Pikkuhiljaa kaivelen joulua esille varaston perukoilta. Pojat etsivät ja löysivät tärkeimmän, eli joulukalenterin. Kaksi vuotta sitten äiti-ihmisellä oli hieno visio: suunnitelma "maalaisromanttiseen tyyliin" väsätystä hillitystä & hallitusta kalenterikuusesta. Pohjana liimapuulevyä, joka piti maalata kuultovalkeaksi.Äiti-ihminen ompeli kuuseen sopivat pikkupussukat hillityllä väriskaalalla, tietenkin. Leimasi ja askarteli 24 pientä, hillittyä numerolappua, joissa oli nimikirjain pussin avaajaa ajatellen.
Säilyy vuorot taistelematta :)Sitten Late 3v. ehdotti, että kuusi pitäisi maalata. Ehei... siitä tulee hillitty & hallittu ja kaunis sisustuselementti... hm... entäs jos... mitäpä, jos siitä tehtäisiin sittenkin lasten näköinen? Ja itsetehty? Juuri sellainen, kun kalenterin käyttäjät itse haluaisivat. Eikun sutit käteen ja maalit esille, ja maalin kuivuttua vasaroimaan.
Pian meillä oli iloisenkirjava joulukuusi ja yhden tyytyväisen askartelijan sijaan kolme onnellista ja iloista kalenterimaakaria :)Tämä kuusen pojat siis hakivat varastosta. Varustauduin pussientäyttöurakkaan ostamalla legojoulukalenterin, jonka sisällön piilottelin pieniin kalenteripussukoihin. Viime vuonna sisältö oli muumeja, sitä edellisenä kuusenkoristeita ja pieniä leivontalupauksia tai muita perheen yhteisiä joulujuttuja.
Mietin silloin pari vuotta sitten, että ainahan kuusen voi maalata "hillityksi & hallituksi" niin halutessaan, mutta enpä ajattele enää: se on hyvä juuri noin. Kukapa raaskisi piilottaa pienten taidetta tylsän valkoisen maalikerroksen alle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti