Juhannuksena

Mieli lepäsi, nautittiin hiljaisuudesta (pojista tosin lähti HIUKAN ääntä...), tuijoteltiin horisonttiin, tutkittiin ötököitä ja muita luonnon ihmeitä. Myös kroppa lepäsi, kunnes intouduin risusavottaan. Kurjaa huomata, ettei ole enää väsymätön ja nuori:(
Saaressa riittää karsittavia risukoita, ja juhannusaaton aamukahvin jälkeen laiturin lähistöllä olevat pusikot saivat kyytiä. Kolmisen tuntia huhkin ja touhusin. Kyllä sitten ruoka maistui! Mutta auta armias, kun iltapäivällä alkoi alaselkää ja pakaraa juilia, iskiasahermo ei tykännyt risusavotasta. Voi kun sitä muistaisi jo tehdessään, että mitä on luvassa, niin tajuaisi jarrutella eikä tarvitsisi jälkikäteen potea ja kärsiä. Semmosia sähköiskuja satelee, että silmissä välkkyy. Ei kiva.
Nyt sen taas muistaa vähän aikaa, seuraavaan intoiluun asti.
T: vanha ja vaivanen