Kiirettä pitää. Alan aavistella, mitä ruuhkavuodet tarkoittavat. Töitä, vappua, mökkeilyä, synttäreitä, paljon talletettavia muistoja, hyviä hetkiä ja aatoksia, mutta ei aikaa tallennukseen.Perjantaina alkoi mökkeilykausi. Moottorivene jäi vielä traileriin, mutta soutuvene kulki sujuvasti jäätä pitkin. Siis ensimmäiset 100 metriä, loppumatka mentiin soutamalla. Hyvin oli talvi kohdellut talovanhusta. Mikä lie ollut se syysmyrsky, syöksyvirtaus tahi trombi, joka oli kaatanut saaresta isoja mäntyjä? Onneksi ei rakennusten päälle. Helpottui hiukan tuon aloittelevan metsurin työt, kun ei tarvitse valita kaadettavia puita... eikä muuten kaataakaan niitä. Paloiksi vaan ja pinoon. On siinä silti aikamoinen homma edessä, mutta otetaan se urheilun kannalta ;)
Poikien päivät kuluivat kalastuksen parissa. Virvelointiä, mato-ongintaa ja uistinten metsästystä. Viimeisin noista on Laten ja miun lempipuuhaa: kuljemme ympäri saaren rantoja ja etsimme aaltojen tuomia vaappuja. Kaksi löytyi nytkin. Uudet koukut ruosteisten tilalle ja melko varmasti omia uistimiamme tehokkaammat kalastusvehkeet veteen. Kalansaalis oli heikonlainen, paistoimme siis makkaraa :)
Useammat 12 tunnin yöunet putkeen ja päivät ulkoilmassa antoivat mukavasti virtaa tähän tynkäviikkoon. Kunhan Laten synttärit on juhlittu ensin päikkärikavereiden ja sitten sukulaisten ja ystävien voimin, niin sitten on jo perjantai ja nokka kohti mökkiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti