Syksyn satoa

Tässä päivässä oli vauhtia ja puuhaa ihan niin kuin eilen illalla ounastelin. Aamu meni maalaushommissa: väriä saivat pintaansa työhuoneen uuden ikkunan ympäristö, metallikaappi ja loput kattolistat. Maalaushommien jälkeen kävimme imemässä itseemme mäkiautotapahtuman tunnelmaa. Mukavaa oli! Kuinkahan monen pikku- (ja isommankin) pojan unelmiin nämä autot ja niiden rakentelu löysi tiensä tänään? Tyttöjäkin laji näytti viehättävän. Seuraavaksi tankattiin evästä ja suunnattiin mummolaan ja ukkilaan metsäretkelle. Juho ilmoitti, että hän ei muuten metsään lähde, vaan jää mummin avuksi hillonkeittoon. Ukki, Lauri ja minä suuntasimme tutuille sienipaikoille. Tateista keräsin vain ne kauneimmat ja pienimmät yksilöt, jotka voin huomenna jalostaa piirakaksi ja pastakastikkeeksi. Pakastetusta tatista en pidä, koska miusta tatti on hirveän limainen pakkasesta otettuna. Oisko jollakin niksiä, miten kyseiset sienet kannattaisi säilöä, jotta välttyisi siltä ällöttävältä muodonmuutokselta?
Mustikoita kerättiin piirakkatarpeiksi ja iltapalalle. Lauri halusi vielä poimia puolukoita. Tutuiksi tulivat muun muassa hirvikärpäset, vanamo, kangassieni, pillikkeet tattien lakkien alla ja heltat haperoiden alla.
Metsän antimien lisäksi saimme vielä mummilta evääksi ison kesäkurpitsan ja maljakkoon kultapalloja.
Ihmettelin Juhon vaisua olemusta jo päivällä, kiukkua ja väsymystä tavallista enemmän, silmät väsyneet ja hailakkana. Mummolassa otsa alkoi tuntua lämpimältä ja ääni flunssaiselta. Kotona sitten varmistui, että syksyn (ja kesän!) eka lentsu on soluttautunut talouteemme. Mehua tarjolle ja peiton alle. Ja Risto Räppääjä -elokuva pyörimään. Onneksi Juho älysi itse ilmoittaa, ettei metsäretkeily nyt käy: oli sen verran kuuma tarpoa kankailla tuossa kuumuudessa, saatikka kipeänä.
Eli nyt sitten vaan huilaillaan ja nautiskellaan.