Pehmeitä paketteja: osa 3

Toisen kummitytön paketti ei ehtinyt pukin kyytiin, mutta tulee jälkitoimituksena;)
Käärin pakettiin neljännen Möökö-takin. Ohje sovellettu Ruttunutun alkuperäisestä kolmen takin & kässänopen kokemuksella. Lankana edelleen Novitan Keloa, jota meni reilut 3 kerää.

Koukku 10, jotta sain riittävän pehmoista pintaa aikaiseksi. Möökö seiskaveikkaa.
Takin lisäksi ähnäsin synttärilahjaksi annetulle nukelle samanlaisen Möökö-takin puunappeineen kaikkineen. Lankana seiskaveikkaa, koukku... häveissä.

Semmoisen jujun piilotin takkeihin, että tytön takin sydän on tehty nuken takin langasta, ja nuken takin sydän tytön takin langasta :)

Pehmeitä paketteja (ja muitakin): osa 2

Joulukalenterin lupaama huovutus oli poikien mielestä koko joulukuun paras juttu, siis aattoa edeltävää aikaa kun mietitään. Läträsimme villojen, veden ja saippuan kera sen verran, että saimme ukkiloille sekä mummeille pienet paketit jouluksi. Mummit lahjottiin korviksilla, ukit kännykkäkoruilla tai avaimenperillä. Pehmeiden pakettien lisäksi saippuatehtaalta valmistui mansikantuoksuisia saippuoita paketteihin käärittäväksi.

Ja voi miten tärkeää se olikaan pienille miehille, että heilläkin oli omatekemiä lahjoja annettavana :) Käsityönope hykertelee jälleen...

Pehmeitä paketteja: osa 1

Pienimmän kummitytön joululahjapakettiin käärin nämä pienet sukat. Malli melkolailla sama kuin Meeri-mummon sukissa viime syksynä, nyt jätin jalkaterän kirjoneuleen tekemättä. Seuraaviin sukkiin pitää lisätä yksi kirjoneulemallikerta lisää, sen verta piukat näistä tuli. Lankana Woolia, puikot 2,5 mm. Kantapää neulottu yksinkertaisena, kerta ne eivät vielä nelivedolla edetessä kulu. Tarviiskohan kärki neuloa vahvistettua neuletta... semmonen sytkyttelijä tuo tyttö ;)
Valmistuivat jouluaaton aattona, paketoitiin aattona, mutta ehtivät kuitenkin pukin matkaan toisin kuin toisen kummitytön lahjat.

Yhenillan(ompelu)juttu

Otto oli raapinut oman petinsä tuhannen päreiksi. Jatkoin samalla linjalla ja pistin yhden vieraspatjan kolmeen osaan. Kaivelin kangasvarastosta mahdollisimman tiivistä ja paksua kangasta & ompelin patjaan päällisen. Lisäsin pehmusteeksi yhden tilkkutöiden sisustaksi ostetun halpisviltin.
Herra on hyvä vaan ;)

Jouluaatto

Jouluaaton kalenteripussukasta löytyi ohje punottujen sydänten valmistamiseen.

Aattoa vietettiin tänä vuonna siskolikan tykönä.

Kilttinä oli ilmeisesti oltu, lahjaröykkiöistä päätellen.

Nyt on elpymisen aika, palailen kunhan selviän jouluähkystä. Jouluähky on tänä vuonna totaalinen, fyysinen ja henkinen: Kiristävät vaatteet ja suunnaton into kevätverhojen vaihtoon. Koitan kuitenkin sinnitellä vielä pari päivää ennen kuin vinttaan kuusen pihalle ja piilotan taloudesta kaiken punaisen. Ihana joulunpunainen onkin yht`äkkiä tunkkainen väri. Joulukuun kestänyt jouluhekumointi ja innostus huipentui eiliseen ja minä olen valmis valoisaan kevättalveen ja aurinkoisiin hiihtoretkiin hankiaisilla :)
Hyvää loppuvuotta!


(Kuvassa Veeruskalle joulahjaksi ommellut nukensängyn petivaatteet)

19.- 23.12.12

Karkkipäiväperjantain kunniaksi kalenterista löytyi suklaatikkarit. Muina päivinä täydensimme lumiukkoarmeijaa Tiimarin askartelupakettien avustuksella.
Kaikki alkaa olla valmista, siivoukset tehty ja lahjat paketoitu. Paitsi yhdet sukat pyörivät neulepuikoilla vielä tämän illan :) Ai mitenkä niin viimetipassa?

17. ja 18.12.12

Joulu lähenee niin vauhdilla, etten meinaa pysyä perässä. Onneksi taloudessa on kaksi innokasta joulun odottajaa, jotka pitävät huolen siitä, että tiedän montako yötä h-hetkeen on :)
Huovutettuja joululahjoja käärittiin paketteihin alkuviikosta. Maanantain pussukassa oli pieni piparimuotti käsityömessuilta, joten vuorossa olivat tämän joulun toiset piparitalkoot. Tiistaina joulukoristevalikoima lisääntyi vielä yhdellä timanttienkelillä.
Samanmoisella, mitä askarreltiin jo kalenterin alkupuolella.
Kirjeet joulupukille valmistuivat lehtileikepulasta huolimatta ;)


(Juhiksen kirjeessä viimeinen sana on stiga, kirjoitettu vahingossa takaperin. Mutta pukki kyllä ymmärtää, kielitaitoinen tyyppi kun on.)

13.-16.12.12 Aarteita ja salaisuuksia

13. ja 14.12.12 joulukalenteriin oli kätkettynä kartta ja vihje, mistä pojat etsivät "aarteita". Aarteet eli PEZ-namut löytyivät matkalaukusta ja lipaston laatikosta. Karkkipäivänä sitten popsittiin herkut näistä uusista jouluisista hahmoista.
Lauantain yllätys oli myös niin iso, ettei mahtunut pussukkaan. Aarrekartan avulla Juhis löysi saippuan valmistus -setin ja tänään pojat tekivät joululahjapaketteihin käärittäviä mansikkasaippuoita sukulaisille, mutta ei kerrota niistä yhtään sen enempää ;)
Emme myöskään hiisku tämänpäiväisistä huovutushommista ennen jouluaattoa mitään. Tai sen kerron, että isi-ihmisen kysyessä Latelta sunnuntai-iltana, että mikä oli viikonlopussa parasta, vastasi poika "Se paras on vielä edessäpäin". Kotona isi-ihminen tajusi mistä Late puhui: aamulla kalenterin lupaama askartelutuokio villojen parissa ehdittiin pitämään vasta ennen nukkumaanmenoa. Käsityönopettaja minussa hykertelee tyytyväisenä: viikonlopussa oli monenmoista ravintolaherkuttelua, lentopalloturnausta ja muuta hienoa, mutta kaikkein parasta on yhdessä huovuttaminen :)

11. ja 12.12.12

Pitäisi kirjoittaa kirje joulupukille. Liekkö äiti-ihmisen hankkiman suoramarkkinointikiellon syytä vai mikä on, kun meille ei ole tullut yhtään lelumainosta!? Leluja on aiempina vuosina tutkailtu näistä lehtisistä ja pukin kirjeeseenkin leikattiin toivelahjojen kuvat kirjoitustaidon puuttuessa. Pukki taitaa saada ihan käsin kirjoitetut kirjeet tänä vuonna. Toivelistalla on joka tapauksessa ainakin Angry Birdsejä.
Samaisia lintuja piilottelin myös eilisen ja tämän päivän kalenteripussukoihin, tarrojen muodossa.

10.12.2012

9.12.2012

Tänä aamuna Juhis pääsi askartelemaan hiihtävää lumiukkoa.

Hiihtokausi tuli avattua ihan oikeastikin tänään. Hiihdon päälle maistui sauna ja hyvä ruoka. Isi-ihminen oli kotona, kyllä! Ja loihti herkullista kanarisottoa ja mie tein tuota edellisen postauksen jälkkäriä, kun Late ei leikeiltään joutanut.
Illan voikin sitten hyvillä mielin köllötellä sohvannurkassa, tuijotella hyvää elokuvaa ja hoidella tontun hommia neuloen tahi virkaten ;)

8.12.2012 Luumuvaahto

Jostakin vanhasta Kotivinkin joululehdestä olin repäissyt talteen tämän jälkkäriohjeen, jota halusin testata ennen joulua (josko löytyisi uusi herkkuresepti jouluaterian päätökseksi). Laten pussukasta tämä resepti sitten eilen löytyi ja tänään testailimme sitä kokeilevassa keittiössämme. Hyvää oli ja sopivan kevyttä :)

Luumuvaahto
(4 hengelle)

3 kananmunan valkuaista
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 prk lasten luumusosetta
½ dl hasselpähkinöitä (meillä oli murskattua pähkinäsekoitusta)

1. Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi.
2. Sekoita valkuaisvaahtoon vaniljasokeri, kaneli ja luumusose.
3. Annostele vaahto tarjouilukulhoihin ja koristele pähkinöillä.

5. 6. ja 7.12.

Yhtä juhlaa ovat olleet viime päivät. Meidän pienin on nyt 5-vuotias itse- näinen/päinen pikkuherra. Minieskarilainen. Ja vasta äsken on tämäkin video otettu, siltä tuntuu. Älkää huomatko jumittunutta pyykkihuoltoa :)

Herkut tursuavat korvista ja syöty suklaa puskee jo ihosta läpi. Kamera kohdistui onnelliseen synttärisankariin ja mukana juhlineisiin ystäviin, joten kalenterin kuvaaminen ei ole ollut mielessä.
Muistilapuksi itselle tulin kuitenkin julistamaan, että 5. ja 6.12. pojat saivat joulukalenterista leimasimet ja tänään 7.12. perjantaikarkkipäivän kunniaksi suklaatikkarit.

Ihanaa, huomenna jotakin tavallista kotiruokaa ja säännöllinen tavallinen ruokailurytmi ;)

3. ja 4.12.2012

Käsityömessujen löytöjä ovat myös nämä itse koottavat prismaenkelit, jotka laitoin eilisen joulukalenteripussukkaan Juhikselle ja tämänpäiväiseen Latelle.

Juhiksen synttärit lähestyvät vääjäämättä, kaverisynttäreitä pidetään huomenna ja sukulaiset, ystävät ja kummit kestitetään perjantaina. Kertaalleen siirretty viikkosiivous olisi nyt viimeistään ajankohtainen. Lisäksi illalla on luvassa synttäriherkkujen leipomista.
Sankari on ollut jo useamman päivän ajan täpinöissään, näinköhän illalla uni tulee silmään :)

2.12.2012 Piparinpaistopäivä

Joulukalenterin toisesta pussukasta löytyi pieni piparimuotti. Ostin tuon ja yhden toisen muotin Joensuusta Taikasormet-käsityömessuilta muutama viikko sitten. Muotti kalenterissa tarkoittaa sitä, että tänään leivomme pipareita. Luotimme tällä(kin) kertaa kaupan pakastealtaan tarjontaan eli oikaisimme käyttämällä valmistaikinaa. Mutta se ei herroja haitannut: taikina maistui ja valmiitkin piparit katosivat pikapikaa pelleiltä, ennen kuin purkkiin kerkisivät.

Eilen sain vaihdettua jouluverhot olkkarin ikkunoihin ja kaivelin esille muutakin joulutavaraa. Viikkosiivous korvattiin himmennetyillä valoilla ja kynttilöillä. Siivous siirrettiin tulevan viikon tiistaihin, kun alamme valmistautua Juhiksen 5 v. kekkereihin.
Joululoma tuntuu tulevan tarpeeseen: kiireetön yhdessäolo ja erityisesti se, että isi-ihminenkin on kotona, ovat lahjoista parhaita.

Joulukalenteri 2012: luukku 1 :)

Varaston perukoilta kaiveltiin esiin joulukalenteri, vanha tuttu jo aiemmilta jouluilta. Laskelmieni mukaan olen piilotellut pussukoihin yllätyksiä nyt jo neljänä jouluna.
Äiti-ihminen haaveilee edelleen sen maalaamisesta valkoiseksi, jotta se istuisi paremmin sisustukseen. Vaan kun siinä vaakakupin toisella puoliskolla on pienten miesten ylpeys omatekemästä kalenterista, niin eihän valkea maali ole silloin minkään arvoista. Joten mennään tällä riemunkirjavalla linjalla yhä edelleen :)

Tänä vuonna äiti-ihminen panosti kalenteriin kokonaisen illan verran sekä luotti paljolti Tiimarin apuun: Kalenteri on täytetty muun muassa askartelupakkauksilla ja -ohjeilla. Lisäksi laitoin leivontaohjeita viikonloppuihin sekä joulunameja perjantaikarkkipäiville.
Ensimmäisestä pussukasta löytyi ohje helmiliskon valmistamiseen.

Jännittävää joulun odotusta kaikille!

Meeri-mummon sukat by Yöttö

Ristiäislahjaksi poikien pienelle serkkutytölle tein nämä söpöt villasukat. Lahjaostoksille suurempiin kaupunkeihin en olisi ehtinytkään, joten onnekseni sain tilauksen sukkaparille, joka tehtiin tyttösen isomummin tyyliin. Lankana Woolia, puikkoina ohuimmat, mitä tähän hätään kotoa löysin, eli varmaankin 2,5 mm. Toista sukkaa neuloessa meinasi käsiala löystyä liikaa.

Joten ei auttanut muu, kuin purkaa tekele ja neuloa teräosan kirjoneule uusiksi. Seuraava yritelmä tuli sitten liian kireää ja vasta kolmannella kerralla sain aikaiseksi arvioinnin läpäisevää pintaa. Kantapään neuloin yksinkertaiseksi, koska tuon ikäinen nakero ei vielä hirmuisesti kantapäitään kuluta :)
Mallisukkana oli tuo punamusta aikuisen sukka, josta poimin kuvion ja sukan mallin, tosin hieman pieneen jalkaan soveltaen. Ohje siis omasta päästä.

Virkattu pöllökotelo puhelimelle

Kehityksen jarru joutui antamaan periksi ja hommaamaan kosketusnäyttöpuhelimen. Vanha puhelin mureni palasiksi ja oli pakko hankkia uusi. Olin virutellut uuden puhelimen ostamista jo vaikka kuinka kauan, korjannut vanhaa palvelijaa liimalla ja teipillä, vaan nyt syksyllä se sanoi sopimuksen lopullisesti irti, nyyh. Reilu vuosi sitten iskä lahjoitti minulle kosketusnäyttöpuhelimen, kun oli sen jonakin kytkykauppana saanut, mutta ei halunnut itse opetella sitä käyttämään. Jonkun viikon telusin sen kanssa ja totesin, että en oppinut käyttämään sitä. Puhelut menivät pitoon... siis jos onnistuin vastaamaan ensin niihin, viestit karkasivat keskeneräisinä ja kuvaviestejä en oppinut lähettämään ollenkaan, nettisurffailua en uskaltanut edes kokeilla XD Totesin, että ei oo miun juttu ja lahjoitin puhelimen eteenpäin, siskolle, joka tunnetusti on paremmin perillä kaikesta nykytekniikasta.

Uusi puhelin on nyt varustettu kaikilla herkuilla, kosketusnäytöllä, navigaattorilla ja ties millä. Ja pakon edessä olen sitä opetellut käyttämäänkin. Mietiskelin tuossa päivänä muutamana, jotta mitenkähän se tuommonen isolla näytöllä varustettu puhelin mahtaa pakkasella pelittää? Piti samantien alkaa väsäämään sille lämmintä koteloa. Matskuna käytin taas niitä tutkaimia, (eli langanpätkiä, jotka jäävät yli, kun kudonnaista ei voi kutoa aivan loimen loppuun asti) sekä muita puuvillalangan jämiä. Samoja oransseja lankoja olen koittanut hävittää tällä ja tällä tavalla aiemmin.

Varpaisiin kirjoin vielä kynnet tuon kuvan ottamisen jälkeen.

Mökkiremppaa

Mökki on laitettu talviteloilleen, vene viety talvisäilöön ja tänä vuonna pelastusliivit eivät jääneet homehtumaan veneen bokseihin. Mökkikiintiö tuli täyteen, mutta eiköhän se taas viimeistään uuden vuoden tienoilla taas ala; se haaveilu mökille pääsemisestä.

Tämä kesä oli ensimmäinen remonttikesä mökillä. Työleiristä ei kuitenkaan tarvitse puhua, sen verran mukavuudenhaluisia immeisiä kuin ollaan ;) Sitä edellinen kesä meni univelkojen kuittailuun ja mökkiviikonloput tehokkaasti huilailuun, kun kävin leipomolla töissä rahoittaakseni silloisen työhuoneremontin kotona.

Toisessa kuvassa näkyy mökin "heikko kohta": tuo ikkunan alunen oli jo ostohetkellä lahonnut ja luulenpa, että juuri se karkoitti monet kilpailevat ostajaehdokkaat. Reikä seinässä ja lahonneet ikkunanpuitteet hirvittivät meitäkin, mutta koska talossa sisällä tuoksui "kuivalle" ja saari oli muuten unelmiemme täyttymys, uskalsimme tehdä ostotarjouksen. Iskä ja kirvesmiessetä tutkivat seinää ja totesivat, että hirsiä ei tarvitse vaihtaa, vain seinäpaneeli ja hirren pinta ovat lahonneet tuolla sään pieksemällä seinällä.

Paneelien alta löytyi punamullattu hirsiseinä, jonka tekijä oli kaivertanut seinään oman puumerkkinsä. Eristeenä oli käytetty sammalia ja varpuja.
Lahonneet puuosat poistettiin siten, että seinään jäi vain tervettä puuta. Kolot koolattiin ja täytettiin eristevillalla.
Uutta 25 cm:ä leveää paneelia ei ollut liian helppo löytää.

Onneksi paikallinen, Enolainen höyläämö teki meille sitä, kun ensin hommasimme riittävän leveää lautaa Liperistä, toiselta höyläämöltä raaka-aineeksi. Vanhat, käsintaotut naulat suoristettiin ja paneelit paukuteltiin seinään. Maalaus ja ikkupuitteiden korjaus ovat sitten tulevan kesän projekteja.

Purkamisen teimme itse, tai lähinnä Antti teki. Rakennusvaiheessa kirvesmiessetä ja iskä ottivat komennon.

On se vaan onni,että on sukulaisia, jotka osaavat tehdä näitä hommia ja samalla saamme kullan arvoista tietoa & taitoa vanhan talon kunnostuksesta.

Oppipoikana ja -tyttönä oppi menee perille aivan eri tavalla kuin kirjasta lukemalla.

Kinkkumetukkavoileipäkakku by Yöttö

Tein kummitytön ristiäisiin lohikakun ja kinkku-metukkakakun.
Jälkimmäinen onnistui niin hyvin, että pitää ihan kirjoitella reseptiä muistiin:




Leipänä käytin Enolaista Jyväjööti-leipää ja kostutukseen laktoositonta maitojuomaa.

Täyte 1 (kinkkutäyte):
* kevyt Creme Fraiche (200g)
* ruohosipulituorejuustoa (200 g)
* puolikas vähälaktoosinen rahka (noin 125 g)
* kinkkua silputtuna (ohuen ohuita siivuja olivat)
* yrttejä omasta maasta (basilikaa, oreganoa, ruohosipulia...)
* pala purjoa
* sinappia ja suolaa

Täyte 2 (metukkatäyte):
* kevyt Creme Fraiche (200g)
* 150 g metukkaa
* 2 punaista paprikaa
* ruohosipulituorejuustoa (200g)
* puolikas vähälaktoosinen rahka
* mustapippuria

Näiden kahden täytteen lisäksi laitoin leipäkerrosten + kostutuksen päälle reilu puoli purkkia Amerikan kurkkusalaattia.

Kuorrutuksena käytin muistaakseni rahkasta ja tuorejuustosta tehtyä seosta, jonka maustoin suolalla. Koristeina juustosta piparimuotilla leikattuja sydämiä, oman maan yrttejä, pikkutompsuja, viinirypäleitä, sekä ohuenohuita siivuja metukkaa + kinkkua.

Lohikakun tein kylmäsavulohesta sekä paistetusta lohesta ja sitä täytyy vielä kehitellä...

Syrnikit vohveliraudalla

Sattuipa tässä iltana muutamana kyläillessä, jotta tuurasin kylättelypaikan pääkokkia hetkisen ja paistoin siellä lettuja. Tätä suunniteltaessa Juhis puuttui huolestuneena keskusteluun: "OSAAKO MEIJÄN ÄITI PAISTAA NIITÄ LETTUJA? VARMASTIKKO?" Oli huolissaan, että tuleehan niitä varmasti sitten kahvipöytään asti, jos äiti-ihminen sekaantuu asiaan. Nauruksihan se meni, mutta mitä tästä voi päätellä: en ikinä paista lettuja. Laiskuuttani en jaksa kököttää iltaa hellan ääressä ja paistaa niitä lettuja. Sen sijaan hyvin usein tyrkkään pannarin uuniin. Ja säilyypähän mummoilla joku erityinen valttikortti, kun herkkuja lastenlapsille miettivät ;)
Late on nyt kuitenkin tympääntynyt siihen iänikuiseen pannariin ja päätin kokeilla ystävän suosittelemia syrnikkejä. Ohjeen nappasin täältä ja paistinpannun sijaan käytimme vohvelirautaa. Juhis hoiti taikinan valmistuksen ja Late paistamisen, mie vähän neuvoin vierestä. Herkullisia olivat, varsinkin tuolla omalla mansikka/vattuhillolla höystettynä. Isille jäi kolme pientä sydäntä maisteltavaksi :) Joten ensi kerralla tupla-annos.

Kolmas Möökö-takki

Keskeneräisten käsitöiden kasa pieneni eilen hiukan, kun sain valmiiksi kummityttö-Veeralle Möökö-takin. Villatakin idea siis alunperin Ruttunuttu-blogista. Muokkasin mallia hartioista väljemäksi, huppua syvemmäksi, kokoa pienemmäksi jne. Eli ohje alkaa olla aikalailla omaa käsialaa. Lankana Novita Keloa, koukku 10 mm. Möökö seiskaveikkaa. Jämistä ähnäsin takkiin sopivat töppöset, omasta päästä.
Tämmöisen paksun neuletakin pitoaika on nyt, joten en millään malta odotella joulupukin tuloon asti :)

Näen punaista ;)

Syysloma lähenee loppuaan ja mie nään punaista, monessakin mielessä.

Esimerkiksi tätä julmettua pyykkishowta pyörittäessä: Tässä talossa pyykit lajitellaan tummiin, vaaleisiin, PUNAISIIN ja kuuskymppisiin. Ja taloudessa asuu kuitenkin vain yksi naisihminen ja kolme miespuolista eläjää ja yksi urospiski. Hassua, mutta juolahtipa vaan mieleen.
Tuntuu, että koko viikko on mennyt pyykkejä selvitellessä, kun rahtasin mökiltä kaiken mahdollisen pestäväksi ja talvisäilöön tänne kotiin.

Syksyn pimeys ja synkkyys pistävät myös näkemään punaista. Sohvannurkka, hyvät elokuvat/sarjat ja suklaa ovat kutsuneet lenkkipolkuja useammin, ja sen kyllä huomaa. Kiukuttaa, kun sitä ei tajua omaa parastaan ja turvautuu sokerin tuomaan hetkelliseen mielihyvään. Ja mikä on tulos: no niitä omia farkkuja on taas turha riuhtoa jalkaan, eikä ole edes vielä toppahousuaika, jotta voisin turvautua niihin. Joten ei se muu auta, kuin pakottaa itsensä niille ensimmäisille juoksulenkeille.
Muuten, tuossa pyykkitelineellä roikkuu ihana kirppislöytö: oranssi samettihame. Sovittamatta ostin ja karvaasti kotona totesin, että ovat näköjään pienentäneet kokoja nykyhameissa ;)

Punaista nään myös sen takia, että tuntuisi olevan jonkinmoinen luomisvimma päällänsä. Jokainen käsityöläinen tahi taiteilija tunnistaa tuskan. Vaan kun siihen luomiseen ei vielä ole löytynyt aikaa, eikä sopivaa kanavaa. Ensin olisi saatava syksyn sato säilöttyä ja pölyt pois nurkista (ties milloin sitä ehtii kunnolla siivoamaan seuraavan kerran...). Ja mitähän sitä edes tekisi, jos siihen aikaa ja tilaisuus tulisi? Keskeneräisten valmiiksi tekemistä ehdottaisi varmaankin jokainen täysjärkinen keneltä asiaa tiedustelisin. Keskeneräisten kasa ei ole enää edes kasa, vaan useita kangaskasseja ja nyssäköitä ympäri huushollia. Mutku... haluaisin tehdä jotakin mistä nousisi sellainen flow-fiilis... ja sitä ei saavuta päättelemällä villatakkia tai ompelemalla verhon käänteitä.

Ärsyyntymistä on aiheuttaneet myös nämä jatkuvat sateet, joiden takia en ole pihalla juurikaan pilkistellyt. Tiedetään, tiedetään: tuokin olisi vain pukeutumiskysymys.

Onneksi arki alkaa taas, eikä silloin jouda haihattelemaan joutavia XD

Möökö kakkonen

Ihastuin kummipojan möökötakkiin niin kovasti, että niitä valmistui nyt toinenkin, samaisen kummipojan vastasyntyneelle pikkusiskolle. Seuraava Möökö on jo suunnitelmissa ja langat tilattuna. Idea Ruttunuttu-blogista, ohje vastasyntyneen kokoon omasta päästä.

Amigurumiko?

En ole vielä hurahtanut Amigurumeihin. Se tarkoittaa pientä virkattua tai neulottua + täytettyä nukkea tai maskottia. Näistä hahmoista putkahtelee värikkäitä ohjekirjoja kuin sieniä sateella. Tai ehkä sitä on tietämättään tehnyt amigurumeja pienestä pitäen. Pienillä & nopeilla virkkaustöillä ei vain yli 20 vuotta sitten ollut täällä meilläpäin tuollaista hienoa, japanilaista nimeä :) Ja kun Juhis sai toukan, niin Late toivoi kärpässientä. Valmiin neuleohjeen seuraaminen ei kuitenkaan illalla huvittanut ja aloin virkkaamaan omasta päästä. Taas nähtiin onnellinen ja tyytyväinen pieni mies. Ja äiti-ihminen on aina tyytyväinen, kun vilkkaat poikalapset innostuvat leikkimään jollakin muulla kuin ninjagoilla, räiskivillä hyrrillä, vesipyssyillä, tietokonepeleillä, kovaäänisillä autoilla tai muilla mekkalaa pitävillä leluilla. Angry Birds -hahmoja on tilauslistalla seuraavaksi :)

Toukka ötökkätutkijalle

Käytiin Juhiksen kanssa kirjastossa tässä männä viikolla, piitkästä aikaa. Lastenosastolta löytyi iso pino erilaisia eläinsatukirjoja ja luonnontiede- osastolta ötökkäkirjoja. Pieni mies valitsi myös yhden sienioppaan :) Lempikirja löytyi kuitenkin äiti-ihmisen kirjapinosta: Lesley Stanfieldin Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Juhis kulki kirja kainalossa koko illan ja markkinoi minulle ideaa, jonka mukaan äiti-ihminen neuloo kirjassa olevan ritariperhosen toukan hänelle. Ja äitihän neuloi. Toukka valmistui Juhiksen mentyä nukkumaan, ja vein sen tyynylle odottelemaan aamua. Pieni ötökkätutkija oli niiiiiin onnellinen herätessään ja yhtä hymyä koko seuraavan päivän. Päiväkodin päiväunetkin maistuivat taas, kun kainalossa oli paras unilelu.

Mökkisaunan remppaa

Ihana mökkiviikonloppu takana ja sain aikaiseksi enemmän kuin suunnittelin. Tarkoitus oli vain olla ja öllötellä, nautiskella ja olla koko perhe yhdessä, ulkoilla, ilman kiirettä ja hoppua. Niin teimmekin ja lisäksi poimimme kanttarelleja ja puolukoita.

Öllöttelyyn tympäännyttyäni päätin pikkusen kokeilla ostamaani saunasuojaa tuohon pukuhuoneen seinään. Jo mökin ostohetkellä päätin, että nuille moottorisahalla teurastetuille savusaunan hirsille on tehtävä jotakin. Pidän niiden mustuneesta pinnasta, eikä tuo kellastunutkaan pinta ärsytä, mutta kun niitä on vieretysten ja parhaimmillaan samassa hirressä on

molempia, mustaa pintaa vauhdikkailla & keltaisilla moottorisahan raapaisuilla koristettuina. Keväällä, ennen pitkiä kesälomapäiviä, jolloin on aikaa tehdä vaikka mitä... ostin tuon harmaaksi sävytetyn saunasuojan ja sudit odottamaan inspistä. Ja se inspis iski nyt, juuri kuin olin jo suunnitellut roudaavani tuon ison purkin kotiin, pakkasta pakoon ja odottamaan ensi kesää.

Suti viuhui ja seinän väri tasoittui. Aluksi käsittelyaine näytti aivan liian sinertävältä, mutta kuivuttuaan seinän oma, punertava sävy pääsi oikeuksiinsa ja olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen. Saunatuvan ja saunan remontti saa jatkoa myöhemmin, katto vedetään vaaleaksi tai sitten tuolla samalla tummalla käsittelyllä. Lauteet käsittelen varmaankin mustiksi, uusia ei ole tarvis hankkia ihan vielä. Saunan ikkunat odottavat totaalista restaurointia jo täällä kotona autotallissa, siksi tuo ikkuna-aukko on levytetty tilapäisesti umpeen. Kyllä siitä hyvä tulee, hitaasti mutta varmasti suunnitelmat ja haaveet muuttuvat remonttihommiksi, uuden opetteluksi ja ideoiden toteutuksiksi. Viimein saamme aikaan valmista, omannäköistä ympäristöä.

Möökö-takki lahjaksi

Pienimmälle kummipojalle valmistui synttärilahjaksi Möökö-villatakki. Ohjeen löysi lahjansaajan äiti Ruttunuttu-blogista. Koukku oli kokoa kymmenen ja lankana Novitan Keloa (reilut 3 kerää), jota testailin ensimmäistä kertaa. Virkattu pinta alkoi taas vuosien tauon jälkeen kiehtoa, ja näitä on tehtävä lisää, niin sukkelaan työ valmistui. Muokkasin ohjetta aika reippaasti, kun huomasin olkapäiden tarvitsevan ohjetta enemmän tilaa, raglanhiha kun oli kyseessä. Takin jujuna on tuo ihana Möökö-hahmo. Möökön suu on samalla taskun suu.

Arki on siis vienyt mennessään, aika ei vielä riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä, mutta ajankäyttöni kehittyy koko ajan :) Sain jopa tehtyä semmoisen ihmeteon, että siivosin huushollin työhuonetta lukuunottamatta maanantai-iltana. Yleensä saan tumpuloitua siihen vuorokauden tai kaksi, nyt se sama homma hoitui työpäivän päälle. Ja asiat tärkeysjärjestyksessä: minulle tärkeintä on lasten ja meidän aikuisten hyvinvointi, ei niinkään ne pölyttömät pöytäpinnat. Olen siis huolehtinut hyvästä ruuasta, liikunnasta, ulkoilusta ja vitamiineista, ja nyt viimein sain tuon siivouksesta nalkuttavan omatunnonkin hiljenemään. Viikonloppuna panostetaan sitten siihen henkiseen hyvinvointiin eli kiireettömään yhdessä olemiseen. Leppoisaa viikonloppua ja halitelkaa toisianne!

Sankari silkkimekossaan

Pienen- pieni kummi-tyttö sai tänään nimen. Sankari seurasi toimi- tusta terhakkaasti ja hymyili aina sopivan tilaisuuden tullen. Pappikin naurahti, että harvemmin nämä pienokaiset osallistuvat omiin ristiäisiinsä näin topakasti, mutta tämä neiti oli ja on läsnä, tässä ja nyt & täysillä. Ei puhettakaan mistään omasta vauvakuplamaailmasta :)

Juhlat juhlittiin ja herkut popsittiin leppoisassa tunnelmassa, hyvässä seurassa. Kiitos!

Yöttödesignia, pitkästä aikaa

Innostuin ompelemaan! Aika oli kortilla, mutta kun pääsin MEKKOA ompelemaan, niin muut hommat saivat väistyä :) Nimim. kukahan täällä pesis tuon pyykkivuoren?
Pienenpieni kummityttö tarvitsi ristiäisiin bileasun, ja aikani puuvillaisia printtikankaita pyöriteltyä keksin, että kyllä sen silkkiä olla pittää ja tylliä, suvun ekalle rinsessalle. Hyväksytin kankaan rakkaalla siskolikalla (sen pienen kummitytön äiti siis) ja sain hyväksyvän vastauksen. Kangasta oli kuitenkin aika pieni pala jäljellä, joten Yöttö pääsi mielipuuhaansa, eli tuunaamaan.

Jemmasta löytyi siitä samaisesta kankaasta ommeltu kaasonpuku, joka on jo malliltaan solastseason. Eikun sitten vaan mekon mallia etsimään. Mieleinen löytyi jälleen Mekkotehdas-kirjasta, Orelma nimeltään. Pienensin kaavaa 75%, muokkasin mieleiseksi, vetoketjulliseksi ja vuorelliseksi. Kaivelin sakset esiin. Tässä vaiheessa aina hiukan hirvittää, kun alan leikkelemään kallista kangasta ja valmista, toimivaa vaatetta.

Mutta tuhoaminen kannatti! Huomenna kaapin pohjukoilta kaiveltu kaason hame on jo toisessa roolissaan, pienen rinsessan ristiäismekkona. Täti väsäsi vielä puvulle ihanan kirsikankukkatapetilla päällystetyn säilytyslaatikon silkkipaperineen kaikkineen, jossa päivänsankari voi sitten säilyttää omaa, pientä juhlamekkoaan muistona tärkeästä päivästä. Pitää kysellä, saanko huomenna esitellä asun itsensä rinsessan yllä.

Se varsinainen juhla-asu on meillä suvun vanhimman serkun oma ja on iältäänkin jo viidennellä kymmenellä. Sillekin voisin väsätä arvoisensa säilytyslaatikon kiitokseksi kahden pojan ristiäisiin lainauksesta... :)

Tapellaanko? ;)

Flunssapöpö koittaa jyllätä. Viime kevättalvena sain pidettyä ne loitommalla muutamalla poppaskonstilla: Jos kurkku tuntui kipeytyvän tai tauti muuten vaanivan nurkan takana, join nukkumaan ruvetessa kuumaa vettä, johon lisäsin auringonhattu-uutetta ja tuoretta inkivääriä silputtuna/raastettuna. Huolehdin vitamiineista ja hyvästä ravinnosta. Juokseminen avasi tukkoiset keuhkoputket aina, kun alkoi köhityttämään. Lisäksi pidin valkosipulinkynsiä korvissa ja sukissa... XD Onneksi kukaan ei nähnyt, paitsi tuo mies, joka ei enää säikähdä miun omalaatuisia tempauksia. Valkosipulia en ilennyt opehommissa ollessa popsia, muuta kuin viikonloppuisin. Miksi oppilas ei halua opea neuvomaan... siks kun sen löyhkä yököttää. Onko mitään kamalampaa? Ja olin terveenä koko kevättalven :)
No nyt se lentsu koittaa sitten tulla. Pojat pitivät ekalla hoitoviikolla jonkinmoisen räkätaudin, mutta taisivat selvitä kuumeetta. Kurkussa tuntuu villasukka, nenäpaperia kuluu, välillä hyräyttää vilu. Mutta periksi ei anneta! Poppaskonstit on taas viritetty käyttöön, valkosipuli ja inkivääri tuoksuvat, marjojen lisäksi nappaan vitamiinit purkista ja uutena aseena minulla on sinkkitabletit. Taistelu jatkukoon :)

Omasta maasta

Ahkeran mökkeilyn vuoksi kasvimaa on ollu tänä kesänä lähes oman onnensa nojassa. Rikkaruohoja raivatessa sieltä kuitenkin löytyi jotakin syötävää :) Aiemmin poimin sieltä herneitä ja nyt papuja, perunaa, salaattia ja kitukasvuisia porkkanoita.
Porkkanoista Late sanoi nätisti: "Nää on tämmösiä muotoiltuja porkkanoita". Juhis nauroi maha kippurassa, kun hänen poimimissa & äidin kasvattamissa porkkanoissa ei ollut oranssia juurta ollenkaan. Päätettiin jättää porkkananviljely jatkossa perheen hortonomin eli Laten harteille (siksi kun poika kukittaa joulukaktuksensa kolmesti vuoteen).
Viinimarjat sain myös viimein pois puskista. Mitä pitempään tuota keräämistä viruttelee, niin sitä vähemmän tarvihtee keräillä :). Mustat puskat kaivoin kokonaan maasta, koska niissä oli äkämäpunkkia. Punaisiakin uhkailin samalla kohtalolla, mutta annoin vielä olla. Haaveilen istuttavani joskus niiden tilalle päärynä-, kirsikka- ja luumupuun... Mutta tänä syksynä tyydyn vaan näihin välttämättömiin/pakollisiin pihahommiin, aikaa ei tunnu muuhun vielä riittävän.

Työt kutsuvat!

Arvatkaa onko kiva palata töihin tuttuun työpaikkaan, jossa sinut otetaan vastaan halaten? :)


Arki alkoi rytinällä, samana päivänä eskari, päivähoito ja työt. Mökiltä leppoisasta kesätuulesta putkahdettiin tänne kaupunkiin, koulun, eskarin ja päikkärin vilinään ja vilskeeseen.
Energiaa ei juuri nyt ole muuhun kuin fyysisen kunnon ylläpitoon, pyykinpesuun ja ruuanlaittoon. Siivous ei ole vielä mahtunut kalenteriin, hmm... vaan kaikki aikanaan.
Palailen kunhan saan arkirytmin käyntiin ja energiaa alkaa riittämään muuhunkin kuin selviytymiseen ;)

Ruukkupuutarhassa kukoistaa pian :)

Pakko se kai on vähitellen myöntää, syksy tekee tuloaan. Mökkireissut harvenevat ja siellä selvästi piristyneet pelargoniat muutettiin takaisin kaupunkiin. Ikävöivätköhän ne takaisin leppoisaan mökkiarkeen yhtä paljon kuin minä? Itkeeköhän ne? Onkohan luvassa lehtien lakastumista, nuppujen happanemista?
Liekkö kylmän ja sateisen kesän syytä vai oisko vika hoitajassa, kun meinaavat aloittaa kukkimisen vasta tälleen syksyllä. Sama homma vuosi sitten. Nuppuja on hirmuisen paljon, joten pitää toivoa lämmintä ja aurinkoista syksyä.


Vanhimmat & suurimmat kukista ovat nyt 7-vuotiaita. Tuo pinkki on Laten rotinalahja silloisilta työkavereilta Kummun koululta, elossa edelleen ;)
Yrtit kasvoivat tänä kesänä oman onnensa nojassa, osa mökillä, osa kotona. Basilikaa on paria eri sorttia ja joku muukin, ehkä kreikkalainen oregano selvisi tänne asti.
Kasvilavoissa rehottaa: ainakin vesiheinä ja lemmikki XD Joukossa onneksi monivuotisia yrttejä, tilliä, persiljaa, perunaa ja pikkusen salaattiakin.


Pavut joutuivat kotiloiden "hampaisiin" jo taimina, sadonkorjuuseen ei tarvitse montaa minuuttia varata. Herneet popsittiin suoraan puskista (poikien toimesta, ei onneksi kotiloiden) ja rasiallinen pakastettiin esikeitettynä joulupöytään. Päivänkakkarat, harjaneilikat ja malvat roikkuivat käytävillä asti. Serkkulikalta saatu revonpapu odottaa kiireellistä siirtoa parempaan paikkaan, toivottavasti saan aikaiseksi ennen kuin se taas kuolee kuivuuteen. Yhden juuripaakun jo kuivatin laiskuuttani.

Viinimarjapuskiin ei ole hinkua, edellisvuotisia marjoja on pakkasessa liikaa. Joten jos olet punaviinimarjoja vailla, niin tervetuloa poimimaan hakupalkalla :)

Tahranpoistoa II

Ei tullut möököä, ei äiskän ehdottamaa pöllöä, ei Juhiksen ekana vaatimaa kameleonttia...
tuli nukkuva & onnellinen kettu. Juhis keksi idean ja laati mallipiirroksen, mie muokkasin hiukan ja virkkasin sopivat osat puuvillaisista tutkaimista. Siis semmosista langanpätkistä, joita jää kudonnaisista yli, kun kangasta ei voi kutoa ihan loimen päähän asti. Oon koittanu keksiä niille jotakin järkevää käyttöä jo kerran aiemminkin.
Pikkuherra loisti ylpeyttään, ja näin sai äiti-ihminen lusmuiltua poissa viinimarjapuskista ja siivouksesta kokonaisen päivän ajan XD