Tulevaisuuden työhuone on myös vierashuone. Haaveilen ostavani sinne metallisen levitettävän sohvan, jossa yövieraiden on hyvä nukkua. Patjalle olen suunnitellut päällistä äidin ja mummon virkkaamasta päiväpeitosta, joka ei ole oikein löytänyt paikkaansa. Ja nykysänkyihin se on liian pieni. Ajattelin leikata päiväpeitosta sopivan palan, kirkastaa sen puhtaamman valkoiseksi ja ommella taustalle seiniin sopivan harmaan/beigen lakanakankaan. Nyt joku kauhistuu ja jeesustelee, että elä nyt mene leikkaamaan... Ei hätää: Leikkaamisen jälkeen virkkaan uudet päättelykerrokset niihin peiton osiin, jotka joudun leikkaamaan. Ja jos vaihtoehtona on säilyttää päiväpeittoa varaston laatikossa, josta sitä ihailee vain varaston siivouksen yhteydessä, niin väittäisin leikkaamisen ja värjäämisen olevan oikeutettua. Äiti sanoi, että tee mitä lystäät, hyvä jos käyttöä keksit. Ja miehän keksin :)
Ensimmäiseksi päätin kuitenkin virkata peiton kahteen kulmaan vielä lisäpalat, jotta saan peitosta hyödynnettyä reunarivitkin. Voi miten ihanaa on virkata pitkästä aikaa! Ja erityisen ihanaa on, että kädessä säilyy tunto!
4 kommenttia:
Ooh, patjan päällisestä tulee varmasti ihana! Miulla ei kyllä ikinä riittäs kärsivällisyys virkata noin ohutta lankaa... Ihanaa, että sie jaksat nähdä vaivaa ja hyödynnät vielä perinnepeittoa!
Ja jos edelleen suunnittelet sitä valkasua, mie voisin sujauttaa mukaan yhet caprit, jotka oli farkkushortsien kanssa samassa koneessa.... argh
Tuo tänne vaan, en mie niitä varmaan enemmän piloille saa ;)
Minulla on sängynpeite tuota samaa kuviota. Muutama palanen puuttuu, on puuttunut 30 vuotta. Nyt on pakko terästäytyä ja tehdä valmiiksi.
Lähetä kommentti