Olo on väsynyt. Loma niiiin paikallaan. Tuntui, että oppilailla oli loma mielessä ja käytöstavat hukassa jo viime viikon loppupuolelta lähtien. Jäkätystä, puhuttelua, tappeluita, hölmöilyä, jälki-istuntoja, puheluita vanhemmilta jne.
Ja samalla kotona yökaudet oksennusämpäreitä, kuumetta, päivällä mummeja ja ukkeja hoitamassa pieniä potilaita... Tähän ei voi sanoa muuta kuin, että sellaista se on tämä elämä.
Positiivisuutta on pitänyt etsiä taas aika syvältä. Onneksi aurinko näyttäytyi ja vihjaili tulevasta kesästä. Lumet sulaa ja linnut laulavat. Ja Juhis is back! 5 päivää kovassa kuumeessa, ripulissa ja oksennustaudissa kuihduttivat poskista pyöreyden ja värittivät silmänaluset mustiksi. Mutta voi ihanuus sitä silmien säihkettä & hymyä & tauotonta pilpatusta, mikä siitä pojasta taas tänään lähtee, sitä olen kaivannut. Nyt kun vielä saataisiin tuo isoveikka toipumaan. Toinen raukka ei kestä edes ruuan hajua eikä veljen jutustelua ruuasta oksentamatta. Peiton alla hämärässä haluaa köllötellä. Kuume on onneksi jo laskemassa, vielä kun saataisiin tuo vatsapöpö pois.
Aurinkoisia lomapäiviä! Nautitaan ulkoilusta, hyvästä seurasta ja ruuasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti