Harrastan liikuntaa ja käsitöitä. En ole tähän päivään mennessä onnistunut tekemään molempia. Ai yhtä aikaa?! Ei, kun edes suurinpiirtein samaan aikaan, silleen niinku samaan vuodenaikaan esimerkiksi. Innostun toisesta niin totaalisesti, että toinen unohtuu. Kunnes yhtenä päivänä huomaan kaipaavani tätä unohtamaani harrastusta, enkä koe saavani entisenlaisia kiksejä siitä mihin olen keskittynyt muutaman kuukauden ajan. Löydän ne siis aina vuorotellen, uudelleen ja uudelleen. Lajit ja tekniikat vaihtelevat jonkin verran.
Molemmista saan onnistumisen elämyksiä, pään nollaus -tekemistä, hyvää oloa. Mutta ne on sulkeneet aina toisensa pois.
Jos urheilumoodi on päällä, en ehdi ompelemaan, neulomaan enkä tekemään muitakaan käsitöitä. Kehitystä tapahtuu, kunto kohenee ja joskus jopa olen hetken, pienen hetken, tyytyväinen urheilulliseen olemukseeni.
Jos taas käsillä tekemisen moodi jyrää, sen näkee siitä, että farkut eivät mahdu jalkaan ;) Henkinen hyvinvointi meinaa kärsiä tuolloin huonosta omatunnosta, joka huutelee jossakin taustalla. Onneksi ääni vaimenee ja häviää mahtavan käsityöflown jyrätessä! Ja sille flowlle ei pärjää minkään sortin liikunnasta poikineet adrenaliinit.
Nuo kun oppisin yhdistämään, molempia sopivassa suhteessa. Siinäpä tavoitetta vuodelle 2014 :) Tuota on ainakin yritettävä. Jos en onnistu, tiedänpähän ainakin, että tämä nykyinen vuorottelutyyli on ominta Yöttöä, enkä yritä sitä muuttaa.
Blogissa saattaapi sitten vilahdella jatkossa myös tätä toista puolta miuta, ehkä treenikin löytää hitusen tavoitteellisuutta, jos sitä ei tee hipihiljaa, salaa vaan ihan piilottelematta. Treenikuviin on vuoren korkuinen kynnys, mutta kirjoteltavaa asiaa on mielen päällä sitten sitäkin enemmän.
Eli kujeet on entiset, näkökulma laajempi. Se kuka ei sitä hyväksy, ei hyväksy minua tällaisena kuin olen ja voi pysyä poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti