Täti-ihminen on viime päivät nyyhkiny ihan vähän väliä. Omiani en jännittänyt näin paljoa, en varmaan ehtinyt, kun oli saatava pojat maailmaan. Toisen puolesta ehdin sitten jännittämään senkin edestä. Onneksi kaikki meni hyvin.
Ei oikein oo riittävän isoja sanoja, kiitollisuutta niin että pakahduttaa. Sain eilen pitää sylissäni jotakin niin pientä ja samalla suurta. Kuiskata pieneen korvaan, että tuskin parempaan paikkaan olisit voinut putkahtaa.
En ole enää yksinkertainen täti... nyt olen kaksinkertainen :D
2 kommenttia:
<3
<3 <3 <3
Lähetä kommentti