Kevät ja erityisesti tämä alkukesä on minusta parasta aikaa vuodesta. Kesä ja loma on vielä edessä, saa laittaa mekon päälle ja koivet saavat kalman kalpeuden tilalle kuparia. Kannattaa joskus herätä katsomaan auringon nousua ja kuuntelemaan lintujen aamuöistä konserttia. Joka vuosi tuntuu kuitenkin siltä, ettei ehdi imemään itseensä tarpeeksi tätä ihanuutta.
Paitsi silloin yhtenä vuotena, kun Lauri syntyi ja kävelin tuntikausia vaunujen kanssa ympäriinsä. Tuijottelin onnenhuuruissa kevättä ja vauvaa ja kuuntelin, kun radiossa soi Valvomon Mikä kesä. Metsissä tuoksuivat tuomi, kielot ja oravanmarjat. Ja ketunleivät ja metsätähdet. Semmoinen kukkakimppu, pieneen, hikiseen käteen kerättynä, on maailman ihanin lahja :)Ja entäs sitten nuo omenankukat. Toissa syksynä istutetut Huvitus ja Punakaneli kukkivat ahkerammin kuin viime vuonna. Voi ihme, kun niitä kukkia saisi säilöttyä pahan päivän varalle. Ja tätä ihanaa valoa.
Onneksi voi ottaa kuvia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti