Syysväsymystä ilmassa

Aamupäivällä mustikkaretkeiltiin. Oli ihanaa, mutta ruuan jälkeen iski semmoinen väsymys, että ihan ihmetytti. Marjojen puhdistaminen olisi vielä edessä, laiskottaa. Taitaa olla flunssaa tulossa, tai sitten ne kesän univelat painavat vieläkin kropassa ja päässä.
Remontissakin olisi roolinvaihto edessä: ruuanlaittajasta tekijäksi eli hionta- ja maalaushommiin. Ei tunnu puhti riittävän siihenkään muutokseen tänään.
Ja vielä pitäis nuita viinimarjojakin kerätä... Satais vaikka, niin ei tarviis.
Jotta tämmöstä tänään: valitusta, voivottelua ja natinaa. Tosi aikuismaista ja fiksua ;)
Ai kun olisi hienoa kehuskella keränneensä ja puhdistaneensa talven mustikat. Tai kehua sillä, että viinimarjat on nyt tältä syksyltä kerätty. Tai julistaa, että nyt se työhuone on valmis. Vaan ei, miulla on aina ja kaikki vaiheessa. Tarvitsee varmaankin asettaa itelleen jotakin pienempiä osatavoitteita, niin tuntuis saavan jotakin aikaan. Ja sais ruksata jonkin asian tekemättömien ja keskeneräisten töiden listasta yli ihan konkreettisesti.

Voivottelemalla eivät hommat näköjään etene, siis kahvikuppi mukaan ja työhuoneeseen hiomaan kitattuja saumoja. Tai sitten vaan istun ja unelmoin...