Synkistelyä

Motivaatio kaikkeen on hukassa. Salilla treenaaminen tökkii, käsitöiden tekeminen tökkii, kotihommat tökkii.

Suurin latistaja on tämä työtilanne. Ei soi puhelin vaikka kuinka toivoisin. Talven taudit on varmaankin sairastettu ja sijainen tarpeeton. Eikä muutosta näköpiirissä syksyäkään ajatellen. Pitäisi olla erityisopettaja, jotta olisi töitä täällä tai edes lähikunnissa. Leikittelen ajatuksella, että mitä jos keräisimme kimpsumme ja kampsumme ja jättäisimme tämän kurjan kaupungin. Muuttaisimme jonnekin missä olisi töitä molemmille. Kuinka niin kurjan? Kaikki muu täällä on mallillaan, mutta ei työtä minulle. Kun sitä jaksaisi muistaa sen kaiken muun.

Kun sitä pääsisi vaan taas yli näistä ankean harmaista tyhjistä aamuista. Tästä ajasta, kun pihalla on vielä montakymmentä senttiä lunta ja räntäsade kiroilututtaa. Sitten aika kuluu kuin siivillä, kunhan pääsen haravoimaan tai kuopsuttamaan kasvimaata, vaan ei vielä. Tartu hetkeen ja nauti tässä ja nyt, ja ...skan latit. Haluaisin niin, että olisi jo kesä ja pojat kotona. Sitä olen odottanut jo pari vuotta, kun viime kesäksi hankin niitä leipomotöitä. Samanlaisessa työttömyysahdingossa rypiessäni.

Tilulilu, tilulilu, puhelin soi ja loppuviikoksi opetushommia :) Onko ihanampaa! Kuulikohan joku toiveeni? Tarvitsee varmaan useammin kirjoitella toiveitaan ylös, jos tulos on tämä.