Keväisin iskee uudistumisen tarve. Tarpeen mittakaava vaihtelee, joskus riittää verhojen vaihtaminen, joskus laitetaan koko elämä uusiksi. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa tämän askeleen. Uskaltavat hypätä. Joku haluaa yllättäen matkaoppaaksi, toinen rakastuu ja lähtee rakkauden perään, kohti uutta, parempaa elämää. Kolmas aloittaa terveellisen elämän. Neljäs hakee opiskelemaan. Hetkellinen tyytymättömyys omaan elämään ajaa kohti tavoitteita, onnellisuutta. Tästä kenkusta mielentilasta seuraa siis loppujen lopuksi hyvää.
En ole liikkeissäni äkkipikainen, mutta vuosi sitten tympäännyin pätkäsijaisuuksiin, siihen, että kuukauden viimeinen päivä ei erotu tiliotteesta ja hankkiuduin leipomotöihin. Katsoin tiliotetta tyytyväisenä, kerran kuukaudessa, ja lopun aikaa kiroilin menetettyä kesää & aikaa poikien kanssa, puutuneita käsiäni ja univelkojani.
Tänä keväänä aion pitää uudistumisen tarpeen kurissa, koitan kanavoida sen fiksusti, en vain tiedä miten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti