Päivien pidentyessä ja erityisesti auringon näyttäytyessä minut valtaa jokakeväinen "puutarhavimma". Alkaa siemenluettelojen selaus ja puutarhasuunnitelmat piirtyvät paperille. Kasvimaata olen yrittänyt perustaa useampaankin kohtaan tonttiamme, heikoin tuloksin. Aiempina vuosina kasvimaan viljelyksillä ovat herkutelleet lähinnä etanat tai tarkemmin sanottuna kotilot. Toissa vuonna ne pistelivät suuhunsa lähes kaiken mullan päälle itäneen. Naapurin ideasta inspiroituneena päätin kokeilla onnistuisiko vihannesten ja kukkien kasvattaminen kasvilavoissa. Vuosi sitten lumien lähdettyä sahasin, naulasin, porasin, kaivoin ja kuskasin multaa ja hevosenlantaa, niin että unta ei iltaisin tarvinnut odotella. Istutettiin poikien kanssa lavoihin paljon vihanneksia ja kukkia, sitten peittelin kaiken tiiviisti harsoilla. Poistin harsot vasta, kun kasvit alkoivat työntää niitä pois laatikoiden päältä. Ja satoa saatiin, vaikka oli kuiva kesä ja laiska kastelija. Voi sitä onnea, kun poikien kanssa nostettiin ja syötiin ensimmäiset omat perunat. Silloin sisällä läikähteli: tuntui että tämä on jotain semmoista mitä haluan lapsilleni opettaa.
Ja vimma nousee taas. Mitähän sitä tänä kesänä kokeilisi kasvattaa? Onneksi suunnittelu on yhtä ihanaa kuin se varsinainen mullassa möyriminen.
3 kommenttia:
PERUNOITA peltoon! :)
Uijuijui miten ihana lavakasvimaa! Tollasesta oon jo pitkään haaveillut! Pitää tulla tiirailemaan kesällä ;)
Meiän normikasvimaalla yritetään kasvattaa ens kesänä ainakin perunaa, sipuleita, kesäkurpitsaa, avomaankurkkuja, yrttejä ja kukkia. Kitkeminen on kyl yks mun inhokkeja, että saa nähä mitä siitä tulee...
Perunoita on laitettava enemmän kuin viime kesänä, 6 siemenperunaa
-> kaksi kattilallista uusia perunoita oli ihan liian vähän. Sallalle tervetuloa! Tosin aiemminkin saa tulla. On nimittäin Suomen lumisimmalla paikkakunnalla tämä meijän koti, ja kasvimaa on jossain metrisen hangen alla. Epäilen, että nuo lumet ei sula ennen ens talvea.
Lähetä kommentti