kunnolliseen, uuteen nahkaneulaan (oli muuten ainoa ostettu juttu tässä lahjassa). Ompelulankana kokeilin vahvaa tikkauslankaa, mutta tavallinen vei voiton. Käsityömessujen pussukka oli vain kahdesta läpäreestä yhteen ommeltu ja yhteen saumaan oli laitettu vetoketju. Omaan versioon halusin enemmän kolmiulotteisuutta ja tilaa purnukoille. Toisaalta ulkomitat piti saada järkeviksi, 25x40 cm on ihan liian iso tähän tarkoitukseen.

Dermosilin mainoksesta bongasin pyramidin muotoisen keinonahkameikkilaukun, ja kun aikani tuota kuvaa tuijottelin, hokasin miten voisin tehdä samanmoisen, turhia moninkertaisia saumoja vältellen. Piirtelin kaavan pyramidille jonka pohjaneliön sivu oli 20 cm ja sivukolmion korkeus 20 cm.

Ja materiaalinhan pitää olla käytettyä, uutta jos ostaa, niin on sama ostaa jo valmis toilettilaukku. Marssin paikalliseen huoltoliikkeeseen ja setä etsi minulle pari joutavaa kumia. Eli hintakin miellytti. Mummon jemmoista löytyi sopiva metalliketju ja kangaskaapista samansinistä sydänkangasta.

Tunteroinen siinä vierähti, kun putsailin, leikkelin, ompelin kumit tasoksi, leikkelin kaavan mukaisesti sekä ompelin. Vaikeinta oli odotella kaksi päivää, että pääsin lahjan ojentamaan :)

Ja on muuten miehekäs! Uniikki! Mutta sisältä pehmeä ;)

Lämpimiä ajatuksia

Blogi elää hiljaiseloa. Syynä on ennen kokemattoman työteliäs syksy. Työn vastapainoksi on kuitenkin oltava jokin ihana käsityö, jonka pariin pakenen nollaamaan fysiikan ja kemian parissa pyörivät ajatukset. Yhtenä "pakokeinona" minulla oli tilkkupeitto, jota tein virkavapaalla olevalle työkaverille.
Ajatus peitosta tuli jo kesällä. Kun sitten sain yllytettyä peiton tekoon avuksi hänen valvontaluokkansa, suunnitelma oli paketissa. Oppilaat väsäsivät tilkuille omia toivotuksiaan ja ajatuksiaan ihailtavalla omistautumisella. Kokosin tilkkujen ympärille herkän taustan ja ompelin täkin kasaan. Peiton tikkaus käsin antoi minulle monta tilaisuutta nollata koulutyön parissa pyörivät ajatukset. Nyt peitto on viimein valmis, juuri ja juuri ajoissa. Vein sen hämärän turvin postilaatikkoon ja toivon saajan kokevan yllätyksestä samaa lämpöä, mitä oppilaiden kanssa keskustellessa olen ollut havaitsevinani.
Mutta nyt tarvitsen uuden nollaustyön... Suunnitelmissa on pinkkiä ja tummanharmaata mummin ja ukin olkkariin. Sopivien kankaiden hamstraus on jo alkanut ;)

Sontikkatuunaus

Joskus kaunis lopputulos ei vaadi tekijältä tuntikausien panostusta. Eikä montaa euroa. To Do -listalla ovat kauan olleet nämä suhumaalilla maalatut sateenvarjot, joiden idea on otettu suoraan Oma Koppa -blogista. Pohjana siis muutaman euron Rosa Nauha -sateenvarjo, jonka päälle nakkasin ne rumimman väriset kirpparipitsiliinat, joille ei pesukonevärikään mahda mitään. Asettelin liinat tasaisesti varjolle ja suhuutin spraymaalilla, jota kaappien kätköistä löysin. Toinen varjo oli mustapohjainen, mutta en ehtinyt sitä kuvailemaan valoisaan aikaan.

Pehmeitä paketteja: osa 3

Toisen kummitytön paketti ei ehtinyt pukin kyytiin, mutta tulee jälkitoimituksena;)
Käärin pakettiin neljännen Möökö-takin. Ohje sovellettu Ruttunutun alkuperäisestä kolmen takin & kässänopen kokemuksella. Lankana edelleen Novitan Keloa, jota meni reilut 3 kerää.

Koukku 10, jotta sain riittävän pehmoista pintaa aikaiseksi. Möökö seiskaveikkaa.
Takin lisäksi ähnäsin synttärilahjaksi annetulle nukelle samanlaisen Möökö-takin puunappeineen kaikkineen. Lankana seiskaveikkaa, koukku... häveissä.

Semmoisen jujun piilotin takkeihin, että tytön takin sydän on tehty nuken takin langasta, ja nuken takin sydän tytön takin langasta :)

Pehmeitä paketteja (ja muitakin): osa 2

Joulukalenterin lupaama huovutus oli poikien mielestä koko joulukuun paras juttu, siis aattoa edeltävää aikaa kun mietitään. Läträsimme villojen, veden ja saippuan kera sen verran, että saimme ukkiloille sekä mummeille pienet paketit jouluksi. Mummit lahjottiin korviksilla, ukit kännykkäkoruilla tai avaimenperillä. Pehmeiden pakettien lisäksi saippuatehtaalta valmistui mansikantuoksuisia saippuoita paketteihin käärittäväksi.

Ja voi miten tärkeää se olikaan pienille miehille, että heilläkin oli omatekemiä lahjoja annettavana :) Käsityönope hykertelee jälleen...

Pehmeitä paketteja: osa 1

Pienimmän kummitytön joululahjapakettiin käärin nämä pienet sukat. Malli melkolailla sama kuin Meeri-mummon sukissa viime syksynä, nyt jätin jalkaterän kirjoneuleen tekemättä. Seuraaviin sukkiin pitää lisätä yksi kirjoneulemallikerta lisää, sen verta piukat näistä tuli. Lankana Woolia, puikot 2,5 mm. Kantapää neulottu yksinkertaisena, kerta ne eivät vielä nelivedolla edetessä kulu. Tarviiskohan kärki neuloa vahvistettua neuletta... semmonen sytkyttelijä tuo tyttö ;)
Valmistuivat jouluaaton aattona, paketoitiin aattona, mutta ehtivät kuitenkin pukin matkaan toisin kuin toisen kummitytön lahjat.

Jouluaatto

Jouluaaton kalenteripussukasta löytyi ohje punottujen sydänten valmistamiseen.

Aattoa vietettiin tänä vuonna siskolikan tykönä.

Kilttinä oli ilmeisesti oltu, lahjaröykkiöistä päätellen.

Nyt on elpymisen aika, palailen kunhan selviän jouluähkystä. Jouluähky on tänä vuonna totaalinen, fyysinen ja henkinen: Kiristävät vaatteet ja suunnaton into kevätverhojen vaihtoon. Koitan kuitenkin sinnitellä vielä pari päivää ennen kuin vinttaan kuusen pihalle ja piilotan taloudesta kaiken punaisen. Ihana joulunpunainen onkin yht`äkkiä tunkkainen väri. Joulukuun kestänyt jouluhekumointi ja innostus huipentui eiliseen ja minä olen valmis valoisaan kevättalveen ja aurinkoisiin hiihtoretkiin hankiaisilla :)
Hyvää loppuvuotta!


(Kuvassa Veeruskalle joulahjaksi ommellut nukensängyn petivaatteet)

13.-16.12.12 Aarteita ja salaisuuksia

13. ja 14.12.12 joulukalenteriin oli kätkettynä kartta ja vihje, mistä pojat etsivät "aarteita". Aarteet eli PEZ-namut löytyivät matkalaukusta ja lipaston laatikosta. Karkkipäivänä sitten popsittiin herkut näistä uusista jouluisista hahmoista.
Lauantain yllätys oli myös niin iso, ettei mahtunut pussukkaan. Aarrekartan avulla Juhis löysi saippuan valmistus -setin ja tänään pojat tekivät joululahjapaketteihin käärittäviä mansikkasaippuoita sukulaisille, mutta ei kerrota niistä yhtään sen enempää ;)
Emme myöskään hiisku tämänpäiväisistä huovutushommista ennen jouluaattoa mitään. Tai sen kerron, että isi-ihmisen kysyessä Latelta sunnuntai-iltana, että mikä oli viikonlopussa parasta, vastasi poika "Se paras on vielä edessäpäin". Kotona isi-ihminen tajusi mistä Late puhui: aamulla kalenterin lupaama askartelutuokio villojen parissa ehdittiin pitämään vasta ennen nukkumaanmenoa. Käsityönopettaja minussa hykertelee tyytyväisenä: viikonlopussa oli monenmoista ravintolaherkuttelua, lentopalloturnausta ja muuta hienoa, mutta kaikkein parasta on yhdessä huovuttaminen :)