Siedätyshoitoa

Syyssateilla kaipasin sohvannurkkaan jotakin mukavaa neuletta ja jo pidempään olin suunnitellut itselleni pitkävartisia villasukkia. Lankakopassa oli marinoitunutta violettia seiskaveikkaa, jota päätin käyttää siedätyshoitona (en pidä violetista, en lilasta enkä hempeän oranssista korallista). Tein aiemmin siskolle nämä ja nämä sukat lahjaksi, mutta en halunnut jämähtää entisiin malleihin vaan kokeilla jotakin uutta. Novitan sukkalehdestä löytyi tämäkin Kärjestä aloitettavien köynnössukkien malli. Sopivasti haastetta: aloitus kärjestä ja unohduksissa oleva tiimalasikantapää.
Aikomus ja suunnitelma olivat hyvät, toteutus mätti :) ja siksi tekeleet lojuivat keskentekoisina tänne asti. Tuli valittua hiukan liian työläs telkkarinkatsontaneule, kun ohjetta piti seurata tiiviisti kerros kerrokselta paitsi tuossa jalkapöydällä sai vähän matkaa neuloa aivottomana. Mutta toisaalta, pään nollaus -tehtävänsä tämä neule hoiti täydellisesti, kun tekemiseen piti keskittyä sen verran tiiviisti, ettei työasioita ehtinyt miettimään. Digiboxilta katsotut hömppäsarjojen jaksot pitäisi varmaan katsoa uusiksi...

Puikot 4 mm, lankana seiskaveikka, jota kului alle 2 kerää. Neule on aika napakkaa, mutta minusta sukkien pitää olla tiivistä neuletta, jotteivät ihan heti kulu puhki. Ja minulla villasukat rikkoutuvat kärjestä, eivät kantapäistä (kantapääksi riitti siis ohjeen tiimalasikantapää). Tiivis neulepinta aiheutti sen, että jouduin jatkamaan sukan varren resoria ohjetta pidemmäksi. Lopuksi muistuttelin mieleen italialaista neuleen päättämistä, jotta sain sukan suusta siistin ja joustavan.

Siitä siedättymisestä en osaa vielä sanoa mitään, en ainakaaan neuloessa vielä oppinut pitämään violetista. Katsotaan auttaako violettien sukkien käyttäminen asiaan :)