Ennen kuin minulla oli lapsia, minulla oli selvät sävelet ja näkemykset siitä, miten haluaisin omani kasvattaa. Vauva-aikaan nämä visiot loistivat kirkkaina mielessäni. Taaperoaikaan tajusin osan ajatuksistani olevan käytännössä mahdottomia, sovellustaitoa on pitänyt harjoitella. Ja nyt poikien kasvaessa olen vielä hankalampien periaatteellisten kysymysten edessä.
Olen siis aina vannonut sen periaatteen nimiin, että toista ei saa lyödä. Pojilta on lähtenyt karkkipäivä heti, jos toista on lyönyt. Mutta nyt päiväkodissa, koko siellä oloajan pojat ovat valittaneet, että kaksi poikaa lyö, tönii ja satuttaa toisia tahallaan. Hakee huomiota pahalla. Juho jopa itkeskeli asiaa iltaisin alkusyksystä. Nyt tämä lyömisvimma on tarttunut Lauriin, hoidosta tuli noottia.
Ai että laittaa kiehumaan. Pidin puhutteluja ja otin saavutettuja etuja pois, karkkipäivät ja kotivideot. Kyselin ja kuuntelin, Late sanoi, että no kun ne toiset kiusaa. Sanoin myös hoitajille, että haluan heti kuulla, jos lyöminen jatkuu. Toinen äiti kuuli asiani, ja sanoi että hän on sanonut omalleen, että lyö takaisin. Jos joku koko ajan kiusaa, lyö ja tökkii, silloin on lupa puolustautua. Lapsen ei tarvitse alistua kiusatuksi.
Mitä ihmettä minä teen? Pidänkö kiinni hienosta periaatteestani, jonka mukaan ketään ei saa lyödä? Vai keksinkö uuden ei-niin-hienon periaatteen, että lyö takaisin? Teki niin tai näin, niin aina joku kärsii.
Mitä olette mieltä? Kokeneemmat, miten olette tilanteen ratkaisseet? Ja ainahan voi kirjoitella anonyyminä.
3 kommenttia:
Siinä onkin visainen asia että miten toimia. Itsekkin yrittänyt omille muksuille sitä jankuttaa ettei saa lydä.Ja heti kieltää jos asiaa huomaa.Mutta jollain palaa"hihat" ja kun sanat ei enää riitä niin tönäisy "auttaa". Luotan itse siihen että kun asiasta monta kertaa sanoo ja puuttuu asiaan se loppuu.Muuta ei voi.Olen myös törmännyt siihen että vanhempi sanoo lyö vain takaisin.Siinä tilanteessa sanon kyllä että meillä sitä asiaa ei hyväksytä että on muita keinoja hoitaa asioita.Mutta toisaalta jokainen vanhempi tekee ne omat rajat/säännöt.Mutta meillä mennään meidän säännöillä.Päiväkodissa eri juttu kun monta lasta/perhettä.Mutta jos siellä on tädit sitä mieltä ettei näitä juttuja hyväksytä niin minusta kaikkien pitäisi niitä noudattaa.
Kiitos ihanasta kommentista! Päiväkoti tuntuu olevan aivan oma villi maailmansa. Kotona ja perhepäivähoidossakin tämä lyömisasia on ollut helpommin käsiteltävissä, kun niitä saman sopimuksen taakse taivuteltavia on vähemmän. Ja ihmiset ovat olleet oikeasti samaa mieltä siitä miten satuttamiseen suhtaudutaan. En ole törmännyt välinpitämättömiin tai lyömisen hyväksyviin vanhempiin ennen tätä. Nyt sitten on vastassa julma maailma ja riiviöt, joille hoitotädit eivät tunnu mahtavan mitään. Ehkä alamme poikien kanssa harjoittelemaan pakenemista ja väistöä ;) Tai lukkopainia :o
Se onkin sitä viisautta jos pystyy siitä tilanteesta poistumaan/pakenemaan.Olit sitten minkä ikäinen tai kokoinen tahansa. Mietin että poikien maailmassa tuleeko miten herkästi sitä et sie oo nynny kun et lyö takas ja siksi hivauttaakin vaikka tietää ettei niin sais tehdä. Ei ehkä vielä alle kouluikäsillä eskari/koulu sitten eri juttu.Mutta mie ainakin yritän vaan sitkeesti jankuttaa ettei kannata kiusata/satuttaa.Jossain perheissä tämmönen tietysti ihan normaalia niin miten niiden lasten ajatusmaailmaan saat asian menemään.. Kannattaa varmasti vaan päikkärissä ottaa asia puheeksi, heidän pitäisi vaan jaksaa jatkaa asiaan puuttumista. Tsemppiä! Ei se lasten kasvatus oo helppoa oli ne sitten omia tai muiden ;)
Lähetä kommentti