Pois poikkeen talviteloiltaan

Pelargoniat pääsivät talvisäilöstä työhuoneeseen. Rapsin kuivat oksat ja lehdet pois. Mullanvaihto saa vielä odottaa, kunnes selviää onko noista kaikista eläjiksi. Kaksi viime vuoden pistokkaista lisättyä kasvia näyttää siltä, ettei toivoa enää ole, mutta odotellaan vielä hiukan, josko ne siitä virkistyisivät. Oksia kannattaisi typistää ronskimmin, mutta en raaskinut. Haluan, että nuista miun raapukoista näkyy niiden ikä :) Vähän sama kuin vanhojen huonekalujen kanssa: Maalaisromanttisen sisustuskauden vimmassa kaikki piti peittää valkoisen maalin alle: puupinta, alkuperäinen maali, kulumat ja kolhut. Ei kestänyt kauaa tuo villitys tässä talossa, noin yhden lipaston ja lastensängyn verran. Nyt saa ikä ja eletty elämä näkyä. Onkohan tämä jotakin keski-ikään valmistautumista? Kun oppii olemaan "armollinen" tavaroille ja asuinympäristölleen, hyväksyykö sitä sitten nuo omat rypyt, kilot ja elämän kolhut osaksi itseään? Luulen niin :)