
Siinä vaiheessa, kun minulla alkoi olla slipoverit kasassa ja kauluksen & hiha-aukkojen resorit neulottuna, Lauri ilmoitti, ettei ikinä laita päälleen tuommosta inhottavaa ja kutittavaa villatekelettä. Onneksi Juho sovitteli neuletta tyytyväisenä. Mutta kun tämä on ihanaa ja kallista silkkivillaa... selitteli äiti-ihminen, mutta ei auttanut. Lauria ihan yökötti mokoma hirvitys. Laten slipoveri viereksi aikansa keskeneräisten kasassa (vai onko se sittenkin epäonnistuneiden kasa... hmm), kunnes keksin purkaa siitä kauluksen ja etukappaleen yläosat, sekä neuloin kappaleet niin pitkiksi, kuin yhdestä Noro-kerästä riitti. Lopuksi joustinneule myös kappaleen yläosiin, ja näin sain itselleni säärystimet, ja neuleelle omistajan, joka tykkää siitä.
Käsityöt on siitä jännittäviä, että aina ei tiedä mitä on tekemässä: pannulapusta tuleekin pipo tai slipoverista säärystimet.
Epäonnistunut neule tarvitsee vain aikaa... tosin joskus ei auta kuin purkaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti