Juuri ja juuri on päästy vuodenvaihteesta, kevätpuolella ollaan. Valo lisääntyy joka päivä ja ajatukset hiipivät yhä useammin yhteen tiettyyn paikkaan. Uudenvuodenpäivänä kävimme ajelemassa tienoilla ja siellä se odottaa, meitä ja kevättä.Osaakohan Otto kaivata sinne? Siellä musta poika on onnellisimmillaan, villinä ja vapaana ja silti laumansa (eli meidän) lähellä. Minä ainakin kaipaan ja unelmoin. Rakastan sitä ympäristöä, talovanhusta, aittoja, navettaa, kellaria ja saunaa. Sitä, että voin kulkea pihalla, kallioilla ja metsässäkin paljain jaloin. Rakastan sitä rauhaa, luontoa, kiireettömyyttä.
Kuuntelen "Saaressa on aina sunnuntai..." ja maistelen metsämansikoita pakastimesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti