sunnuntai 16. joulukuuta 2012

13.-16.12.12 Aarteita ja salaisuuksia

13. ja 14.12.12 joulukalenteriin oli kätkettynä kartta ja vihje, mistä pojat etsivät "aarteita". Aarteet eli PEZ-namut löytyivät matkalaukusta ja lipaston laatikosta. Karkkipäivänä sitten popsittiin herkut näistä uusista jouluisista hahmoista.
Lauantain yllätys oli myös niin iso, ettei mahtunut pussukkaan. Aarrekartan avulla Juhis löysi saippuan valmistus -setin ja tänään pojat tekivät joululahjapaketteihin käärittäviä mansikkasaippuoita sukulaisille, mutta ei kerrota niistä yhtään sen enempää ;)
Emme myöskään hiisku tämänpäiväisistä huovutushommista ennen jouluaattoa mitään. Tai sen kerron, että isi-ihmisen kysyessä Latelta sunnuntai-iltana, että mikä oli viikonlopussa parasta, vastasi poika "Se paras on vielä edessäpäin". Kotona isi-ihminen tajusi mistä Late puhui: aamulla kalenterin lupaama askartelutuokio villojen parissa ehdittiin pitämään vasta ennen nukkumaanmenoa. Käsityönopettaja minussa hykertelee tyytyväisenä: viikonlopussa oli monenmoista ravintolaherkuttelua, lentopalloturnausta ja muuta hienoa, mutta kaikkein parasta on yhdessä huovuttaminen :)

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Ihana lukea aina noita kalenteriyllätyksiä! On jotenkin niin mahtavaa, kun tuommoista mielikuvituksellisuutta löytyy. Itsellä oli tosi ankea suklaakalenteri aikanaan tytöille... Tuommoinen yhteinen touhujuttuhan se olisi pitänyt olla!!!!

Kiitos hyvistä ideoista. Luulisi teinienkin innostuvan tuommoisista!

Yöttö kirjoitti...

Elähän nyt, teilläkin varmasti joulutouhut on touhuttu joka vuosi :)
Sillä, että merkkailin joulupuuhat näin kalenterin muotoon "velvoitin" ihteni tekemään nuita jouluun liittyviä askareita ;) pojillehan ne on mieleisiä kaikki, mutta itse en välillä jaksaisi työpäivän päätteeksi mitään muuta kuin maata sohvalla, popsia etukäteen joulusuklaita ja töllöttää telkkaria. Mutta kun nuita juttuja on luvannut tehdä, niin en ilkiä pettää lupaustani lapsille ja loppujen lopuksi tuo mukava yhdessä tekeminen antaa enemmän kuin kuin sohvalla hautoutuminen. Kerran olen vaihtanut piparimuotin ja tarrojen paikkaa pussukoissa, kun en millään jaksanut ajatella piparinpaistorumbaa seuraavalle päivälle, tarrojen liimailu inspiroi äiti-ihmistä paljon enemmän tuolloin :)