Joulu tuli, oli ja meni. Ja hyvä niin.

Harvinainen joulu, ennenkokematon, ei tietoakaan joulumielestä. Lähestyminen sujui ihan normaalisti, mutta fiilistä ei sitten riittänyt edes aatonaattoon saakka. Poks vaan, tilalla armoton ketutus. Koitin sitten ihan vaan olla, ja pitää suuni kiinni. Joulun iloisin asia oli huomata, että kun miun joulumieli oli hukassa, tuo talon isi-ihminen koitti luoda sitä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tähän asti hiän on ollut se joulun inhoaja, mutta kun jouluhössöttäjä passaili niin hän koki kuitenkin tarvetta luoda sitä jouluista tunnelmaa. Sammutteli valoja, laitteli kynttilöitä ja soitteli joulumusiikkia :)

Lahjapaketit sain onneksi valmiiksi ennen tätä poks-tilannetta.

Oman äidin lahjapakettiin piilotin säärystimet. Niille oli tarvetta ja tilaus. Mukavaa, kun ei tarvinnut miettiä päätä puhki ja tyytyä lahjakorttiin, kun äitille on aina niin vaikea keksiä lahjaa. Ohje Novitan sukkalehdestä, palmikkosukista jätin vain terät pois. Lankana seiskaveikkaa, jota purin lähes valmiista neulepaidasta. Oli ehtinyt muoti muuttua ja paita oli so last season -mallia. Samalla ohjeella tein sukat siskolle pari vuotta sitten. 

Omat paketit olivat urheilupainotteisia, salikorttiin sain puoli vuotta "peliaikaa" ja mies lupaili parisuhteen laatuaikaa crossfit-kurssin muodossa :) Liikunnan riemu onkin ollut hukassa koko syksyn ajan, kun olen ollut vähän väliä kipeänä. Salikorttia olen kuluttanut nyt lomalla jo parina päivänä, joten ehkä se kipinä on sittenkin löytymässä. Alkusyksystä ostetut lenkkaritkin on testaamatta, jokohan tänään kävisin testihölkällä. 

Joulu taitaa saada lähtöpassit ihan pian, raikkaat kevätverhot ikkunaan ja punainen sisustus varaston perukoille yhdeksitoista kuukaudeksi. Tai jos sitä lasten takia viruttelis tuota vaihtoa vielä pari päivää... Kuusikin on oikein nätti, eikä varise.