Unelmoin taas kesästä. Kiireettömästä kesästä. Univelattomasta kesästä. Haaveilen, että voisimme poikien kanssa yöpyä leikkimökissä. Elokuun puolivälissä pojat päättivät nukkua siellä. Patjat, makuupussit ja tyynyt roudattiin mökkiin ja kaksi pellavapäätä vannoi nukkuvansa yönsä makeasti omassa leikkimökissään, kun siellä ei ole mitään pelättävää. Pimeän tullen poikia alkoi kuitenkin pelottaa ja omat sängyt kutsuivat. Silloin mietin, että haluaisin mennä mökkiin poikien turvaksi... Mutta univelat olivat loppukesästä jo niin mahdottomat, että uneton lisäyö tuntui ajatuksenakin liian kamalalta. Kuvitelkaa yötöihin ihminen, joka ei osaa nukkua päiväunia, ja iltaisin tämä samainen pienten lasten äiti ei päässyt ikinä ajoissa petiin. Pari kolme kuukautta sitä väänsin ja väsymys oli aikamoinen. Toipumiseen tuntui menevän yhtä kauan kuin siihen velan keräilyyn meni.
Toivottavasti ensi kesänä voimme kokeilla leikkimökissä yöpymistä. Kunpa töitä riittäisi nyt talvella niin, että ei tarvitsisi kesällä lähteä muihin töihin, opettajan töitä ei kesällä juurikaan ole tarjolla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti