Tänään minä nautin olemisesta, en tekemisestä.

Elän outoa aikaa. Ulkoista muutosta ei ole havaittavissa, mutta sisällä on hiljaista. Sellaista hyvää hiljaisuutta. Olen aina hopunnut ja suunnitellut tulevaa kovasti, murehtinutkin. Nyt en. Tänään minä nautin olemisesta, en tekemisestä. Tuo tiivistää kaiken olennaisen.
Kaikki vaikutukset eivät ole positiivisia, olen laiskistunut. Mutta nautin siitäkin :) Käsityönopettajaminälle tämä mikä lie seestyminen ei tee hyvää. Ei huvita höyrytä minkään uuden käsityövillityksen takia, ei ole tarvista tehdä mitään, eikä täyttää nurkkia millään ompeluksilla tai muilla käsitöillä. Haluaisin tuikata tuleen kaikki entisetkin keskeneräiset, niinkuin tuon kameleonttitakinkin. Sitäkin neuloin näköjään vain Juhon mieliksi. Haluaisin raivata muutenkin kaiken turhan ja ylimääräisen pois nurkista.
Kolmenkympinkriisi? Olkoon mitä on, kunhan on hyvä olla.