Miun omat kangaspuut

Haaveilin pienenä tyttönä pöytäkangaspuista. Sellaisista lasten leikkikangaspuista, joilla olisi voinut paukutella pieniä mattoja nukkekotiin. Serkun puita sain lainata parin maton verran, ja siihen se kutomisinto silloin hyytyikin. Opiskeluaikaan innostus heräili uudelleen ja opin kutomaan muutakin kuin mattoja. Joku vuosi sitten kävimme siskon kanssa opiston kudontapiirissä verestämässä taitoja ja tykkäsin kutomisesta edelleen. Suunnittelin, että kunhan sopiva tarjous tulee vastaan, hankin itselleni kunnolliset vipukangaspuut.
Tänään sitten tuli se päivä, että päätin toteuttaa tämän yhden pienen unelmani. Ostin omat kangaspuut huutokaupasta. Haaveilin kokoavani ne mökille aittaan, kunnes mittailujen jälkeen totesin, että ne mahtuvat työhuoneeseen. Miksi viettäisin aurinkoisen kesän hämärässä aitassa, kun voin kutoa sisätiloissa sateisina, koleina syyspäivinä ja vaikka 30 asteen talvipakkasilla. Ja nauttia kesästä auringossa ja vaikkapa järvellä, ahvenia narraamassa. Hyvä päätös, väittäisin minä.
Ja siellä ne nyt odottavat, kasattuina. Ensi viikon työtilanne näyttää heikolta, mutta jostakin syystä se ei nyt harmita :)