Ystävälle!

Hyvää ystävänpäivää!
Olen huomannut, että olen huono ystävystymään. Tai ainakin hidas. Mutta jos ystävystyn jonkun kanssa, toivon ystävyyden olevan ikuista ja teen kaikkeni tämän ihmissuhteen ylläpitämiseksi. Toisaalta, juuri nämä tärkeimmät suhteet pysyvät ja ovat, vaikka niiden eteen ei aina ehditä hirmuisesti ponnistelemaan. Juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Tärkeintä on, että voi olla oma itsensä. Tietää, että toinen ei arvostele, ei kerro asioitani eteenpäin ja hyväksyy minut juuri tällaisena kuin olen. Ja sama vastavuoroisesti toisinpäin.
Erästä nuoruusaikaista ystävää kaipaan erityisesti... vaikka ymmärrän hyvin, miksi sitä ystävyyttä ei enää ole: se ystävyys loppui siihen, kun ihastuttiin samaan poikaan. Olin petturi, kun ankaran puntaroinnin jälkeen päätin luottaa vaistooni ystävyyden kustannuksella ja valitsin pojan, tuon rakkaan mieheni, lasteni isän ja parhaan ystäväni. Ehkä joskus saan tekoni anteeksi, vaikka en tänäänkään valitsisi toisin.