Haravointiterapiaa

Yöttö on päässyt lempipuuhaansa: haravoimaan. Onneksi on iso pihamaa, jota kuopsuttaa. En edes kuuntele musiikkia haravoidessani, kevään ääniä vain. Mopoja ja sen sellaista ;) Viime viikolla kiukkusin puoli päivää, kun joku paviaani oli rosvonnut pihalla lojottaneen haravani. Suututti niin, että viimein oli mentävä ostamaan uusi harava, jossa lukee nimeni ja jota säilytän suurinpiirtein sängyn alla. Popsitaan sitten puuroa senkin parikymppisen edestä. Toivottavasti paviaani on onnellinen varastetusta haravastaan.
Haravoidessa sitä koittaa saada pihan lisäksi järjestykseen omat ajatuksensa. Raapii kasaan positiivisuutta, uskoa siihen, että jonakin päivänä sitä saisi tehdä omia töitään, eikä aina vain muiden. Miettii, olisiko elämä muualla näin hyvää? Siellä missä olisi omia töitä, mutta ei pihaa? Epäilyttää.
Haravointiterapia on hyvästä. Joku kevät sitten oikein suututti, kun isäntä oli järkkäillyt tietämättäni, hyvää tarkoittaen, haravointitalkoita. MINUN (meidän, tai siis pankin) lehtiä ei muuten haravoi kukaan muu ;)