Kahvihetket on pidettävä herkuttomina (arkipäivinä!) edelleen, ei meinaan vieläkään mahdu farkuissa hengittämään. On se ihme, kun se tuo kertyvä massa (ja en puhu lihaksista!) pakkautuu tuonne kankkuihin ja reisiin ja tiukasti vieläpä. Toisaalta positiivisesti ajateltuna: on se kuitenkin iloinen asia, ettei kilot kerry esimerkiksi vain poskiin tai jalkateriin. Huomaako, että on taas tullut luettua Markus Kajoa? ;)Mutta asiaan: Ihanan kahvipurkin löysin ruokakaupasta. Värit justiinsa omaan keittiöön sointuvat.
3 kommenttia:
Miun piti kanssa jo käyä kahvipurkki ostamassa - kun oon niin kova kahvin juoja (c; Kajon tarinoista tulee aina mieleen se miten sitä pitää hanasta kiinni vettä juodessa ja miten etukäteen suunnitteli mitä tehdä murtovarkaalle (olikohan kyseessä varastettu maito) (c:
Miulla kummittelee mielessä Kettusen radio-ohjelma (joskun 20v. sitten). Yks aamu mietti sitä, kun haukottelee ja se tarttuu seuraavaan. Siinä sitten ohi kulkevan linja-auton matkustaja saa seuraavaksi sen haukotuksen... Mitenkähän kauas se oma haukotus oikein sitten matkaakaan... Ihmeellistä!
Kajo on kyllä verraton tarinoija, liekkö uusia tarinoita milloinka tulossa? Alkaa olla aika kaluttuja nuo aiemmat kirjat.
Lähetä kommentti