Toinen seikka, joka auttoi siivouskomeron "synnyttämisessä" oli, kun huomasin muistaakseni keväällä, että metrin korkuinen jääkaappi ei enää riitä meille syömäreille. Viikon ruokaostokset, edes ne salaattitarpeet, eivät mahdu kaappiin. Sain isi-ihmisen vakuutettua siitä, että meillä todellakin tarvitaan iso jääkaappi ja siihen vierelle pakastin. Ja tuumasta toimeen: Jääkaappipakastin suuntasi ukin ja mummin mökille, keittiön säilytyspenkki muutti eteisen puolelle ja uudet, isot jääkaappi ja pakastin saapuivat keittiöön. Entisen jääkaapin paikalle jäi sopiva paikka siivouskomerolle.
Mietiskelin, jotta sinne olisi saatava hylly. Ei koko kaapin syvyinen, koska perukoille kerääntyy ties mitä. Iskän lato on ehtymätön aarrevarasto ja siellä seikkailin etsimässä sopivaa hyllyä. Pimeimmästä nurkasta löysin Veikko-ukin tekemän perunalaatikon, johon tein harmaantuneesta laudasta välihyllyn. Kotona pesin laatikon ja kuivattelin hyvin.
Kaapin takaseinä oli käsittelemätöntä lastulevyä. Koitin kaunistaa sitä tapetoimalla sen Maaria Wirkkalan Enkeli-tapetilla. Tapetin kuivuttua kiinnitin laatikon kannakkeineen seinälle. Mattopiiskalle laitoin edellisen asukkaan rouhean metallilevynaulakon. Ovi tarvii vielä hankkia, vai jättäiskö ovettomaksi, kun tuo tausta on niin nätti :) T:lle kiitos tapettilahjoituksesta!
Seuraavaksi täytän kaapin uusilla siivousaineilla, joita innostuin ostamaan kutsuilta. Kaikki motivointikeinot on siis käytössä... Milloin näkyy tulos?
2 kommenttia:
Kääk, miten ihana siivouskaappi!! Miekin haluun tollasen (varsinkin jos se motivoi supersiivouksiin ;))!
Se on kyllä ihana. Mutta ei vielä vakuuttanut... Siivousintoa odottelen edelleen ;) Sain sentään uunin pestyä, se on puhtaampi kuin uutena.
Lähetä kommentti